Joel
"Vittu ku ei mene!" kirosin ja yritin vielä kerran saada kiekon menemään maaliin. Niko toimi maalivahtina, olimme tulleet pelaamaan jääkiekkoa lähimmälle jäälle.
Meidän lisäksi täällä oli pari aikuista, joten he eivät välittäneet kiroilustani. "Mä oon nii taitava kato", brune virnisti ja torjui taas maaliyritykseni. Hän vaikutti olevan oikeassa, tai minä olin taas unohtanut taktiikan.
Joka tapauksessa veimme kiekot ja mailat takaisin varastoon. Palasimme takaisin jäälle luistelemaan käsikädessä, oli aivan pakko söpöstellä hieman. "Otetaanko vielä kilpailu?" Niko ehdotti virnistäen.
"No?" hymähdin poistaen suustani omia hiuksia. "Kumpi vetää tän radan nopeempaa, kellotetaa aika", hän kertoi ja kaivoi jo puhelimensa taskusta. "Selvä. Mä voin vetää eka", suostuin.
"Än, yy, tee, nyt!" brune selosti ja lähdin luistelemaan. Kelpasi aloittaa vuoden ensimmäinen päivä yhdellä lempiharrastuksillani parhaimmassa seurassa. "Noni, siinähän ei menny kauaa", Niko hymähti, kun palasin hänen luokse.
"Ei nii. Laita paremmaks", heitin hengästyneenä. Istuunnuin lumihankeen tuijottaen aikaani. En huomannut ollenkaan, kun Niko jo kiersi kentän ympäri.
"Mullahan on täysin sama aika ku sulla?" hän ihmetteli, itse repesin jo nauramaan. "En mä tajunnu laittaa sitä aikaa sulle", selitin huvittuneena. Brune huokaisi pyöritellen silmiään ja otti puhelimensa lähtien uudelle kierrokselle.
Nauroin itsekseni lumessa. Pian Niko palasi luokseni ja hyppäsi syliini. Huusin hänen kaataessa minut pahemmin lumihankeen. Lopulta vain suutelimme vaatteet märkinä.
Niko
Upean luisteluhetkemme ja lumihangessa makaamisen jälkeen menimme takaisin lapsuudenkotiini suihkuun. Toistaiseksi olimme pysyneet ihan asiallisina, hieman toki lapsellisina.
"Laitahan rakas simmut kii nii ei mee shampoota", Joel lässytti pesten hiuksiani. Tuijotin häntä tuimasti niin kauan, kunnes pokkani ei enää pitänyt ja silmiini meinasi mennä shampoota.
Tunnustelin käsilläni poikaystäväni kehoa ja päätin asettaa ne hänen perseelle. "Kummallakohan on parempi pää?" blondi pohti minun puristellessa pokkana tuon pakaroita.
"Mulla", hymähdin hänen alkaessa huuhdella hiuksiani. "Jaha", Joel virnisti suudellen kaulaani sammuttaen sitten suihkun, vettä ei saanut tuhlata. "Sä oot nii pitkä et mä en yllä pesee sua", ilmoitin katsoen blondia.
"Kummasta päästä?" hän kysyi peittäen virnistyksensä. Astuin askeleen kauemmas ja vertailin hänen haaroja ja päätä. "Mä ehkä yllän tänne paremmin", totesin sitten jättäen katseeni sinne alemmas.
"Niinkö?" hän hymähti omahyväisesti. "Nii", tuumin ja ojensin hänelle shampoopullon käteen ja poistuin suihkusta, olin jo valmis. "Hei ei se nyt näi pitäny mennä!" Joel valitti suihkuverhon takaa.
"Eikö?" virnistin ja kuivasin itseäni pyyhkeeseen. "No ei!" hän tuhahti. Virnuillen kuivailin itseäni seuraten peilin kautta milloin poikaystäväni saapuisi taas seuraani.
"Olisit sä edelleen yltäny alemmas..", blondi vihjaili suihkusta. "Mut säkihän sinne yllät", huomautin huvittuneena. "Sä vielä paremmin", hän väitti, joku oli kai taas puutteessa.
Pudistin päätäni virnistäen, samassa suihkuverho siirtyikin märän blondin tieltä. Hän otti vierestäni pyyhkeen ja ensitöikseen läpsäisi minua perseelleni sillä.
"Ja toi oli mistä hyvästä?" valitin kietoen oman pyyhkeen lantion ympärille. "Ku sä jätit mut tonne yksin täysin avuttomaks", Joel selitti dramaattisesti. "Saitko traumat?" kauhistuin.
"Joo, tosi pahat. Mä en oo varma auttakoo pusutkaa enää", hän henkäisi. "Voi ei", huokaisin ja otin poikaystäväni kädestä pyyhkeen ja aloin kuivaamaan häntä sillä.
"Jos noi muut ei olis paikalla nii saattasin kattoo yllänkö mä minne", hän vihjasi katsoen minua pitkään silmiin. "Eiks luistelu menny vielä päivän urheilusta?" kysyin huvittuneena, jälleen.
"No ei", Joel tuhahti. Lapsellisena löin häntä myös pyyhkellä perseelle, ennen kuin lähdin huoneeseeni blondi perässäni. Oli kai ihan normaalia meille olla näin lapsellisia.
***
Kirjotin tätä lukuu köksän luokan eessä, kotona nojatuolissa, sohvalla ja sängyssä :D
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
