Prinsessa?

~1~ Prinsessa-akatemia

Oli kaunis ja kirkas kesäpäivä, kun istuin valkoisella karvamatolla olohuoneessa kuuntelemassa siskoni kanssa radiota. Auringonvaloa tulvi ikkunasta sisälle ja päivä oli ollut lämmin. Odotin kirjettä, joka tulisi ihan pian, tai ei tulisi ollenkaan.

Ovella kolahti ja me molemmat säpsähdimme. Sydämeni laukkasi kiivaasti, kun kävelin ovelle. Nostin postit lattialta ja vein ne siskoni luokse valkoiselle karvamatolle.

Aloin käydä läpi juuri saapuneita posteja. Sitten löysin sen. Kirje oli pinon alimmaisena ja nostin sen käteeni. Kuoressa luki: "Prinsessa-akatemiasta Gianna Gibsonille".

Vilkaisin pikkusiskoani, joka hymyili minulle. Hänen silmänsä olivat vaaleansiniset ja hiuksensa suunnilleen yhtä vaaleat kuin minulla. Katsoin taas juuri saapunutta kirjettä. Avasin kuoren ja vedin valkoisen paperin sen sisältä.

Aloin lukea hiljaa mielessäni tekstiä, joka oli kirjoitettu kauniisti koukeroisin kirjaimin hopealla koristekynällä: "Onneksi olkoon! Hakijoita oli reilut kolmetuhatta ja seitsemänkymmentä sai paikan, sinä olet yksi heistä. Saat tänään kyydin prinsessa-akatemiaan kello seitsemältä. Hevosvaunut odottavat silloin pihallasi."

Ilmeeni kirkastui luettuani viestin. En voinut uskoa tätä todeksi. Unelmani toteutui! "Mä sain paikan", henkäisin onnesta sekaisena. Siskoni kurottautui lähemmäksi ja halasi minua. "Onneksi olkoon Gianna", hän kuiskasi korvaani. "Kiitos."

"Saanko lukea kirjeen?", hän kysyi vetäydyttyään kauemmaksi minusta. "Tietysti." Annoin kirjeen siskolleni Dianalle, ja hän luki sen hiljaa ääneen.

"Pääset jo tänään prinsessalinnaan", hän sanoi yllättyneenä.

Ovi kävi ja äiti käveli sisälle. "Gianna, onko kirjeesi jo tullut?", hän kysyi. "Mä sain paikan", sanoin kävellen äitin luokse ja halasin häntä. Siskoni oli tullut myös paikan päälle. "Onneksi olkoon. Siksi toinkin kakun. Olin varma, että saisit paikan", äiti sanoi nostaen kassistaan kauniin kermakakun.

"Tulkaa syömään." Katoimme yhdessä pöydän. Juomaksi otimme sitruunalimsaa, se vaan on niin hyvää. Sain maistaa kakkua ensimmäisenä, sen sisältä paljastui ihanaa mansikkahilloa.

"Monelta lähdet?" äiti kysyi.

"Minua tullaan hakemaan seitsemältä hevosvaunuilla."

"Hyvä, että pääsin tulemaan tarpeeksi aikaisin kotiin."

Kakun jälkeen minulla oli aikaa soittaa ystävälleni Elenalle. Hän oli erittäin kaunis ja ihana tyttö, josta minun pitäisi olla kohta kauan erossa. "Hei", hän vastasi puheluun. "Mä sain paikan sieltä prinsessa-akatemiasta", sanoin pystymättä piilottamaan tippaakaan onnellisuuttani. "Oikeesti? Vähänkö siistiä. Onnea! Monelta sun pitää lähteä?" "Tänään seitsemältä." "Sitten mä tulen heti sinne", Elena sanoi. "Ihanaa. Tervetuloa", sanoin ja lopetin puhelun.

Elenalla ei kestänyt viittätoista minuuttia kauempaa kun hän jo koputti oveemme. Päästin hänet sisälle ja sain heti halin. "Onnea vielä. Mä oon varma, että sä olet jonain päivänä vielä prinsessa." "Kiitos."

Huoneeni oli juuri oikea paikka jakaa vielä viimeiset keskustelut parhaan ystävän kanssa ennen kuin olisi aika erkaantua.

"Ethän sä unohda mua koskaan", kysyin katsoen suoraan Elenan ruskeisiin silmiin. "En tietenkään. Sä olet aina mun paras ystävä." "Ja sä mun." Ne jäi viimeisiksi sanoiksi kun Elena lähti ja jäin miettimään mitä ottaisin prinsessa-akatemiaan mukaan.

Vaatteet saisin sieltä, samoin hygieniatarvikkeet ja lakanat.

Pakkasin vaaleanpunaiseen laukkuuni päiväkirjan, jos sitä tarvitsisin, kaksi korua - äidiltä ja Elenalta, ja jotain muuta pientä, kuten timanteilla koristellun taskupeilin.

"Gianna." Kop, kop. "Gianna." Diana oli huoneeni ovella. Nousin ylös ja päästin hänet huoneeseeni. "Niin?" "Hevosvaunut saapuivat juuri meidän pihaan." "Tulen heti", sanoin ja nappasin laukkuni mukaan.

Minulla oli silloin ylläni mustat farkun tyyliset, mutta hieman siistimmät housut ja kevyt valkoinen paita, jonka laidassa oli pitsiä. Laitoin vaaleat kengät jalkaan ja mustan nahkatakin päälleni.

Äiti tuli luokseni ja halasi minua. "Pidä huolta itsestäsi." Halasin myös Dianan kanssa. "Mulla tulee ikävä sua." "Niin mullakin sua." Sitten oli jo aika lähteä. Avasin oven ja kipitin ulos. Hevosvaunut odottivat minua pihalla, ihan niinkuin kirjeessä oli lukenutkin. Hyppäsin kyytiin ja vaunut lähtivät liikkeelle.

En ollut koskaan aikaisemmin ollut hevosvaunujen kyydissä, vaikka olin aina tykännytkin kovasti hevosista. Ääni, joka kuului hevosten ravatessa katukiveyksellä oli rauhottava ja sai minut rentoutumaan. Minua jännitti, kuinka selviäisin tästä kaikesta.

Pitkän matkan kuluttua edessä alkoi näkyä linna. Se oli valtava ja pääosin vaaleanpunainen, todella kauniin värinen. Ulkoolta pystyi huomaamaan prinsessan ylimmän huoneen. Linnan pihalla oli kaunein näkemäni puutarha. Se oli täytetty isoilla värikkäillä kukilla ja kukkaköynnöksillä. Puutarha ympäröi molemmin puolin linnaa.

Linnan pääovet olivat kaksi suurta ovea. Ikkunoita oli paljon eri muotoisina ja eri kokoisina. Pääsisinkö oikeasti asumaan tähän linnaan?

Vaunut pysähtyivät ja minun oli aika päästä katsomaan linnaa sisältäpäin. Hyppäsin vaunuista linnan pihan tasaiselle laatoitukselle. Vaunut ajoivat pois, ja minä jatkoin matkaani suurille pääoville. Tästä alkaisi matkani prinsessaksi. Niin minä ainakin toivoin.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Sain idean yhtäkkiä päästä ja aloin kehitellä siitä prinsessatarinaa. Toivottavasti tykkäätte!