You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️

30. Elämä muistuttaa

Joel

Tämän oli pakko olla helvetin pahaa painajaista. Oikeasti. Miten tällaista edes pääsi käymään? Varmaankin vain ja ainoastaan minun tuurilla. Jostakin se elämä minua selkeästi rankaisi.

"Mä oon pahoillani", Kaspian avasi suunsa, hän varmasti kuuli itkemiseni. Halusin vain huutaa ääneni käheäksi, purkaa kaiken vihan, surun, pettymyksen ja pelon vain yhteen huutamiseen.

Se kuulosti oikein hyvältä vaihtoehdolta. Harmi ettei täällä siltikään ollut täysin äänieristettyjä tiloja, jossa sellainen olisi voinut olla mahdollista toteuttaa. Eipä tietysti.

"Joel hengitä rauhassa", Niko huolehti silittäen selkääni hitaasti. Keskityin hengittämään edes hieman rauhallisemmin, vaikka olin helvetin hermostunut. Ja niin tulin olemaankin, niin kauan kunnes Jessica olisi taas poliisien käsissä.

Hän oli jotenkin onnistunut karkaamaan putkasta, tai missä ikinä häntä pidettiinkin. Nyt se hullu saattoi tehdä ihan mitä vain, ihan kenelle tahansa. Jos hän sai jostain aseen ja oli jo kerran valmis päästämään minut hengiltä, miksei se toteutuisi uudestaan?

"Me löydetään se vielä, varmasti hyvin pian. Ei se pitkälle oo kerenny. Ja just siks mun pitää mennä, moro", Kaspian selitti ja lopetti puhelun. Hautasin kasvot käsiini epätoivoisena, unettomat yöt jatkuivat selvästi vielä pitkään.

Nousin halaamaan brunea tiukasti, kun en tiennyt mitä muutakaan olisin itkemiseni keskellä tehnyt. "Se löydetään vielä, usko pois. Mä pidän huolen et se ei pääse lähellekkää sua", Niko kertoi päättäväisesti.

Nyökkäsin hänen olkapäätä vasten. Tajusin että olimme ainoat studiolla. Minne lie kaikki menneet, mutta oli sentään neljä ihmistä vähemmän, jotka olivat minusta huolissaan. Ei Nikonkaan olisi tarvinnut.

Hän olisi voinut olla kotona Rommin kanssa ja tehdä jotain paljon mukavampaa, esimerkiksi nähdä kavereitaan, mutta ei. Hän halusi tukea, auttaa ja huolehtia minusta, silloin kun sitä eniten tarvitsin. Ääneen sitä en ollut myöntämässä.

Olin oppinut jo pentuna, että yksin oli lopulta pärjättävä. Kaikki paskat kaveri- ja parisuhteet olivat saattaneet minut tähän pisteeseen. Mutta sitten oli Niko.

Hän oli aina ollut paras ystäväni, eikä hän ollut jättänyt minua koskaan yksin. Sitä jos jotain arvostin niin helvetisti. Jokainen nimittäin ansaitsi Nikon kaltaisen ihmisen elämäänsä.

Ihailin tuota brunea ihan vitusti. Hän onnistui aina piristämään muiden oloa, oli oma minkälainen tahansa. Hänellä oli aina aikaa muille, kyseli kuulumisia ja huolehti että kaikilla on asiat kunnossa.

Siksi satuttikin, etten voinut tarjota hänelle samaa. Olin itse niin pohjalla elämäni kanssa, etten pystynyt. En osannut edes huolehtia itsestäni, niin ei se onnistunut kenenkään muunkaan kohdalla.

Huomaamattani kyyneleideni tulo oli loppunut ja halasin Nikoa edelleen hiljaisuudessa. "Mä en tiiä mitä tekisin ilman sua", kuiskasin. Tarkoitin tuota todella. Ilman Nikoa en välttämättä olisi edes tässä.

"Älä nyt", brune hymähti. "Nipsu oikeesti. Sä et ite ymmärrä ees miten iso apu oot ollu mun elämässä. Vaikka oonki ihan vitun rasittava ja valitan aina kaikesta, nii mä arvostan sitä enemmän ku mitää et mulla on sut", kerroin hiljaa.

"Älä Jori puhu itestäs noin. Sen näkee susta selkeesti. Ei susta oo kasvanu kiittämätöntä ihmistä. Osaat arvostaa mitä sulla on elämässä, jos et nii elämä muistuttaa", Niko kuiskasi hymyillen hieman ja katsoi minua silmiin.

Hän pyyhki kyyneleeni pois hellästi peukalollaan. "Nii muistuttaa. Oot selkeesti viettäny aikaa Tommin kaa, puhut nii viisaita", hymähdin hymyillen itsekin hieman.

Taas tuo brune teki sen. Hän sai minut jälleen hymyilemään ja löytämään elämästä edes jotakin positiivista. Jonkun syyn jatkaa eteenpäin, jonkun syyn taistella kaikkea paskaa vastaan.

Sitä ei onneksi tarvinnut kohdata yksin. Minulla oli Niko. Loput jätkät. Veljeni. Vanhempani. Sukulaiseni. Kaspian. Ystäväni. Fanit. Siinä oli jo monta syytä, jonka takia olin valmis jatkamaan.

***

Elämässä on paljon positiivisia asioita, jotka huomaa jossain vaiheessa. Pysähy miettii niitä hetkeks. Aina on joku joka välittää, joku joka ei oo jättämässä sua. Sä et välttämättä oo tavannu sitä ihmistä vielä, mut se tapaat sen vielä. Trust me. ❤️