Joel
"Mikä tällä kissalla on ongelmana?" valitin turhautuneena, kun Ramona yritti taas näykkiä varpaitani. Niko taas nauroi vieressäni eikä tehnyt asialle mitään, ilkeää.
En saanut rauhassa selata edes puhelintani, kun se oli jo syömässä varpaani. "Etkö sä saa tälle minkäälaista kuria?" jatkoin valittamistani suojaten varpaani ilmaan Ramonalta.
"Noni Ramona, ei saa. Joel-setä ei tykkää", brune käski mahdollisimman vakavasti, mutta hän selkeästi pidätti nauruaan. Näin tilaisuuteni siinä ja siirryin sohvalta parisängyllemme makaamaan.
Pian poikaystäväni liittyi seuraani. Ramona oli vielä sen verran pikkuinen, ettei se yltänyt hyppäämään sängylle, joten sain olla siltä rauhassa. Niko kävi päälleni makaamaan ja otti puhelimen kädestäni.
"Sä voisit nyt osottaa sitä huomiota muhun etkä mihinkää puhelimeen, se jaksaa odottaa", hän ilmoitti, otti kädestäni ja siirsi sen hiuksiinsa. Hymähtäen silitin niitä silmät kiinni.
"Jopas sitä ollaan vaativia", hymähdin. Kiedoin käteni hänen ympärille ja nautin vain brunen läheisyydestä. "Pakko olla", hän mutisi kiehnäten päällensä paremman kohdan kainalossani.
Lopulta hän kuitenkin asetti kätensä molemmille poskilleni ja yhdisti huulemme, joten suutelimme vain hiljaisuudessa. Rakastin näitä hetkiä, kun sai olla tuota brunea niin lähellä.
"Tiiätkö Joel, sä oot mun unelmien kumppani", Niko sanoi sitten ja jäi katsomaan minua pitkään silmiin. "No nyt tiedän", hymähdin virnistäen hieman, aina piti viisastella.
"Mut oikeesti. Tuot mun elämään nii paljon iloo, etten osaa ees selittää. En mä osannu koskaan ees kuvitella, et tulisin löytämään sen oikeen. Tai et se oikee olisit sinä", brune jatkoi.
"Kuulostat siltä et me oltais nyt ne jotka menee naimisiin", naurahdin, mutta tiesin kyllä ettei hän tarkoittanut sitä niin. Ja olin jo tehnyt alussa selväksi, että minua oli turha kosia.
En halunnut sitoutua niin vakavasti. Vaikka halusinkin elää Nikon kanssa loppuelämäni, niin naimisiinmeno ei vain ollut minua varten. Toivoin todella, etten rikkonut sillä brunen unelmia.
"Mut ymmärrän täysin. En mä olis voinu kuvitella vuos sitten, et mä voisin oikeesti löytää suhteen, jossa oon oikeesti onnellinen ja.. ylipäätään terve suhde, sellasesta oon aina haaveillu", kerroin tuijottaen kattoa.
Niko katsoi minua edelleen, hän tiesi tasan tarkkaan mitä tarkoitin sanoillani. "Mut me ollaan nyt tässä tilanteessa, kaikesta ollaan selvitty. Sun ei enää tarvi murehtii mistää mikä liittys Jessicaan", hän huomautti.
Nyökkäsin sulkien silmäni, olisin voinut olla tässä loppuelämäni poikaystäväni kanssa. Meidän piti kuitenkin tehdä vielä ruokaa ja alkaa miettiä, mitä tarvitsimme viikon päästä häihin.
Olin myös suunnitellut Nikolle pienen yllätyksen, josta en ollut kertonut hänelle vielä mitään. Se kyllä selviäisi viikon päästä. "Mitä sä virnuilet?" brune kysyi tökäten nenääni.
"En mitää", vastasin yrittäen olla taas virnuilematta. "Oot aika epäilyttävä", Niko ilmoitti ja loi kanssani katsekontaktin. "Se selviää sulle kyllä", selitin epämääräisesti.
Onneksi meillä oli vielä häiden jälkeen aikaa tähän. Emme jääneet Nummelaan yöksi, sillä talo oli muutenkin täynnä porukkaa viikonlopun ajan. Joten aioin ajaa samalle illalle meidät takaisin Helsinkiin.
"Tää on nyt aika epistä ku et kerro mulle mitään", brune valitti ja tökki kasvojani lapsellisesti, hän ei osannut selkeästi edes arvata, mitä tällä kertaa salailin. "Selvii sulle, mä lupaan", vannoin.
En halunnut enempää lisäkysymyksiä, joten yhdistin huulemme kääntäen Nikon alleni. Hänen huulille ilmestyi virne, nyt hän sai sitä huomiota. Yllätykseni ja puhelimeni pysyköön taka-alalla.
***
Mitäs se Hokkaboy on suunnitellu? 😳
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
