You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️

(3)37. Punainen piste

Niko

Leikin Rommin kanssa laserlelulla. Osoitin valoa tyhjää pahvilaatikkoa kohti, jonne kissa hyppäsi yrittäen epätoivoisesti saada punaista pistettä kiinni.

Nauroin näylle osoittaen pisteen seuraavaksi television vieressä olevaan seinään. Rommi oli onneksi fiksu kissa, eikä se raapinut seiniä. Paitsi jos se alkoi osoittamaan minulle mieltään. Niin tapahtui onneksi hyvin harvoin.

Katseeni osui oranssiin muistilappuun. Hämmentyneenä jätin laserlelun sohvalle ja hain lapun. Se oli taiteltu hyvin, joten aukaisin sen. Menin täysin sanattomaksi, kun luin sen sisällön. Tämä näytti hyvin vahvasti Joelin käsialalta.

"Missä mun puhelin on!?" kirosin katsellen ympärilleni. Kokeilin taskujani, ei ollut. Vilkaisin keittiöön, ei ollut laturissa. Etsin katseellani Rommin, se ei maannut puhelimen päällä. Lopulta huomasin sen olevan sohvalla.

Näpyttelin numeron puhelimeeni ja se näytti automaattisesti Joelin numeroa. Tuijotin näyttöä suu auki. Oliko tämä totta vai nukuinko vai haaveilinko vain? Nipistin itseäni kädestä muutamaan kertaan. Mutta mitään ei tapahtunut. Tämä oli totta.

Laskin puhelimen takaisin sohvalle ja aloin hyppimään ympäri olohuonetta ja keittiötä innoissani. Olin sittenkin oikeassa, Joel ei flirttaillut minulle pari päivää sitten vain kaverillisesti. Ei hän koskaan kyllä tehnyt niin.

Huomasin Rommin katsovan minua hyvin hämmentyneenä, kun olin tulossa kovaa vauhtia hulluksi. "Mitä mä sille laitan?" tajusin. Huokaisin hieroen molempia ohimoitani miettien mitä oikein kirjoittaisin.

Aloin kävellä ympäri asuntoani miettien melkeinpä kaikkia vaihtoehtoja. Jotakin halusin mahdollisimman pian laittaa. Joel ei ollut kaikista kärsivällisimpiä ihmisiä, joten hän varmasti jo odotti vastaustani Oulussa.

"Okei. Olisko nii hauska et laittasin mun numeron sille ja jotaki et oon myös aika kusessa?" ehdotin Rommille. Tietenkään se ei vastannut mitään, mutta sentään kuunteli. Se oli kaikista tärkeintä.

Lopulta päädyin kirjoittamaan ja lähettämään sen viestin. Laskin puhelimeni taas pöydälle pitäen äänet päällä. Sydämeni hakkasi taas vaihteeksi lujaa ja käteni hikoilivat ja tärisi hieman.

Olin edelleen todella hämmentynyt. Tapahtuiko tuo oikeasti? Olin ollut Joeliin kusessa aivan liian pitkään. Oliko asialle tapahtumassa jotakin? Ei hän varmasti tällaisella asialla vitsaillut.

Kuulin puhelimeni ääntävän viestin merkiksi. Hengitin syvään kurottaen puhelimeni sohvapöydältä. Tuhahdin pettyneenä, Joonas kyseli oliko hän unohtanut lompakkonsa tänne.

Kävin kävelemässä kämppäni ympäri, mutta en nähnyt blondin lompakkoa missään. Vastasin hänelle ja päätin laittaa television päälle, jotta saisin jotain muuta ajateltavaa.

Otin Rommin syliini ja silitin sitä hermostuneena. Halusin jutella Joelin kanssa nyt, mutta hän oli varmasti perheensä kanssa, eikä katsonut puhelinta kuin vasta illalla.

Joten minun piti jollain ihmeen tavalla jaksaa odottaa sinne asti. Tulin varmasti sitä ennen hulluksi. Rommi olisi kyllä soittanut minulle apua, mutta se oli kissa, ei se osannut puhua. Tai soittaa apua.

Ei se edes ymmärtänyt mitä nyt tapahtui. Voi raukkaa. "Jatketaa laserleikkii", totesin hymyillen hieman. Laskin kissan alas ja osoitin jälleen tuota punaista pistettä ympäri olohuonetta seuraten jotakin ohjelmaa, mitä televisiosta tuli.

Nyt oli vasta iltapäivä, joten minun piti tehdä jotain, etten ehtinyt miettiä liikaa. Joten päädyin hakemaan tiettyä dvd:tä pienestä kirjahyllystäni. Rommikin olisi osannut kertoa minkä leffan laitoin pyörimään.

Seuraavat kolme tuntia pystyinkin keskittymään ja olla ajattelematta mitään katsoessani Titanicia. En varmasti kyllästynyt siihen leffaan koskaan. Olihan minulla siitä tatuointikin.

"Oltaspa minä ja Joelki nii romanttisii ku Rose ja Jack", huokaisin Rommille. Olin aika varma, ettei se jaksanut enää kovin kauaa selittämistäni. Itselläkin teki tiukkaa jaksaa odottaa ja pitää ajatukset jossain muualla. Ei se silti onnistunut..

***

Mul on nälkä.