Joel
Kuuntelin puolella korvalla Ollin ja Aleksin keskustelua yleisölle hymyillen jännittyneenä, minulla oli yllätys Nikolle. Tänään oli nimittäin hänen syntymäpäivä, joten pitihän poikaystävälle olla lahja.
"Niko ilahtuu varmasti", hyvä ystäväni Samy tsemppasi taputtaen veljellisesti olkapäätäni. Huokaisin nyökäten, eiköhän kaikki mennyt hyvin. Kyllä brune tästä varmasti piti.
"Mä tuun ihan kohta takas", sanoin sitten hänelle ja palasin takaisin lavalle. "Nyt vittu Helsingistä ääntä ja laulakaa meidän upeelle ja taitavalle solistille ja mun poikaystävälle, hänellä on tänää synttärit!" huusin mikkiin toinen käsi Nikon ympärillä.
Aloitin laulamisen suunnaten meidän molempien mikrofonit yleisöön heidän jatkaessa. Hymyillen vilkaisin kainalossani olevaa brunea, hänen hymy oli todella leveä. Ja oli syytäkin olla.
"Teistä lähtee varmasti vielä enemmän ääntä, antakaa mennä! Paljon onnea vaan!" huusin ja käänsin taas mikrofonit faneja kohti. Pussasin nopeasti Nikoa poskelle, ennen kuin lähdin takaisin Samyn luokse.
"Niko tykkää varmasti sun ideasta, usko pois", hän hymyili ja ojensi minulle nätisti lahjani. "Tuu säki käymää lavalla", kehotin ja lähdin takaisin sinne, Niko kiitteli laulusta.
"Joel mitä?" hän ihmetteli, kun huomasi minut ja sylissäni olevan lahjani. "Hyvää synttärii rakas", hymyilin mikrofonin vieressä, jotta muutkin kuulivat keskustelumme.
Suutelimme hetken aikaa, ennen kuin poikaystäväni otti varovasti lahjani syliinsä. Hän hymyili vielä leveämmin kuin äsken, joten hän selkeästi piti tuosta.
Niko
Olin hieman vain sanaton, en minä kuvitellut Joelin suunnitelleen tällaista. Eikä hänen oikeasti olisi edes tarvinnut. "Samy!!" joku fani kiljui eturivistä, naurahdin sille kyyneleet silmissäni.
"Terve", mies naurahti ja vilkutti kyseiselle fanille. Hymähdin silittäen pienesti erittäin suloista kissanpentua miettien sille samalla nimeä. "Sä et oo Rommi 2.0", mietin ääneen.
"Mut mikä muu vois olla hyvä? Tommi? Lallille voidaan antaa potkut perseelle ja susta tulee sit meiän uus rumpalisti. Kuulostaako hyvältä?" lässytin kissan naukaistessa, jolloin yleisö repesi nauramaan.
"Niinpä", hymyilin. "Mut sen pitäis sopii Rommin nimeen.. Pommi?" ehdotin huvittuneena, ehkä mikään näistä nimistä ei mennyt jatkoon. "Ooks sä mitä vetäny?" Joel kysyi huvittuneena ja nauroi vieressäni.
"Ehkä hieman vettä vahvempaa, nii jännää kato vetää keikkaa samalla ku vanhenee vuodella", selitin blondille hänen halatessa minua takaapäin. "Mikä meiän kullan nimeks tulee?" hän kysyi ja pussasi jälleen poskeani.
"Olisko Ramona hyvä?" ehdotin kuunnellen fanien kiljumista, ilmeisesti oli. "Mut te vedätte keikan loppuun, mä leikin Ramonan kanssa", Samy virnisti ja otti kissanpennun varovasti sylistäni.
Hymyillen seurasin heidän matkaa bäkkärille, ennen kuin hyppäsin Joelin syliin ja suutelin häntä pitkään fanien kiljuessa. "Meni vissiin lahja nappiin?" blondi varmisti hymyillen.
"Todellaki. Eihän se Rommii korvaa, ei sitä voi mikää korvata. Mut Ramona on ihan vitun sulonen", mutisin hänen kaulaa vasten, kunnes laskeuduin alas, pitihän tämä keikka vetää loppuun asti.
Loppukeikan ajan hymyilin Joelille onnenkyynelien alkaessa loppumaan. En kestänyt miten kultaisesti hän oli ajatellut, kissanpentu synttärilahjaksi. Ja vielä kesken keikan.
En todellakaan osannut arvata. Dark Siden aikana aloimme tanssimaan Joelin kanssa jätkien jatkaessa soittamista. Meinasimme kompastua jalkoihimme ja kaatua, mutta pysyimme pystyssä.
"Kiitos Helllllsinki!" blondi huusi sitten ja kumarsimme muiden jätkien kanssa. Keikka oli ollut alusta loppuun aivan helvetin kova ja upea. Ja ikimuistoinen. "Tuu", kehotin ja lähdin vielä jakamaan läpyjä faneille.
Juoksin eturivin läpi Joelin seuratessa minua. Jaoimme jokaiselle kätensä ojentaneelle läpyjä juosten vielä takaisin jakaen toisetkin läpyt. Nappasin jonkun fanin aurinkolasit mukaan ja puin ne päälleni.
Ehdottomasti ikimuistoisin syntymäpäivä.
***
Ku kirjotin tätä nii oli 7 min Deadzonen julkasuun 🥲
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
