Joel
Tuijotin eteeni ja yritin parhaani mukaan keskittyä tähän hetkeen. Se ei vain ollut niin yksinkertaista kuin joku osasi olettaa. "Otatko sä sen siitä vai et?" tyttöystäväni naurahti ja yritti palauttaa minua todellisuuteen.
"Sori", mutisin ja nappasin viinirypälepaketin hyllyltä ja laitoin sen ostoskoriin. "Sä oot taas tosi poissaoleva. Johtuuks se musta?" Jessica kysyi ja katsoi minua tiukasti.
"Ei rakas, töissä meni vaa nii pitkää ja oon nukkunu vähän huonosti", vastasin ja väänsin pakolla feikkihymyn kasvoilleni. Hän vain nyökkäsi hitaasti ja jatkoimme kauppareissua.
Väsyneenä kävelin tuon naisen perässä hänen selittäessä jostain tyttöjenillasta, joka olisi seuraavalla viikolla. "Mä en kyllä tiiä miten pärjäät ilman mua sen ajan", hän kikatti ja kumartui ottamaan tulevan viikon ruoka-aineksia.
"En mäkään", mutisin yrittäen peittää turhautumiseni. Sentään voisin olla studiolla tarkoituksella pidempään ja joko siellä tai jonkun jätkän luona yötä. Kuulosti paremmalta kuin hyvältä.
"Sua ei taaskaa selkeesti kiinnosta. Onko sulla joku toinen? Missä sä ees muuten olit koko päivän?" Jessica tenttasi ja käänsi katseensa minuun turhautuneena. "Studiolla, ja ei kulta ole, sä oot ainoo", yritin vakuuttaa taas se feikkihymy kasvoilla.
"Okei", hän vain tuhahti ja painoi pusun huulilleni, ennen kuin katsoi kädessäni olevaa ostoskoria todeten kaiken tarpeellisen olevan nyt siinä. Luojan kiitos, vihdoin pois ihmisten luota.
Kävimme maksamassa ostokset itsepalvelukassalla, josta sitten kävelimme auton luokse. Jessica halusi ajaa, joten annoin hänelle siihen luvan. Ei siinä, keskittymiselläni vaarantaisin vain liikenteen.
Lopulta pääsimme turvallisesti kotiimme, haukotellen menin vessaan pesemään meikkejäni pois. "Jolle laitaks noi tavarat kylmään, jooko?" tyttöystäväni pyysi, yllättävää.
"Joo, toki", huusin puristaen käteni nyrkkiin. En olisi halunnut, mutta Jessica sitä ei ainakaan ollut tekemässä, joten jäljelle jäi vain minä. Tuijotin hetken aikaa itseäni peilistä ja tummia silmänalusiani.
"You can do this", kuiskasin peilikuvalleni. Poistuin vessasta ja suuntasin askeleeni suoraan keittiöön purkaen ostokset hiljaa. Olisipa ajatukseni myös edes hetken hiljaa, mutta siitä pystyin vain haaveilemaan.
Join vielä vähäsen vettä, ennen kuin aloin raahautumaan makuuhuonetta kohti. Jessica selasi puhelintaan ja kikatteli yksikseen jollekin, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
"Minne sä nyt meet?" hän tiuskaisi. "Nuk-", aloitin, mutta toki minut keskeytettiin. "Kello on vähän yli yheksän?" tyttöystäväni kyseenalaisti ja katsoi minua tarkkailevasti.
"Sitten on", mutisin ja suljin oven takanani. Heitin hupparini ja farkkuni tuolille kömpien sänkyyn peiton alle. Päästin pitkän ja hiljaisen huokauksen. En oikeasti tiennyt kauan kestäisin tätä.
En kerennyt edes sulkea silmiäni, kun kuulin oven avautuvan, ja Jessican astelevan huoneeseen. "Sä et rakasta mua enää. Tää johtuu siitä, eikö? Ei sua näi aikasin koskaan väsytä", hän saarnasi kimeällä äänellä.
Päätin esittää nukkuvaa, tiedä vaikka se olisi pelastanut minut tästä hetkestä. Ainahan sitä sai toivoa. "Joel Erik Salomon Hokka, vastaa mulle", hän käski ilmeisesti vääntäen tekoitkua. Purin alahuultani kääntyen oikealle kyljelleni ja käänsin katseeni häneen.
"Jessica, mulla vaan väsyttää niin helvetisti. Mä sanoin jo, töissä oli pitkä päivä ja oon nukkunu huonosti. Haluutko säki tulla nukkuu?" ehdotin mahdollisimman rauhallisella ja lempeällä äänensävyllä.
"Okei..", hän sanoi hiljaa ja tuijotti minua tarkasti, yrittäen etsiä merkkejä siitä valehtelinko. Pian hän lähti huoneesta, joten painoin silmäni kiinni ja hautaannuin paremmin peittoon. Jospa nyt saisin nukuttua.
Yliajattelevat aivoni eivät valitettavasti olleet asiasta samaa mieltä. Olisipa aivoillakin vain joku on - off asetus. Tunsin parin kyyneleen pyrkivän valumaan silmistäni, mutta estin sen. Koskaan ei voinut tietää milloin Jessica pamahtaisi uudestaan tänne.
Olisin halunnut niin kovasti erota, mutta en vain pystynyt. En edes uskaltanut sanoa jätkille tarvitsevani apua, ja yksin en pärjännyt, joten mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä? Nukkua varmaan.
***
Mä en ees tiiä mitä pitäis sanoo, oon liian innoissani tän kirjottamisesta. Mut tosiaan Joel x Niko stoorii pyydettiin, taas sitä mennään :D Mielipiteitä saa laittaa kommentteihin, arvostasin paljon ❤️
ESTÁS LEYENDO
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfic(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
