Niko
"Meinasitteks te muuttaa yhteen?" Joonas kysyi sitten, hän oli saanut lopulta Rommista kaverin. Emme olleet miettineet asiaa ollenkaan, vaikka olisihan se ollut ihan hyödyllistä.
"Joo", Joel vastasi katsoen minua kysyvänä. "Nii, olishan se paljon helpompaa ettei tarvis maksaa kahesta asunnosta ja olla aina hakemassa Rommia", totesin nyökytellen päätäni.
"Ja me nähtäs enemmän Kaspianii ku se asuis naapurissa jos mun luo muutettas", blondi komppasi nojaten päätään olkapääni. "No millon muutetaan?" heitin läpällä painaen pusun Joelin otsaan.
"Huomenna", hän heitti katsoen minua virnuillen. "Noni", hymähdin. "Sehän kävi sit äkkii", Joonas totesi leikittäen Rommia laserlelulla. "Jep, susta saadaan reipas apulainen", ilmoitin huvittuneena.
"Mä auttaisin oikeen mielelläni teitä kantaa Nikon kämppä tyhjäks, mut mun pitää huomenna mennä mun serkun pojan balettinäytökseen joka harmillisesti kestää monta tuntii ja sitten tota..", blondi selitti ja raapi hetken päätään.
"Sitten nähä lukioajan kaiman eksää, jonka sisko synnytti vasta et se ei pysty ulkoiluttaa koiraansa ja sen koiranulkoiluttaja on ulkomailla niin mun pitää mennä auttaa", Joonas selitti päättäväisesti.
"Meneeks sulla koko huominen siinä?" Joel kysyi meidän vaihtaessa todella huvittuneet katseet. "Joo, nii menee. Ja mun serkku kysy tota hyvii kirjoja nii pitää mennä kirjastoon sen kaa, on tosi kiire päivä", hän kertoi nyökytellen päätään.
"No voi harmi. Sit pitää alottaa jo tänää", voivottelin peittäen mahdollisimman hyvin virnistykseni. "No mutta sekin on jännä juttu, ku mä lupasin hoitaa mun naapurin pyykit ja sen kissaa", Joonas harmitteli.
Joel repesi jo nauramaan, hänen pokka ei pystynyt tähän pidempään. "Mut sulla on kummiski aikaa olla täällä?" esitin taas uuden kysymyksen. "On, mut ei kauaa", blondi vastasi ja vilkuili kelloa.
"Nonii Porko, sulla ei ollu lukiossa kaimaa, mikää baletti ei kestä nii kauan, kukaan sun serkuista ei asu Helsingissä, teillä kaikilla on omat pesukoneet joten se saa ne iteki, eli pääset kyllä, tänää ja huomenna", hymähdin.
"No voi perkele!!" Joonas kirosi turhautuneena. Repesin itsekin räkättämään Joelin kanssa, hattarapää aina jaksoi keksiä hullujakin selityksiä, jotta hänen ei tarvinnut alkaa tekemään kunnon töitä.
"Mulla on jossain edellisestä muutosta jääneitä laatikoita", totesin hetken päästä ja lähdin etsimään niitä makuuhuoneesta. En edes omistanut kauheasti tavaroita, joten muutossa ei mennyt kauaa.
"Laita jätkille viestii et tarvitaan niiden apuu tässä", kehotin poikaystääväni, hän nauroi jostain syystä Joonaksen kanssa. Joel näytti vain peukkua, joten palasin huvittuneena takaisin makuuhuoneeseen, piti aloittaa pakkaaminen.
Osan vaatteista pystyi viemään kirpputorille, kaikkea en varmasti tullut tarvitsemaan. Ja ei Joelinkaan vaatekaappiin kauheasti mahtunut, vaikka olin saanut sen siivottua jokin aika sitten.
Halusin vain ehdottomasti mukaan kirjahyllyni, olin tuonut sen Oulusta tänne ja se kulki mukanani asunnosta toiseen. Kyllä se yhteiseen kotiimme varmasti sopi olohuoneeseen.
"Mä voin auttaa", kuulin poikaystäväni äänen. Vilkaisin häntä olkani yli hymyillen hieman. "Sä voit varmaa ettii Rommin leluja ja pakkaa niitä", ehdotin lajitellen vaatteitani, kaikkea en ottanut mukaan.
Eihän meidän tätä muuttoa tarvinnut yhdessä päivässä suorittaa, mutta aloittaminen tapahtui jo tänään. Kyllä tämän asunnon myymisessä myös meni aikaa ja kaiken muun järjestämisessä.
Mutta ei sillä niin väliä ollut, kunhan vain sain herätä Joelin vierestä jokaisena aamuna. Seurata hänen rauhallisia kasvoja, oli mahtavaa nähdä hänet niin levollisena.
Ehkä se elämä hymyili meille viimein. Ainakin hetken. Joten siitä piti nauttia ja ottaa kaikki ilo irti. Mutta olimme ennenkin selvinneet vaikeista ajoista, joten selvisimme niistä myös tulevaisuudessa.
***
Mä just tajusin kuinka sekaavaa tää on et eka on kauhee masentavaa, onnellista ja sit taas masentavaa jne 😀👍
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
