Sama timeskip ku Oleksissa eli pari päivää, nyt on maantantai
Joel
Kyseenalaistin elämänvalintojani tuijottaen edessämme ajavaa Mersua. Olimme matkalla Ouluun Tommin kanssa. Hän totta kai ajoi, minä istuin vieressä ja vilkuilin vähän väliä puhelintani.
Ei yhtäkään uutta viestiä. Ei keneltäkään. Enemmän olisin yllättynyt jos haluamani henkilö olisi laittanut viestiä. Olin nimittäin kertonut hyvin omituisella tavalla tunteistani Nikolle.
Sattumalta minulle oli jäänyt kuukausien takaa Rommin lelu asuntooni, kun se oli ollut minulla ja Jessicalla hoidossa. Käytin lelua tekosyynä vierailulleni.
Kun Niko oli kääntynyt katseensa kissaansa, olin laittanut mahdollisimman huomaamattomasti hänen television luokse pienen oranssin muistilapun. Kai hän sen sieltä joskus löysi.
Olin kirjoittanut siihen lappuun puhelinnumeroni ja että kyseinen ihminen saattoi olla aika vahvasti ihastunut häneen. En tiennyt kaduinko tätä ideaa vai en. Koska ei minulla ollut mitään menetettävää. Paitsi kaikki.
Minun ja Nikon ystävyys, bändi, maine, elämä ja mitä kaikkea muuta siinä samalla? Toisaalta, olin huomannut Nikon olevan hieman hermostuneempi kanssani. Tai sitten vain kuvittelin, mutta aioin ottaa siitä nyt selvää.
Kaikista fiksuin osuus tässä ideassa oli se, ettei Niko muistanut puhelinnumeroani ulkoa - oletin ainakin niin -, joten hänellä oli pieni työ selvittää kuka tämä häneen ihastunut ihminen oli.
Ja käsittääkseni Joonas aikoi käydä myöhemmin tänään Nikon luona, joten se brune ei voinut päätellä heti kumpi meistä oli sen muistilapun jättänyt. Tiedän, helvetin hyvä idea.
"Mitäs mietit?" Tommi kysyi aloittaen jonkinlaista keskustelua. "En ihmeitä. Vähän et mitä tekis kotona about viikon", vastasin. En tietenkään viitsinyt kertoa hänelle totuutta.
"Vietä aika perhees kanssa. Sitä et kummiskaa nää ihan joka päivä", brune kehotti ja ohitti viimein tuon Mersun. Ouluun oli enää vain parin tunnin matka. Silti se tuntui ikuisuudelta, kun ei ollut mitään tekemistä.
"Mm", mutisin katsoen jälleen puhelimeni ilmoitukset läpi. Ei edelleenkään mitään. Vihasin tällaista odottamista. Teki melkein mieli laittaa Nikolle viestiä, että tutkisi televisionsa tarkasti, mutta en viitsinyt.
Päätin viestitellä Kaspianin kanssa. Toivottavasti hän ei ollut taas töissä. Olisi ollut hauska jos hänkin olisi lähtenyt mukaamme, hänkin oli elänyt lapsuutensa Oulussa.
Millon sulle sopis nähä jätkii?
Ens viikolla ehkä viikonloppuna, jos ei oo töitä
Jees. Oon viikon Oulussa Tommin kanssa, palataa sitte takas sinne
Nautihan Suomen ihanan kylmästä talvesta!
Ja vitut.
Mutta vois kyllä käyä veljien kans luistelee
Hyvä 👍
Eksyin sitten jälleen Nikon Instagramiin selaamaan hänen kuviaan. Hymyilin niille itsekseni. En tiennyt olisiko minun pitänyt olla huolissani, kun olin päätynyt tähän tilanteeseen.
Mutta jotenkin hullulla tavalla tämä tuntui hyvältä ratkaisulta. Olimme kuitenkin tunteneet Nikon kanssa erittäin monta vuotta, eli jos hän ei tuntenut samoin, niin selvitimme asiat puhumalla.
Mutta se yksi muistilappu saattoi myös pilata elämäni täysin. Hyvin ristiriitaiset ajatukset pyöri loppumatkan päässäni. Halusin puhua tästä jollekin, mutta en tiennyt kenelle. Olihan tämä nyt helvetin outo tilanne, josta puhua jollekin.
"Hokan päätepysäkki", Tommi ilmoitti herättäen minut omasta yliajattelevasta maailmastani. Nyökkäsin pari kertaa miettien mitä ihmettä tuo brune sanoi. "Kiitti kyyistä", kiitin, hain takapenkiltä laukkuni ja kävelin kohti tuttua omakotitaloa.
Kengät kastuivat heti tähän lumen määrään, mitä helvettiä? Ei tähän aikaan vuodesta ollut normaalisti edes lumi maassa, aina satoi jotain räntää tai vettä tai mitä ikinä.
Koputin ulko-oveen ennen kuin avasin sen avaimillani. Vilkaisin eteisen lattialle, kenenkään kenkiä ei ollut siinä. Eli sain olla heti rauhassa edes hetken. Kävelin peremmälle märät sukat käsissäni ja menin suoraan huoneeseeni.
Siellä kaikki oli niin kuin ennen. Julisteita vähän joka puolella, kitara nojasi sen telineeseen, vaatekaapissani oli monia bändipaitoja. Ainoa epänormaali asia oli se, että huoneeni oli siisti..
***
Olispa mullaki siisti huone 😭
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
