Niko
Kuulin ovikelloni soivan, nyt se oli menoa. Hengitin syvään korjaten nopeasti hiuksiani, ennen kuin avasin oven hymyillen Joelille. Hän hymyili minulle suloista hymyään takaisin ja astui sisään vetäen oven kiinni perässään.
"Ihana nähä taas", kerroin kävellen edeltä olohuoneeseen. "Nii on. Oli jo ikävä", blondi komppasi istuen viereeni sohvalle. Tiesin olevani hieman punainen, ihme ettei tuo jätkä kuullut miten kovaa sydämeni löi.
"Miten sulla on täällä menny?" Joel kysyi laittaen hiuksensa sotkunutturalle ja käänsi katseensa minuun. "Ihan jees, kai se aika jotenki on kulunu Rommin kanssa. Musta tuntuu et se on jo kyllästyny muhun", naurahdin pitäen katseeni kissassa.
Se oli raapimispuussaan tarkkaillen meitä molempia vuorotellen. "Miten nii? Miten kukaa ees vois kyllästyy suhun?" blondi ihmetteli ja nojasi päätään käteensä, jota hän nojasi sohvaan.
"Kai se sai jo tarpeekseen mun selityksistä susta", vastasin vilkaisten häntä silmiin, mutta en saanut katsettani enää pois. Yhtäkkiä koko maailma vain pysähtyi, siinä hetkessä oli vain me kaksi.
Tajuamattani katseeni karkasi Joelin huuliin. Hän taisi huomaten sen, sillä hän alkoi virnuilla. Nielaisin mahdollisimman hiljaa, kun hän siirsi pari hiusta korvani taakse ja käänsi taas katseensa silmiini.
Hänen katse laskeutui taas huuliini. Blondin käsi oli edelleen poskellani, kun hän kallisti päätään hieman vasemmalle ja lähestyi hitaasti huuliani. Suljin silmäni, ja pian tunsin Joelin hengityksen huulillani.
Pian huulemme koskettivat toisiaan. Asetin käteni hänen niskaan vetäen miestä lähemmäs itseäni. Huulemme tekivät tuttavuutta toisiinsa, mieleni leijui jossain taivaassa ja sydämeni lopetti kohta toimintansa, se oli hakannut helvetin kovaa aika pitkään jo.
Olin haaveillut tästä hetkestä melkein syntymästäni asti. Ja nyt se tapahtui. Olinhan ennenkin suudellut Joelin kanssa, esimerkiksi hänen synttäreinä. Silloin olimme kännissä. Molemmat olivat nyt selvinpäin.
Hetken päästä tunsin Joelin erkaantuvan katsoen minua hiljaisuudessa silmiin. "Ei ollu ollenkaa huono", hän virnisti. Naurahdin pudistaen päätäni hymyillen. Ehkä tämä tilanne ei ollut enää niin kiusallinen.
"Ei nii. Otetaa uusiks joskus", totesin katsoen jo muualle, en pystynyt enää noihin silmiin. "Katotaanko joku leffa?" ehdotin sitten. En olisi kestänyt mitään hiljaisuutta tähän väliin.
"Eli Titanic näi suoraan sanottuna", blondi tarkensi nyökäten kuitenkin. "Toki, eihän siitä oo ees puolta viikkoo ku katoin sen", virnistin ja lähdin hakemaan dvd:tä kirjahyllystäni.
~~~~~
Joel
Katsoimme Titanicia hiljaisuudessa. Niko oli kainalossani romanttisesti, kiljuin sisäisesti koko ajan. Mielessäni pyöri koko ajan suudelmamme ja miltä tuon brunen huulet tuntuivat omillani.
Tuntui hullulta ajatella, että oikeasti olimme tässä tilanteessa. Mutta niin kuin sovimme, annoimme meille mahdollisuuden. Katsoimme minne tämä johti ja etenimme rauhassa.
Aloin silittämään Nikon ruskeita hiuksia seuraten mitä Jack ja Rose nyt tekivät. He juoksivat karkuun yhdessä, aika romanttista. Pian he saapuivat autoon, seuraavaksi oli luvassa mahtava kohtaus, jota tapitimme silmä tarkkana.
"Kelpais olla Rose", heitin pokkana yrittäen olla virnuilematta. Kuulin miehen naurahtavan sanoilleni pudistaen päätään huvittuneena. "Haluut et Jack nussii sua?" Niko varmisti vilkaisten minua.
"En mä ainakaa kieltäytyis", totesin pokkana. "Sit se piirtää susta alastonkuvan ja se löyetään kymmeninen vuosien päästä", hän jatkoi tuijottaen televisiota.
"Nii just", komppasin virnuillen. "Siinä tapauksessa tekisin mitä vaa et oisin Jack", brune heitti. Yllätyin hänen sanoista, en olettanut hänen sanovan mitään tuollaista. Se teki tilanteesta entistä jännittävämmän.
"Aijjaa", hymähdin. Kurotin sohvapöydältä kaukosäätimen ja pysäytin elokuvan. Käänsin katseeni Nikoon meidän pitäessä katsekontaktia. Hän tiesi varmasti, mitä ajattelin sillä sekunnilla.
***
Mitäköhän seuraavassa luvussa tapahtuu 🤭
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
