Kaspian
"Oliks liian myöhäistä?" kysyin hiljaa Joelilta, Nikolta, Joonakselta ja Tommilta, kun palasin yläkerrasta. Heistä kukaan ei vastannut hetkeen yhtään mitään, se ei vaikuttanut hyvältä.
Nuorempi Olli oli yläkerrassa Miran kanssa, Matela ja ilmeisesti Aleksikin olivat ihan hetki sitten lähteneet täältä helikopterin kyydillä pois, ambulanssin kohdalla olisi ollut liian myöhäistä.
"Mä jouduin elvyttää Ollii ku se pyörty. Ensihoitajat vei sen aika nopeeta kyytii, lähinnä enää ajasta kyse selviiks se", Tommi vastasi hiljaa tuijottaen lattiaa, tunnelma oli todella huolestunut.
"Ei jumalauta..", huokaisin. "Miten se nii yhtäkkii sai jonku sydärin?" ihmettelin. Sitä varmasti kaikki muutkin miettivät tässä huoneessa. Mutta kukaan meistä ei myöskään tiennyt vastausta.
Palasin lopulta takaisin yläkertaan Miran ja Ollin luokse, he halasivat toisiaan hiljaisuudessa. Loin naisen kanssa katsekontaktin ja muodostin huulillani sanan sydänkohtaus, pojan ei tarvinnut huolestua siitä.
Yritin hymyillä Miralle, mutta huoleni takia se ei onnistunut. Olin illan aikana kiinnittänyt huomiota hänen ihanaan luonteeseen ja kuinka positiivisesti hän suhtautui minuun ja Olliin, vaikka emme tunteneet entuudestaan.
Olin toki puhunut puhelimessa Miran kanssa ihan työni puolesta, mutta hänen hyväsydämisyyttä olin päässyt todistamaan vasta tänään. Ja olihan hän todella kaunis, en sitäkään kieltänyt.
Joel
"Pärjääthän sä?" kuiskasin poikaystävälleni, hän oli ollut jo pitkään hiljaa. Brune oli selkeästi järkyttynyt Ollin tilanteesta, eikä mikään ihme. Olihan se tullut aivan puskista.
"Joo", Niko mutisi hiljaa. Vaihdoin katseet hänen toisella puolella istuvan Joonaksen kanssa, ennen kuin lähdin ulos tupakalle. Halusin rauhoittaa mieleni sillä.
Puin kengät ja toppatakin päälleni lähtien ulos. Vahingossa pamautin oven hieman liian kovalla voimalla kiinni. En jaksanut välittää asiasta, vaan kaivoin taskustani sytkärin ja tupakan, jonka asetin huulieni väliin.
Sytytin sen ja vedin savua keuhkoihini puhaltaen sen sieltä pois. Tuijotin järvelle, vaikka oli jo todella hämärää. Vastarannalta ei erottunut minkäänlaisia valoja, tuskin siellä edes oli ketään.
"Saaks liittyy seuraan?" tuttu ääni kysyi ovelta. Käänsin katseeni Kaspianiin, nyökkäsin jatkaen tupakoimistani. Mies liittyi seuraani, tuijotimme nyt molemmat jäässä olevaa järveä.
"Uskoks sä et Olli selvii?" brune kysyi hiljaa korjaten hiuksensa pois kasvoiltaan. "En mä haluu ajatella sitä. Eikä sitä kukaa ees voi tietää, korkeintaa se ylin voima", mutisin hiljaa.
"Totta", Kaspian huokaisi nojaten terassin kaiteeseen. "Mut mikäs sun ja Miran välit on?" vittuilin yrittäen keventää jotenkin tunnelmaa. Olin huomannut heidän vaihtavan monesti katseita.
"Ai miten nii?" hän naurahti yrittäen esittää tietämätöntä. Tai sitten hän ei ollut edes huomannut tuijottavan porukan ainoaa naista. "Onks teillä jotai juttuu?" kyselin puhaltaen savut keuhkoistani ilmaan.
"Mitä sä höpiset?" Kaspian hymähti yrittäen vältellä vastaamista. Hän ei selkeästi halunnut myöntää olevansa aika näkyvästi ihastunut. Tai sitten vain tunsin hänet niin hyvin.
"Kyllä mä oon huomannu miten katot sitä. Ja ei siinä oo mitää pahaa, molemmat ootte sinkkuja nii mikäs siinä", hymähdin. "Sä tunnet mut jo liian hyvin", mies huokaisi.
"Jep", virnistin hieman. Tiputin tupakan maahan ja talloin sen kengälläni lumeen, tumppi pääsi tuhkakuppiin. "Onhan se nyt ihan helvetin kaunis ja sillä on ihana luonne. Ja nimi, ei saatana", Kaspian kertoi sitten.
"Kas ku et mee sisälle ja Mira tulee kohta valittaa mulle miten komee oot ja sit vihjasen et oot sinkku ja kohta teki meette naimisiin", vittuilin lisään, ainakin saimme ajatuksia muualle Ollista.
"Toi olis klassikko", brune hymähti nojaten minuun. Nyökkäsin tuijottaen järvelle, ennen kuin huokaisin sulkien silmäni. Oli tämäkin kyllä joulu, täynnä draamaa. Eikö elämämme ollut jo valmiiksi täynnä sitä?
***
Oioi, onko Kaspianilla ja Miralla jotai juttuu? 🤭
VOUS LISEZ
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
