You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️

19. Viimeinen tekoni

Tässäki timeskip perjantaihin

Joel

En tiennyt pystyikö elämäni menemään tätä paskemmin. Todennäköisesti pystyi, varsinkin kun puhuttiin minun elämästä ja tuurista. Jessica oli pakolla halunnut lähteä meidän mukaan. Hänelle ei vain voinut sanoa ei.

Hän oli ottanut töistään vapaata, jotta pääsi tänne. Miksi, se oli helvetin hyvä kysymys. Joten nyt vain yritin pitää jotenkin pääni kasassa. Tiesin kyllä etten pystynyt tähän enää kauaa, mutta oli vain pakko. Ei ollut vaihtoehtoja.

Jessica istui vasemmalla puolellani, Niko oikealla. Olli ja Aleksi säätivät jotain takanamme, yllättäen Tommi oli kuskina ja Joonas istui hänen vieressä puhelin kädessä, kuluihan se aika sitä tuijottaessa.

Yritin kaikilla mahdollisilla tavoilla peittää ahdistukseni. Niko silti käyttäytyi myös omituisesti, hän varmasti oli huomannut käytökseni. Asiaa ei auttanut vittuakaan, kun tyttöystäväni oli aivan vieressäni.

Pelkäsin oikeasti ihan helvetisti mitä tuon naisen päässä liikkui. Hän aivan varmasti toteuttaisi uhkauksensa ja pian koko maailma tietäisi aivan liian henkilökohtaisia asioita minusta. Oikeasti, en kestänyt tätä enää hetkeäkään.

"Tarviiko jonku pysähtyy kuselle?" Tommi huusi etupenkiltä pelastaen minut. Pieni etäisyys tuosta naisesta oli juuri se, mitä tällä hetkellä tarvitsin eniten. "Joo", vastasin nopeasti. Toivottavasti Jessica jäisi tänne, en halunnut häntä mukaan.

Pysähdyimme seuraavalle huoltoasemalle ja lähdin Nikon ja Tommin kanssa vessaan. Yritin hymyillä vähäsen, jotta en herättäisi liikaa epäilyksiä. Todellisuudessa halusin enemmän kuin mitään jäädä vain tänne.

Halusin Jessicasta eroon. En halunnut olla hänen kanssa. En halunnut kerta toisensa jälkeen herätä aamulla seinää vasten, koska hän oli kuristanut minua niin pitkään etten ollut enää tajuissani. Eihän se kuulunut normaaliin parisuhteeseen.

Hengitin hetken aikaa syvään ja yritin kasata itseäni, ennen kuin poistuin vessakopista. "Joel?" Niko aloitti varovasti ja katsoi minua suoraan sieluun. Sattui helvetisti nähdä hänet huolissaan minusta. Ei hänen pitänyt olla..

"Nii?" kysyin ja väänsin taas hymyn kasvoilleni. Pesin käteni ja pidin katseeni niissä, olisin murtunut jos olisin pitänyt katsekontaktia brunen kanssa. "Mikä on?" hän kysyi ja asetti kätensä selälleni.

"En oo saanu nukutuks paskaakaa ja en tiiä mitä tästäki nyt tulee", valehtelin ja yritin lähteä, mutta Niko nappasi ranteestani kiinni. Vilkaisin häntä nopeasti kysyvällä ilmeellä. Hän yritti lukea silmistäni puhuinko totta.

"Kaikki on hyvin", vakuutin. Ei se varmaan edes mennyt läpi, mutta mies päästi ranteestani irti ja pääsin lähtemään. En halunnut, mutta Turussa oli keikka vedettävänä, joten sinne piti mennä. Oli Jessica mukana tai ei.

Niko

Kun palasimme takaisin, kuulin Ollin sanovan jotain kädestä ja pian hän heitti Joonasta banaanilla päähän. "Kuka täällä vetää kätee? Ja banaanillako?" kysyin huvittuneena.

"Ei yhtää kukaa", Olli vastasi alkaen nauramaan. Päästin Joelin istumaan Jessican viereen. Häntä selkeästi ahdisti ihan helvetisti, sen todellakin huomasi, vaikka hän yritti hymyillä ja esittää iloista.

Se ei vain mennyt minulle läpi. Kaikki ei ollut hyvin, sen näki selvästi. Jessicassa siis oli jotakin, mikä sai Joelin käyttäytymään noin. Mutta mitä? Ei hän tehnyt mitään muuta kuin selasi puhelintaan ja vilkaisi välillä Joelia.

Jotain mätää tässä ihan oikeasti oli. Ja sille tuli tänään loppu. Aioin selvittää mikä heidän parisuhteessaan oli vikana, aivan sama vaikka henki menisi ja se olisi minun viimeinen tekoni. Joel ei myöskään näyttänyt jaksavan tätä enää.

Hän ei oikeasti ollut oma itsensä. Olisinpa vain tiennyt miten olisin voinut auttaa. Sen miettimisessä meni varmasti koko loppu automatka, mutta oli ainakin jotain tekemistä. Joel ansaitsi apua, ei hänen tarvinnut kestää tätä yksin. Tai enää ollenkaan.

***

Nikohan on päättäväisenä.. 👀