Joel
Tuijotin sormissani olevia sormuksia pyöritellen niitä ahdistuneena. En pystynyt keskittymään mihinkään, päässäni juoksi liikaa ajatuksia, hengittäminen alkoi tuntua vaikelta ja silmät eivät meinanneet pysyä auki.
Jessica oli onneksi lähtenyt yllättäen töihin, vitustako minä tiesin minkä takia, mutta sentään häntä ei ollut töissäkin kestettävänä. Muut jätkät olivat jossakin, en tiennyt missä, en kuullut enkä kuunnellut mitään.
En vain voinut jatkaa näin. Minun oli pakko erota Jessican kanssa. Hän ei ansainnut näin paskaa poikaystävää, joka ei edes halunnut olla yhdessä. Mikä helvetti ajatuksiani vaivasi? Minne rakkauteni katosi?
Milloin tästä tuli näin vaikeaa? Miksi ihmeessä Jessica halusi kiristää minua niin henkilökohtaisilla tiedoilla? Miksi en pystynyt puhua tästä kenellekään? Miksi olin näin paska ihminen?
"Joel?" havahduin tuttuun ääneen ja samalla säpsähdin kunnolla. Käänsin katseeni Joonakseen, joka piti kättään hellästi olkapäälläni. "Mitä?" kysyin yrittäen peittää paskan oloni.
"Niin että tarvitko autokyytii?" hän kysyi katsoen minua huolestuneena. "En, mä voin kävellä", vastasin yrittäen hymyillä hieman. "Veli mikä on?" blondi kuiskasi istuen viereeni.
"Ei mikää.. oon nukkunu vaa nii paskasti", mutisin ja pidin katseen sormissani. "Ootko varma? Susta näkee et tässä on jotaki muuta taustalla", Joonas kertoi hiljaa yrittäen luoda katsekontaktia kanssani.
"Vähän oli erimielisyyksii Jessican kanssa, ei mitää vakavaa. Oliks sä lähössä, Tommi tuskin alkaa oottelee sua kauaa", naurahdin ja vilkaisin hattarapäätä nopeasti, ennen kuin vilkaisin itsekin kelloa.
Vähän yli yhdeksän. "Joo, olin. Tsemppei sulle, nähää huomenna", Joonas sanoi, taputti olkapäätäni ja lähti eteiseen. Huomasin olevani ainut täällä. Odotin oven sulkeutuvan, ennen kuin menin lipaston luokse.
Alimmaisesta laatikosta etsin sytkärin ja pari tupakkaa. Otin ne taskuuni ja kävelin parvekkeen oven luokse. Juuri kun olin aukaisemassa ovea, joku yskäisi takanani. "Hui perkele Moilanen!" huudahdin hypähtäen vähäsen ilmaan.
"Poltaks sä edelleen?" hän kysyi vakavana ja osoitti katseellaan taskuani. "Vaan joskus", vastasin. Pakenin kuulustelulta parvekkeelle, asetin tupakan huulieni väliin ja sytytin sen.
Rauhoitun huomattavasti katsellen pimenevää iltaa. Polttaminen ei ollut mitenkään järkevää, mutta en vain voinut sille mitään. Addiktio oli jo syntynyt, ja ahdistuneena tämä rauhoitti nopeasti.
"Joel..", Niko aloitti seisoen parvekkeen ovella. Mutisin jotain osoittaakseni kuuntelevani häntä. "Voinko mä tulla kattoo Rommia?" keskeytin hänet. Brunen katseesta huomasi hänen yllättyneen ehdotuksestani.
"Voit toki. Sitä vaan et.. muista pitää huolta itsestäs. Mä oikeesti tarkotan sitä", mies jatkoi lauseensa loppuun. "Yritän", mutisin vain puhaltaen savua suustani.
Hetken päästä olin saanut ahdistuksen katoamaan savuna ilmaan, joten palasin sisälle. "Ooks sä valmis lähtee?" Niko varmisti ja sammutteli valoja huoneista. Nyökkäsin vaikkei hän sitä nähnytkään.
Menin eteiseen ja puin kengät jalkaani. Tajusin puhelimeni olevan edelleen pienellä valkoisella pöydällä, mutta jätin sen sinne mielelläni. Jos olisin Nikon luona yötä, minun ei tarvitsisi olla Jessican kanssa.
Lähdimme hiljaisuudessa kävelemään brunen autoa kohti. Haukottelin pitkään hieroen silmiäni astuen autoon pelkääjän paikalle. "Saitko sä viime yönä nukuttuu ollenkaa?" brune kysyi varovasti käynnistäen auton.
"Pari tuntii ehkä just ja just", huokaisin ja katsoin ikkunasta ulos. Oli itse asiassa hyvä idea käyttää Rommia tekosyynä vierailulleni. Niko ei kysellyt jos huomasi etten ollut vastaamassa, ja sen kissan näkeminen piristi aina synkkääkin mieltä.
Hiljaisuudessa kuluneen automatkan jälkeen olimme miehen eteisessä. "No moikka", hymyilin pienesti aitoa hymyäni Rommin tullessa eteiseen katsomaan ketkä astuivat ovesta sisään.
"Onkohan sillä ollu ikävä sua?" brune hymähti ja katosi heti makuuhuoneeseensa. Riisuin itsekin kenkäni pois ja haukotellen kävin peremmälle.
Samassa Niko heitti sohvalle tyynyn ja peiton. "Sä saat nukkuu mun sängyssä, mä voin olla tossa sohvalla. Sun on oikeesti tärkeetä saada nukutuks enemmän", hän selitti hieman vakavana, mutta hymyili minulle silti.
"Jos sä nii kovasti tahdot nii kai se on pakko", hymähdin osoittaen kiitollisen katseen hänelle. "Mä varmaanki sit meen suoraa nukkuu, sori ku et saa musta seuraa", totesin ja kävelin makuuhuonetta kohti.
"Ei mitää, sun hyvinvointi on tärkeempää. Rommille vielä ruokaa ja rakkautta nii aletaa meki nukkuu", kuulin Nikon lässyttävän kissalle minun riisuessa itseni boksereille ja kömpien peiton alle.
***
Meni vähän myöhäseks tän julkasu ku nukuin kerranki pitkää ku on vaa iltakoulu 🥲
Mut hei, saitte sisaruskirjan et kannattaa lukee molemmat, kaikki ei nimittäin selvii lukemalla vaa toista kirjaa. Mielipiteitä otan vastaan 🖤
DU LIEST GERADE
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
