77. Filmi katkesi

96 15 5
                                    

Joel

Olimme matkalla sairaalaan porukalla. Olli oli Aleksin mukaan hengissä ja ihan tajuissaan tällä hetkellä. Että hieman meni suunnitelmat uusiksi, sillä Kaspian ja Mira ottivat Ollin hoitoonsa toistaiseksi.

"Mä en kestä tätä", Joonas itki takapenkillä Nikon silittäessä hänen selkää. "Pakko", huokaisin etupenkiltä, vanha tuttu ahdistus oli palannut. Olin täysin varma, ettei tämä painajainen ollut vielä ohi.

Yritin pidättää kyyneleitäni, mutta en pystynyt. En ollut niin vahva kuin olisin halunnut olevani. Mutta ehkä minun ei tarvinnutkaan. "Jos Olli on nytki selvinny, nii se varmasti selvii kaikesta muustaki", Tommi totesi parkkeeraten autonsa sairaalan pihaan.

Nyökkäsin pyyhkien kyyneleitäni pois. Vielä ainakaan kukaan ei ollut salakuvannut meitä ja emme olleet minkään lehden kansikuvassa, se oli aina julkisuuden varjopuoli, kun et saanut olla missään rauhassa.

Otin Nikoa kädestä meidän kävellessä huonetta kohti, minkä numeron Aleksi oli meille ilmoittanut. "Mulla on huono tunne tästä", huokaisin ja koputin oveen. Astuimme porukalla sisään, Aleksi halasi Ollia varovasti.

"Miten täällä jaksellaan?" Joonas kysyi varovasti ja hiljaa. Hänen silmät olivat punaiset kaikesta itkemisestä, oli kuitenkin meidän kaikkien parhaasta ystävästä kyse. Mutta hänellä ja Ollilla oli aina ollut ainutlaatuinen ystävyys.

"On sitä paremminki menny", Aleksi mutisi ja piti katseensa kihlatussaan, hänenkin silmissä kimalsi kyyneleet. "Parhaani mukaan yritän pysyy hengissä", Olli totesi ja pyyhkäisi kyyneleensä pois.

"Ja sä pysyt. Sä oot nii vahva et selviit tästäki, sulla on Aleksi ja meiät", Niko yritti lohduttaa ja piti kättään brunen olkapäällä. Samassa he halasivatkin toisiaan hellästi.

Myös loput jätkistä, minä mukaan lukien, kävimme halaamassa Ollia, jos se olisi vaikka helpottanut hänen oloa jotenkin. Silitin sitten poikaystäväni käsivartta pyyhkien hänen kyyneliä pois.

Aleksin ja Ollin pieni söpöstelyhetki keskeytyi, kun ovelta kuului koputus. Kaikkien katseet jumittuivat siihen. Sydämeni syke alkoi kiihtyä, todennäköisesti se oli lääkäri.

Olin oikeassa. Hän käveli meidän luokse ja etsi oikean paperin. Puristin Nikon kättä jännittyneenä silmät kiinni, kunnes kuulin lääkärin sanat. Ei tämä voinut olla todellista.

Osallistuin Nikon kanssa jätkien ryhmähaliin ja itkimme yhdessä, kun kukaan meistä ei muutakaan osannut tehdä. Monesti olin ajatellut elämäni aikana kuolemaa, mutta tämä oli jo uskomatonta..

Kaspian

Seurasin Ollin nukkumista haukotellen itsekin. Olimme valvoneet melkeinpä koko yön, kun olimme ajaneet takaisin Helsinkiin. Ja jotenkin Mira oli päätynyt luokseni ja huolehdimme tuosta pojasta.

"Ainakaa ne ei oo laittanu mitää et Matela olis kuollu", nainen totesi ja istui sohvallani puoliunessa. "Niinpä. Eiköhän ne meilleki jotaki ilmota", hymähdin ottaen jo seinästä tukea, kauhea miten paljon väsytti.

"Mm", Mira mutisi silmät kiinni. Kävin hakemassa hänelle makuuhuoneestani peiton ja varmistin Ollin nukkuvan edelleen. Tämä päivä meni todennäköisesti vain nukkuessa.

Varovasti autoin brunen makuulleen ja laitoin tyynyn hänen pään alle. Asetin vielä peiton Miran päälle, ennen kuin nousin takaisin seisomaan. Totesin kuitenkin olevani liian väsynyt mennäkseni vierashuoneeseen nukkumaan.

Joten asetuin makaamaan mahdollisimman reunalle sohvaa huokaisten, olisin voinut nukahtaa sekunnissa. Ja niin varmasti teinkin, sillä filmi katkesi heti kun pääni asui tyynyyn.

Olin täysin varma, että hymyilin nukkuessani. Harvoin pääsin nukkumaan noin upean naisen vieressä. Myönsin sen nyt viimein itselleni, olin ihastunut.

Pitkästä aikaa, olin ollut sinkku viimeiset puoli vuotta. Mutta ehkä tämä juttu saattoikin johtaa jonnekin, sillä meillä oli ollut pientä flirttiä aikaisemmin tänään. Ei se Hokka paskaa jauhanut.

***

Mut mitä se lääkäri sano!?

You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️Where stories live. Discover now