Tw
Kaspian
Käskin Ollia ja Nikoa jäädä odottamaan ulos, jotta he eivät asettaisi itseään vaaraan. Ovi oli meidän onneksemme auki, joten pääsimme suoraan sisälle. Talossa oli valot päällä, joku täällä varmasti oli.
Menin edeltä sisälle pistooli kädessäni. Tutkin katseellani paikkoja, mitään epäilyttävää ei näkynyt. Avasin hiljaa ja varovasti oven, joka vei nähtävästi olohuoneeseen. Siellähän se epäilty oli, meidän onneksemme nukkumassa.
Laskin aseen kädestäni ja vaihdoin sen käsirautoihin. Otin naisen käsistä kiinni ja asetin ne hänen selän taakse napsautten käsiraudat paikoilleen. "Poliisista iltaa", avasin suuni ravistaen Jessicaa hieman.
Hän heräsi heti hämmentyneenä. "Mitä helvettiä!?" hän huusi nousten istumaan. Työkaverini otti blondin käsivarsista kiinni, jotta hän ei pystynyt tekemään mitään. "Missä Joel Hokka ja Aleksi Kaunisvesi on?" kysyin ilmeettömänä.
En saanut minkäänlaista vastausta. Yllättäen. Tämähän olisi sujunut liian helposti, jos Jessica olisi kertonut suoraan. Huokaisten palasin takaisin ulos, jotta Niko ja Olli pääsivät etsimään Joelia ja Aleksia.
"Reitti selvä", ilmoitin ja palasin takaisin sisälle. "Sä tiiät, et jou'ut pitkäks aikaa vankilaa. Joten sinuna kertosin vaa suoraan, missä ne on", menin takaisin puhuttelemaan eksääni.
Jessica ei kuitenkaan sanonut mitään, hän tuijotti minua vihaisena. Asunnossa kaikui Ollin ja Nikon huudot, joihin kukaan ei vastannut. Molemmat kävivät huoneita läpi, mutta ketään ei löytynyt.
"Me lähetään tästä asemalle", työkaverini totesi sitten. Samassa Olli ilmestyi olohuoneeseen, hänestä näki miten paljon hän panikoi. En kuitenkaan pystynyt auttamaan, meidän piti löytää ne kaksi.
"Missä Aleksi ja Joel on?" brune huusi kyyneleet silmissään. Jessica ei kuitenkaan vastannut mitään, tuijotti vain vihaisesti. Niin kuin minuakin. Pari poliisia lähtivät saattelemaan Jessicaa poliisiautoon, menin heidän perässä.
Niko oli myös ulkona. "Ooks sä jo tutkinu koko talon?" kysyin, sisältä kuului Ollin huutaminen. "Oon. Missä se voi olla, jos se ei oo täällä?" brune itki hengästyneenä.
"Mä autan sua. Jessica saatii kiinni, se ei vaa suostunu kertoo missä Aleksi tai Joel on. Mut sen mä tiiän varmaks et ne on täällä, varsinki ku Aleksin puhelin oli olohuoneen pöyällä", kerroin hiljaa.
"Mentii sitte", Niko ilmoitti ja vilkaisi minua itkuisilla silmillään. Nyökkäsin ja laitoin oman taskulamppuni päälle. Kävelimme portaat alas tutkien pihaa. Pimeässä se oli paljon haastavampaa, mutta aamuun ei ollut aikaa odottaa.
Niko
Valaisin jotakin vanhaa rakennusta taskulampun valolla. Oletin vasemmalla puolella olevan rakennuksen olevan ehkä navetta ja jokin muu maatalousrakennus, olimme siis maaseudulla.
"Kaspian..", sanoin hiljaa valaisten oikealla puolella olevan punaisen rakennuksen ovea. "Nii?" brune kysyi ja käänsi katseensa osoittamaani suuntaan. "Eiks sustaki tossa oo vähemmän lunta ku muualla?" kysyin ja kävelin lähemmäs.
Epäilyni osottautui todeksi, lumessa oli jalanjälkiä. Juoksin loppumatkan ovelle ja olin vetämässä sitä auki, mutta se oli lukossa. "Hae jotai millä tän voi rikkoo. Joel!?" huusin hakaten ovea.
Osoitin taskulampun valon ikkunasta sisälle, mutta siellä oli vain pimeyttä ja vastaseinä. Joku täällä oli kuitenkin käynyt, siitä olin täysin varma. Pian Kaspian palasi paikalle sorkkaraudan kanssa.
Siirryin suosiolla sivuun ja annoin hänelle valoa. Ei mennyt kauaa, kun ovi oli saatu rikottua auki. Menin ensimmäisenä sisään katsoen ympärilleni. Lattia oli melkein hajonnut, miten vanha tämäkin rakennus oli?
Kiinnitin huomioni hahmoon, joka makasi lattialla. En tarvinnut sekuntiakaan mietittäväksi, se oli Joel. "Joel?" henkäisin kävellen varovasti miehen luokse.
Hänen silmät olivat kiinni, koko jätkä tärisi kylmästä. Täällä ei ollut mitään lämmitystä, vain seinät toivat jotakin suojaa. "Ota se sorkkarauta", kuiskasin Kaspianille. Joelin kädet olivat käsiraudoissa, ne taas lattiassa kiinni.
Kaspian teki mitä pyysin. Tutkin taskulampulla tarkemmin blondin kehoa. Hengitykseni vaikeutui entisestään, kun huomasin hänen hupparin olevan täynnä reikiä ja verta. Kävelin hieman taaksepäin, mutta meinasin kompastua johonkin.
Laskin katseeni lattiaan, mikä saatanan huumeruisku tuo oli? Käteni tärisivät kyyneleiden vain valuessa silmistäni. Yritin etsiä katosta lamppua, mutta ainoa mitä löysin, oli hirttoköysi. Siinä vaiheessa silmissäni alkoi jo hieman sumentua, tämä oli minulle liikaa.
"Onks se hengissä?" kuiskasin Kaspianille. Hän oli saanut rikottua käsiraudat sorkkaraudalla, nyt hän etsi Joelin pulssia. Blondi ei reagoinut Kaspianin puheeseen mitenkään. Ei vaikuttanut hyvältä..
***
Nyt on Joel löydetty, elävänä vai kuolleena..
Also en vittuile teille, mut en vaa ehtiny julkasee aikasemmin 🥲
ВИ ЧИТАЄТЕ
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Фанфіки(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
