Joel
En ollut varma olinko nukkunut koko yönä ollenkaan. Tunnit ainakin olivat madelleet helvetin hitaasti. Sentään Niko oli saanut nukuttua suhteellisen hyvin, se oli kaikista tärkeintä.
Hän oli puhdistanut joitakin pieniä haavoja, joita olin saanut. Tuntui samaan aikaan todella helpottuneelta, mutta samaan aikaan helvetin ahdistuneelta, kun menin kertomaan Nikolle miten asiat olivat.
Puhuminen auttoi kyllä, mutta tiesin hukkuvani kohta tähän kuseen. Niko kyllä lupasi auttaa minua, mutta mitä hän muka pystyi tekemään? Niinpä. Jessicaa ei onneksi ollut näkynyt koko päivänä, hyvä niin.
"Joel ooks sä varma?" Aleksi huolehti jälleen. Olin vakuuttanut useaan otteeseen, että pystyin vetämään keikan. En todellakaan halunnut perua sitä ja aiheuttaa pettymystä faneille. Me veimme kyllä homman kotiin.
"Oon, me ei keikkaa peruta", toistin itsepäisesti. Olin brunen avustuksella meikannut mustelmia piiloon aamulla. Rukoilin etteivät kukaan faneista huomaisi yhtään mitään. Olin ainakin särkylääkkeitä vetänyt, eli kaiken pitäisi olla kunnossa.
"Sun pitää ottaa rauhallisemmin", Joonas huomautti huolestuneena. Huokaisin turhautuneena tähän kaikkeen huolehtimiseen. Olin kunnossa, sanoin sen monta kertaa, oliko kuulossa vai ymmärryksessä vika?
"Vittu lopettakaa jo, potkinko perseestä lavalle vai meetkö ite?" tuhahdin. Pian molemmat lähtivät lavalle ja pääsin pois ristikuulustelusta. Vedin niin hyvin kuin pystyin, fanit eivät saaneet epäillä yhtään mitään.
~~~~~
Saavuimme lähempänä keskiyötä Kuopioon. Olisimme täällä pari yötä, ennen kuin jatkaisimme taas matkaa. Huonejako pysyi samana, nukkuisin Nikon kanssa kahdestaan.
"Joel.. sä et oikeesti osaa ees kuvitella miten ylpee mä oon susta et uskalsit ja pystyit kertoo mulle eilen sun suhteesta. Se ei oikeesti oo mikää itsestäänselvyys, varsinki ku sua on uhkailtu tolleen", Niko avasi suunsa ja katsoi minua vakavana.
"En mä enää jaksanu pitää sitä kaikkee paskaa mun päässä. Mä oon menettäny ihan vitun monet yöunet tän kaiken takii", huokaisin kaatuen makaamaan sängylle. Tuijotin kattoa vittuuntuneena ja väsyneenä elämään.
Hetken aikaa välillämme oli täysi hiljaisuus. Sen keskeytti Nikon sormien napsaus. "Joel saatana mä sain hyvän idean!!" hän sanoi kääntäen katseensa minuun. Tein samoin ja nousin istumaan odottaen hänen kertovan ideansa.
Niko
Tunsin itseni helvetin nerokkaaksi ihmiseksi. Ihme etten ollut tajunnut tätä aikaisemmin. "Mä tiiän ihmisen joka osaa auttaa meitä, tarkalleen sua", aloitin hymyillen hieman. "Niko lopeta ja sano suoraan", Joel marisi turhautuneena.
"Kaspian. Se on poliisi ja vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Se osais auttaa mitä tällasissa tilanteissa oikee pitäs tehä", selitin. Blondin leuka tippui melkein lattiaan, kun hän kuuli ideani. "Voi vittu", hän huokaisi ja kaatui takaisin sängylle.
"En mä voi sotkee tähän poliiseja", mies valitti ja hautasi kasvot käsiinsä. "Joel tää koko homma on jo laitonta. Ja se on meiän ainoo toivo. Se auttaa varmasti mielellää. Kysy sen numeroo", käskin ja hain Joelin puhelimen pieneltä yöpöydältä.
Hetken valittamisen ja kyseenalaistamisen jälkeen hän sai Kaspianin numeron. Ihme jätkä kun oli vielä tähän aikaan hereillä, mutta se oli vain ja ainoastaan hyvä juttu.
Minä: Niko Moilanen tässä.
Kaspian: Kaspian Niemelä.
Minä: Satutko olemaan töissä?
Kaspian: Oonhan minä. Mitäs sulla oli mielessä?
Minä: Tää nyt on ihan helvetin pitkä ja sekava tarina, mut mä - itse asiassa Joel sun naapurista - tarvis apua.
Kaspian: Anna palaa vaan, mä kuuntelen.
Selitin hänelle kaikki yksityiskohdat mitä vain muistin ja annoin puhelimen välillä Joelille, jotta hän pystyi kertomaan aivan kaiken. Silitin hänen käsivartta osoittaen olevani hänen tukena, nyt ja aina.
Kaspian: Jaa a.. tostahan pitäis tehä rikosilmotus, toisen uhkaileminen tolla tavalla on tosiaanki laitonta. Onko kummallakaan mitään veikkausta minne Jessica on voinu mennä?
Minä: Ehkä kotia? Ei se oo enää ollu meiän mukana keikoilla. Eikä siitä oo kuulunu yhtään mitään.
Joel: Tai sitte jolleki sen kaverille. En tiiä eikä kiinnosta, mitä kauempana nii sen parempi.
Kaspian: Aina seki on mahollista. Mut hyvä että soititte ja ootte jutellu asiasta, tällanen ei oo mikään pikkujuttu.
Minä: Niinpä. Eihän tää tälleen voi jatkuu.
Kaspian: Ei niin. Mutta soittakaa jos on tarve, saa sillonki soittaa vaikken olis töissä.
Minä: Juu, kiitti avusta.
Kaspian: Eipä mitään. Moi.
Lopetin puhelun ja seurasin Joelin reaktiota. "Jospa tää paska nyt loppus. Mä saatana eroan siitä hullusta, ihan sama mikä olis", hän huokaisi haukotellen. "Ja me autetaan Kaspianin kanssa", komppasin.
Nyt kun pääsi puhumaan hänen kanssaan, niin ehkä mustasukkaisuuteni väheni hieman. Tai sitten halusin keskittyä täysillä Joelin auttamiseen, jotta hän pääsisi pois tuosta paskasta suhteesta.
***
Mitenkäs teillä menee? 🖤
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
