Niko
"Ei se voi kuolla", itkin Joelin halauksessa. Olimme palaneet ihan hetki sitten kotiin. Lääkärin sanat järkyttivät minua edelleen, Olli tarvitsi uuden sydämen, muttei heillä ollut antaa sellaista.
"Olli on vahva, sä tiiät sen", Joel yritti lohduttaa. Kyllähän minä sen tiesin, mutta riittikö se? Hänen tila oli hetki hetkeltä huonompi, kauhulla odotin milloin Aleksi soitti huonoista uutisista..
"Miks kaikki vaa kuolee? Mä en pärjää ilman Ollii, Aleksista puhumattakaa, miten se ees kestää tän?" valitin poikaystäväni silittäessä selkääni. Olin helvetin väsynyt kaikesta valvomisesta ja itkemisestä.
"Olli ei oo kuollu, muista se. Mut mieti sitä, et me molemmat ollaan oltu pohjalla elämän kanssa ihan vitun monta kertaa ja mietitty, voiko elämä mennä enää paskemmaks. Mut me ollaan kerta toisensa jälkeen selvitty siitä", blondi huomautti hiljaa.
Hän oli kyllä oikeassa. Monesti elämän aikana oli tuntunut etten enää vain pystynyt tähän, mutta joka kerta niistä hetkistä oli jotenkin selvitty. "Sä oot auttanu mut monesti pohjalta ylös ja ollu tukena, mä yritän tehä sen saman sulle", Joel ilmoitti.
Nostin katseeni häneen yrittäen hymyillä hieman. Onneksi minulla oli tuo blondi elämässäni. Hän ei edes tiennyt, miten paljon hän pelkällä olemassaolollaan oli pelastanut monia päiviäni.
"Mä oon nii kiitollinen susta", kuiskasin hänen pyyhkiessä kyyneleitäni pois. "Samoin. Mut nyt nukkumaa nii jaksetaa mennä Aleksin tueks", poikaystäväni totesi ja silitti poskeani painaen otsaani hellän pusun.
Nyökkäsin haukotellen ja suuntasin askeleeni makuuhuoneeseen. Normaalisti olisin ottanut Rommin mukaani, mutta se oli nyt taivaassa. Joten oli pakko tyytyä Joeliin.
~~~~~
Joel
Silitin poikaystäväni bruneja hiuksia kuunnellen hänen rauhallista tuhisemista, Niko oli todella väsynyt. Itse tuijotin vain kattoa miettien sitä pahinta vaihtoehtoa, varsinkin kun se saattoi olla jo todellista.
Aleksi ei kuitenkaan ollut laittanut mitään. Ainakaan vielä. Olisin halunnut myös nukkua, mutta en vain saanut mieltäni rauhoittumaan ollenkaan. Mietin vain koko ajan miten Aleksi pärjäsi siellä.
Hänelle tämä oli kuitenkin kaikista raskainta. Hän ei varmasti ollut nukkunut koko yönä tai aamuna, vaikka se mies tarvitsikin lepoa. Mutta ymmärsin häntä hyvin, en minäkään olisi nukkunut jos Niko olisi ollut Ollin tilalla.
Samassa Nikon puhelin värähtikin hänen taskussa. Varmistin brunen nukkuvan ja kaivoin tuon puhelimen hänen persetaskusta. Sähköpostia, jokin aika sitten suunnitellut keikat voitiin järjestää.
En kuitenkaan vastannut siihen mitään, sillä ei meillä välttämättä ollut basistia, joka olisi vetänyt kanssamme keikat. Huokaisten laitoin puhelimen yöpöydälle ja tuijotin vieressäni olevaa seinää, katto oli jo liian tylsä.
Kyyneleet nousivat taas silmiini, koko joulupäivä oli ollut aivan helvettiä. Kyseenalaistin taas elämän logiikkaa, oliko sen oikeasti tarkoitus olla näin täynnä paskaa ja vastoinkäymisiä?
Mikään ei tuntunut enää olevan puolellamme, aivan kaikki vain vastusti. Teki mieli luovuttaa, mutta taas jokin esti minua. Ehkä tämä päälläni makaava brune jälleen, olin liian väsynyt nousemaan hänen alta minnekään.
Yritin itkeä mahdollisimman hiljaa, jotta en herättäisi Nikoa. Sentään hän sai nukutuksi, minä olin jo tottunut valvomaan muutamia päiviä putkeen. Eihän se hyväksi ollut.
Suljin silmäni kyyneleiden valuessa inhottavasti kaulaani. Silitin hellästi poikaystäväni selkää. Lopulta itkin itseni uneen, kun en enää vain jaksanut ajatuksiani, itkeminen oli aika tehokasta.
Kyyneleethän olivat sanoja, joita en osannut muotoilla järkevästi, jotta ne olisi voinut sanoa jollekin. Ja kaikki tämä huoli ja väsymys olivat vain liikaa. Itseni uneen itkineenä en kuullut puheliemme värähtävän yhtäaikaa..
***
80 luku aika lähellä, loppusko tää kirja siihen?
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
