32. Kunnon apinalauma

143 23 9
                                    

Joel

"Nonii onnee äijä, sitä olis taas kolmannet pyöreet juhlittavana", onnittelin minua hieman lyhyempää brunea. "No voi kiitos", hän huokaisi, en ollut ainoa jolla oli iskenyt ikäkriisi.

"Mä toin pienen lahjanki", Kaspian virnisti ja ojensi minulle sixpackin bisseä. "Hyi saatana, mä en koske noihin ku aikasintaa huomenna. Ihan helvetin kova darra eilisestä juomisesta", huokaisin ja päästin miehen peremmälle.

"Menikö eilen vähä lujaa?" hän vittuili vieden bisset jääkaappiin. "No näi lievästi sanottuna", hymähdin ja menin takaisin sohvalle, tällä kertaa istumaan. Olin maannut tässä koko aamupäivän, kun lähdin kymmenen aikoihin Joonakselta.

"Mitäs muuta?" Kaspian kysyi istuen viereeni. Meistä oli tullut hyviä kavereita näiden kuukausien aikana. "Eipä ihmeitä, töitä ja keikkoja. Unettomuutta, vitutusta ja tätä rataa", luettelin haukotellen.

"Eli ei mitää uutta. Eipä mullakaa ku töitä ja kotii nukkuu ja syömää", brune totesi. "Onks Jessicasta mitää tietoo vieläkää?" kysyin. Hän oli ollut jo monta kuukautta missä lie. En siis ollut hänestä huolissani, pelkäsin vain milloin hän aikoi kostaa kaiken minulle.

"Ei oo. Sen etsintä on jo lopetettu", hän kertoi hiljempaa. Nyökkäsin katsoen ikkunasta ulos. Helsinkiinkin oli saatu hieman lunta. Kohta se sulaisi pois, ei näin alkutalvesta lumi pysynyt maassa.

"Haluutko jotaki? Kahvii?" kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen. "Kahvii voi aina juua", Kaspian hymyili. Nyökkäsin taas ja lähdin keittiöön keittämään sitä kahvia. "Minne te ootte seuraavaks menossa keikoille?" brune kysyi.

"Cosa ti piace bere? Caffè?" virnistin. "Joel mitä helvettiä, puhuks sä kielii?" hän nauroi. "Sì, io parlo italiano. Io ho un vicino simpatico", kerroin. En osannut oikeasti paljonkaan italiaa, mutta sen verran että sillä pystyi kehuskella.

"Alappa jo suomentaa", Kaspian naurahti. "Nii et mitä tykkäät juua, kahvii? Ja et kyllä, puhun italiaa. Mulla on mukava naapuri", suomensin. Etsin jääkaapista jotakin tarjottavaa, mutta ei siellä ollut oikein mitään syömistäkään.

Kurkkasin pakastimeen ja päätin ottaa jäätelöä sulamaan, kun ei muutakaan ollut. "Voi kiitos Joel", brune henkäisi asettaen molemmat kätensä sydämelleen kumartaen kiitoksena. "Eipä mitään Kaspian", virnistin.

Hetken päästä joimme keittiönpöydän ääressä kahvia ja yritimme vuorotellen saada jäätelörasiasta edes palasta. Tietenkään se ei onnistunut, joten lopulta annoimme sen suosiolla sulaa.

"Olis aika hauska hengata joskus bändin kanssa sillee et säki oot mukana", kerroin. "Niinpä, enhän mä oo nähny ku Nikoo sillee kunnolla", Kaspian komppasi ja joi kahvikuppinsa tyhjäksi.

"Ei meillä pitäis olla viikon päästä mitää, kunhan ollaa käyty Italiassa ja Saksassa vetää keikat", totesin. "Mä oon itse asiassa tehny nii ahkerasti ylitöitä, et voisin jopa pitää vapaata", hän mietti ääneen nyökytellen päätään.

"Toisaalta, sun järki varmaa lähtee meiän kanssa. I mean.. me ollaan sellanen kunnon apinalauma, tiiätkö ku esimerkiks mulla on ADHD nii menee aina aika lujaa", hymähdin. Kokeilin taas saada jäätelöä, nyt se oli tarpeeksi sulanutta.

"Ei se mitää, ois kiva nähä niitäki. Ei täällä oikee oo muita kavereita. No töiden puolesta toki, mutta ei se oo läheskää sama asia", Kaspian huokaisi. "Ymmärrän. Mut sun kaa on ollu alusta asti helppo jutella mistä vaa", kerroin hymyillen hieman.

Tuo jätkä oli tuonut paljon iloa elämääni. Olihan tässä tapahtunut kaikenlaista, mutta meistä oli vain tullut entistä läheisempiä. Kaspianin kanssa oli helppo olla ja jutella mistä tahansa. Hän kuunteli ja puhui viisaita.

"Samoin. Onhan meissä aika paljon yhteistäki", brune totesi hymyillen. Nyökyttelin päätäni katsoen taas ikkunasta ulos. Kyllähän sitä vielä kolmekymppisenä jaksoi toisenkin päivän juhlia synttäreitä. Omia ja naapurin.

***

Aloin nähtävästi tunkee mun italiantaitoi tänne :D

You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️Where stories live. Discover now