Niko
"Se on ihan vitun sulonen", huokaisin pitäen Ramonaa jälleen sylissäni, se oli kunnon sylikissa. Olimme päässeet takaisin kotiin ja vetäneet keikan kunnialla loppuun.
Nyt vain yritimme tappaa aikaa, Samy oli myös meillä. Emme olleet nähneetkään hetkeen, kaikilla kun oli oma bändi ja uuden musiikin tekeminen. Meillä lähinnä jatkuva draama.
Olihan se aika raskasta miettiä mitä seuraavaksi, kuka seuraavaksi oli kadoksissa tai kuka oli seuraavaksi sairaalassa. Mutta sitä ei pitänyt miettiä, elämä oli liian lyhyt murehtimiseen.
"Olikohan tää sittenkää hyvä idea ku ethän sä saa katsettas irti siitä", Joel huokaisi ja otti päästäni kiinni kääntäen katseeni itseensä, joku taisi olla hieman mustasukkainen.
"Mut Ramona on nii sulonen ku se nukkuu", lässytin ja mutristin huultani. Blondi hymähti pudistaen päätään huvittuneena ja pörrötti hiuksiani vetäen minut puoliksi syliinsä.
Tuntui omituiselta aloittaa kaikki alusta, mutta sentään Rommin vanhat lelut olivat edelleen tallessa ja niitä pystyi hyödyntämään. En ollut edes hävittänyt niitä missään vaiheessa.
Olihan se ollut Rommin kuolemisen jälkeen alusta asti varmaa, että meille tulisi vielä joku päivä uusi kissa. En minä enää osannut elää ilman lemmikkiä, siihen oli tottunut jo lapsesta asti.
"Hyvää synttärii vielä kerran rakas. Mä rakastan kattoo sun hymyy, sopii sulle", Joel kuiskasi sitten korvaani pussaten poskeani, ennen kuin hän yhdisti huulemme.
"Saanen muistuttaa et minäki oon täällä", Samy yskäisi huvittuneena. "Ai terve, en mä huomannu ollenkaa. Toiko haikara sut tänne vai mistäs sä siihen ilmestyit?" kysyin pidättäen naurua.
"Joo, lohikäärme mut tänne toi", mies hymähti, ennen kuin kaikki aloimme nauramaan. Ei tässäkään keskustelussa ollut mitään järkeä, mutta hieman väsyneenä tämäkin oli hauskaa.
"Meiän pitää joskus tulevaisuudessa vetää yhessä keikkoja", ainut blondi avasi suunsa silittäen hiuksiani, hänellä oli siihen usein joku pakkomielle. Mutta en myöskään valittanut.
"Olis siistii", kommentoin katse Ramonassa. Se oli niin rauhallisen näköinen nukkuessaan. Sitä ei todellakaan päästetty parvekkeelle, jotta hän ei joutunut kokemaan samaa kohtaloa kuin Rommi.
Joel
Vaihdoin kuulumisia Samyn kanssa silittäen poikaystäväni hiuksia. Hän nojasi minuun ja piti Ramonaa sylissään. Hän oli todella lumoutunut pennusta.
Olin suunnitellut tätä jo pari viikkoa sitten, kun olimme olleet Oulussa. Samy oli suostunut tuomaan pennun paikalle, hän oli jotenkin onnistunut pitämään sen salassa Nikolta.
Hänen reaktio oli nimittäin ollut todella yllättynyt ja onnellinen. Mutta tuo brune jos joku ansaitsi kaikkea hyvää elämäänsä. Ei ollut hänenkään kokemat asiat mitään pieniä.
Mutta jotenkin olimme edelleen tässä. Kyllä sitä useasti pysähtyi miettimään. Ja olihan se ihan tervettä olla kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä elämässä oli. Ei nekään asiat olleet mitään itsestäänselvyyksiä.
Melkeinpä mikään ei ollut. "Tajuutteks te ees miten paljon te söpöstelette?" violettihiuksinen huomautti kuvaten meitä. "Ei", virnistin ja hautasin kasvoni Nikon hiuksiin.
Ensi yö oli varmasti aivan uutta Ramonalle, kun se oli uudessa kodissa uusien ihmisten kanssa. Mutta se varmasti tunsi olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi, sillä Niko oli todella kissarakas ihminen.
"Ramona on kyllä oikeen hyvä nimi", Samy aukaisi suunsa, Niko tuijotti vieläkin kissanpentua. Kieltämättä, kun alkoi miettimään muita ehdotuksia. Ramona oli niistä ehdottomasti paras.
"Mä tiiän", brune virnisti ja katsoi minua silmiin, hän selkeästi upposi niihin jälleen. Mutta sama kävi minulle hänen silmien kanssa. Ne vain olivat niin upeat, että niitä olisi pystynyt katsomaan ikuisuuttakin pidempään.
***
Nää luvut toistaa toisiaa. 😭
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
