Tw
Niko
Katsoin Joelin rauhallista nukkumista hymyillen hieman. Kello oli jo seitsemän, mutta en viitsinyt herättää häntä. Suljin makuuhuoneen oven hiljaa, etten herättäisi blondia.
"Jessica..", kuulin hänen mutisevan. Hän pamautti ilmeisesti kätensä seinää vasten. "Älä..", Joel jatkoi unissaan. Tuijotin Rommia huolestuneena. Mies todennäköisesti näki vain unta, eikö?
Pian koko asuntoon laskeentui hiljaisuus. Päätin mennä tekemään
aamupalaa valmiiksi. Mielessäni vain pyöri eilinen. Mikä Joelilla oli? Ainahan hän nukkui huonosti, mutta jaksoi silti keskittyä rakastamaansa työhön.
Jotakin tässä oli pakko olla taustalla, niin kuin Joonas eilen sanoi. Ilmeisesti hänellä ei ollut kaikki asiat kunnossa Jessican kanssa. Toivottavasti hän nyt sanoisi jos tarvitsisi apua.
Kuulin puhelimeni alkavan soimaan olohuoneessa. Huokaisten etsin sen sohvatyynyjen alta. Jessica. Mitä ihmettä hän minulle soitti, varsinkin näin aikaisin? "Huomenta", vastasin hiljaa.
"Huomenta. Tiiätkö missä Joel on?" hän kysyi huolestuneen kuuloisena. Samassa makuuhuoneen ovi aukesi ja kohtasin Joelin hermostuneen katseen. "Ai et missä se jätkä nyt vetää?" toistin naisen kysymyksen jotta Joelille selviäisi mistä puhuin.
"Niinhän mä sanoin. Tiiät vai et?" hän tuhahti selkeästi turhaantuen. Blondi pudisti päätään, hän kai yritti viestiä minua vastaamaan kielteisesti. "En oo nähny. Eikö Joel oo siellä?" kysyin jälleen tyhmän kysymyksen.
"No eipä oo näkyny, miks mä edes soittasin sulle jos se olis täällä?" Jessica kysyi turhautuneena ja lopetti puhelun. Huokaisten laitoin puhelimeni takaisin pöydälle. "Kiitti", Joel mutisi hiljaa ja katsoi varpaitaan.
"Ei mitää..", hymyilin hieman ja palasin takaisin keittiöön. Miksi minun piti valehdella tuosta? "Musta tuntuu et mä vaa tarvin omaa aikaa, en oikee jaksais Jessicaa ja sen menkkoi. Mielialanvaihteluista puhumattakaa", hän hymähti raapien niskaansa.
"Ymmärrän, toki sä saat olla täällä nii pitkää ku haluut, mut ilmota sentää sun olinpaikasta Jessicalle", kehotin. "Ja tuu syömää aamupalaa", jatkoin ja osoitin katseellani edessä olevaa tuolia, johon blondi istui.
~~~~~
Joel
Hymyillen silitin sylissäni istuvaa Rommia. Se osasi aina piristää, vaikka asiat muuten menivätkin päin helvettiä. "Mun pitäs varmaa alkaa lähtee", huokaisin vilkaisten kelloa. Puoli seitsemän.
"Okei. Loppuviikko onki vapaata ku saatii albumi aikalailla valmiiks. Mut oli kiva olla sun kans", Niko kertoi hymyillen sohvan toisesta päästä. "Samoin", hymyilin, ennen kuin nostin Rommin pois sylistäni.
Lähdin eteistä kohti tuntien kun sykkeeni nousi. "Nähää maanantaina", huusin brunelle ovelta hän huutaessa takaisin jotain heippojen tapaista. Hitaasti kävelin portaat alas hengitellen syvään.
Pienen kävelymatkan jälkeen seisoin kerrostalon edessä, jossa asuin Jessican kanssa. Suljin silmäni huokaisten pitkään, ennen kuin keräsin rohkeuteni ja lähdin kiipeämään rappusia ylös oikeaan kerrokseen.
Hajamielisenä olin unohtanut kai avaimetkin studiolle, joten soitin ovikelloa rukoillen mielessäni. Pian Jessica tuli avaamaan hymyillen minulle jonkun naapurin kävellessä rappukäytävässä.
Hän sulki oven minun astuessa peremmälle. Yhtäkkiä kuitenkin löysin itseni makaamassa seinässä kiinni. Pääni kolahti ovenkahvaan, joka ei kyllä tuntunut mitenkään mukavalta.
"Selitä", tyttöystäväni tiuskaisi katsoen minua suoraan sieluun. Pystyin melkein nähdä miten vihainen hän oli, melkein liekit leiskui hänen silmissä. "Mä- mä olin studiolla yötä ku meni niin pitkää. Kaipasin vähä omaa aikaa", aloitin varovaisesti.
"Ja?" hän kumartui lähemmäs minua vihaisena. "Mun puhelimesta loppu akku enkä löytäny mistää laturii, nii sitä ettiessä meni monta tuntii mut ei löytyny", selitin hädintuskin uskaltaen hengittää.
Jessica vain naurahti selitykselleni nyökytellen päätään. En uskaltanut katsoa häntä silmiin, hän selkeästi ei uskonut tekosyytäni. En olisi kyllä itsekään, ymmärsin häntä hyvin.
Pian hän kuitenkin iski molemmat kätensä kaulalleni kuristaen ja virnisti tyytyväisenä, kun en saanut ollenkaan happea ja pelkäsin pyörtyväni. Ja rehellisesti sanottuna kuolevani..
***
Oh.. 💀
ESTÁS LEYENDO
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfic(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
