You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️

6. Sähköisku

Pieni tw

Jessica

Tarkistin käsilaukkuni sisällön. Avaimet, puhelin, lompakko, laturi ja meikkejä. Siirsin katseeni laukusta poikaystävääni, joka makasi edelleen seinää vasten tajuttomana.

Mulkoilin häntä vihaisena, hän ei selkeästi ymmärtänyt mitä oli tehnyt. Mutta kyllä Joel sen vielä ymmärsi, siitä olin täysin varma. Jos hän heräsi vielä, niin oli varmasti niska kipeänä.

Suljin silmäni kyykistyen hänen jalkojen väliin. Hengitin syvään, lyöden häntä suoraan kasvoihin kaikilla voimillani. "Mun kaa et pelleile", kuiskasin pyyhkien veren kädestäni Joelin huppariin, ennen kuin lähdin töihin.

Tiesin kyllä, ettei mies jaksanut enää olla kanssani, mutta ei hän voinut muutakaan. Uutistoimittajana minun oli oikein yksinkertaista antaa tietoja työkavereilleni, ja pian koko maailma tietäisi sen jätkän syvimmät salaisuudet.

Ja jos sen jälkeen mitä illalla aioin tehdä, olisi vielä eroaminen mielessä, niin toteuttaisin varasuunnitelmani. Mutta kyllä Joelilta järkeä löytyi sen verran, ei minun tarvinnut toteuttaa sitä.

~~~~~

Niko

Tunsin olevani hyvin levoton. Pyörin sohvapöytää ympäri pitäen Joelin puhelinta kädessäni. Koko jätkästä ei ollut kuulunut mitään koko viikonloppuna, Jessican puhelimeen taas ei saanut yhteyttä.

"Mitä jos sille on käyny jotai? Jos se ei enää ees oo täällä.." mutisin kyynelien ilmestyessä silmiini. "Niko älä mieti tollasta", Joonas sanoi nopeasti ja pysäytti minut. "Olli ja Tommi soittaa meille kohta ja kertoo et se jätkä ei taas tiiä mikä päivä on, eiks nii?" hän lohdutti kietoen kätensä ympärilleni.

"Mm", huokaisin pidätellen kyyneleitäni. Halasin blondia miestä tiukasti tahtomattani itkien häntä vasten. "Kaikki järjestyy, mä lupaan. Joel on vahva ja selvii mistä vaa, ihan niiku sinäki. Me ollaa toistemme tukena", hän kuiskasi rauhoittavasti.

Pian puhelimeni alkoi soida, joten nappasin sen heti käteeni pöydältä. "Olli", ilmoitin Joonakselle vastaten puheluun. "Nii?", kysyin pyyhkien kyyneleeni nopeasti pois

"Totah.. Joel on unohtanu puhelimensa sinne ja ei oo pystyny ilmottaa et se on hoitamassa Jessicaa ku se on kipeenä. Et kaikki hyvin siis, Jessicalla taas on unohtunu laturi jonnekki et silläkää ei oo akkuu", Olli selitti, jolloin päästin helpottuneen huokauksen.

"Okei. Sano terveisii ja tsemppei niille molemmille", pyysin katsoen Joonasta hymyillen hieman. "Joo. Meki tullaan sit kaupan kautta takas sinne", brune ilmoitti ja lopetti puhelun. Huokaisin uudestaan helpottuneena, ainakin se mies oli hengissä.

"Jessica oli kipeenä ja sen puhelimesta oli loppunu akku", selitin Aleksille ja Joonakselle. He nyökkäsivät minulle selkeästi helpottuneina. Ajatuksissani istuin sohvalle ja tuijotin Joelin puhelinta, jossa ei ollut akkua ollenkaan.

Tapahtui aiemmin

Joel

Palasin takaisin tähän hetkeen tuntien jäätävää kipua takaraivossani ja kasvoissani. En uskaltanut edes aukaista silmiäni, minulla ei ollut mitään muistikuvaa missä baaritappelussa nyt olin ollut.

Hetken päästä oli kuitenkin pakko avata silmäni. Pian tajusin makaavani eteisen lattialla seinää vasten. Huomasin hupparissani olevan verta, mitä helvettiä olin riehunut? Niskaan sattui aivan helvetisti ja selkäkään ei kiittänyt näin paskasta asennosta.

Nousin varovasti lattialta ylös ja kävelin vessaa kohti ottaen seinästä tukea. Maailma tuntui pyörivän kovaa vauhtia, ihme jos en löytänyt itseäni pian lattialta uudelleen pyörtyneenä.

Hämmennyin katsoessa peilikuvaani, kasvoillani oli kuivunutta verta ja kaulassani joku helvetin panta. Yritin ottaa sitä pois, mutta sain vain helvetin kivuliaan sähköiskun. Hengittäminen alkoi tuntua paljon vaikeammalta.

"Nähtävästi heräsit jo. Hyvä nii, sithän mä voin näyttää sulle mitä tapahtuu ku mut suututtaa. Se ei kannata, sen säki tuut huomaamaan. Ite kerjäsit tätä", Jessica naurahti säälivästi katsoen, antaen minulle uuden yhtä kivuliaan sähköiskun. Mihin kuseen olinkaan itseni laittanut..

***

Tää tapahtui aiemmin jatkuu siis myös seuraavassa luvussa 🤝