Prinsessa?

~25~ Etäiset välit

"Istu sitten", huokaisin ja käänsin katseeni takaisin ikkunaan. Kuulin kuinka Cynthia istui minua vastapäätä olevalle paikalle ja laski tarjottimensa pöydälle.

"Miksi tulit?" kysyin katse edelleen ikkunassa.

"Sinulla ei taida olla täälläpäin enää montaa ystävää", Cynthia totesi. Mitä hän minusta halusi?

"Kuinka niin? Menetin vain kaksi ystävää ja heidätkin sen takia etteivät he luottaneet minuun", sanoin pyöräyttäen silmiäni.

"He eivät siis merkinneet sinulle mitään kun puhut heistä tuohon sävyyn?"

"Mitä? Tottakai merkitsi. Ottaisin heidät takaisin millä hetkellä hyvänsä, mutta ei se niin helppoa ole kun tunne on yksipuolinen."

"Loukkasit heitä."

"Tiedän, mutta en tarkoittanut niin."

"Miksi sitten teit niin?" Cynthia kysyi.

"En voinut tietää että Grover aikoisi varastaa päiväkirjani ja viedä sen Lavernalle ja Angelicalle luettavaksi", kerroin kyllästyneenä. Minua ei huvittanut puhua tästä aiheesta varsinkaan Cynthian kanssa.

"Kuka tämä Grover on?"

"Miksi edes kerron sinulle näitä asioita."

"Kuka hän on?" Cynthia kysyi uudelleen ja huokaisin.

"Kaverini, joka petti luottamukseni täysin tuolla teollaan. Olimme hyvissä väleissä ja sitten hän teki näin minulle. En voi ymmärtää sitä koska mielestäni en ollut tehnyt mitään väärää mistä hän olisi voinut suuttua minulle", kerroin.

"Sanoit menettäneesi vain kaksi kaveria. Onko Grover vielä kaverisi?"

"En tiedä", vastasin vähän turhautuneena. "Saanko jatkaa syömistäni?" jatkoin.

"Jatka vain."

Kun olin syönyt hetken aikaa, kysyin:"Millaisissa väleissä olet itse Lavernan ja Angelican kanssa?"

"Etäisissä. He ovat ihan toista maata kuin minä", Cynthia vastasi sillä äänensävyllä kun häntä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Nyökkäsin. "Niin minäkin olen ymmärtänyt", sanoin ja keskityin taas ruokaan.

Kun olimme saaneet syötyä, nousimme pöydästä ja kävimme palauttamassa astiat.

Kävin nopeasti huoneessani hakemassa vähän opiskelutarvikkeita ja juoksin sitten historianluokan eteen.

Opettaja tuli melkein heti ja päästi meidät tunnille.

"Huomenta opiskelijat. Tänään perehdymme tämän kaupungin alkuaikoihin", minulle tuntematon miesopettaja selitti samalla kun menin istumaan luokan taakse vapaalle paikalle.

Laitoin tavarani pöydälle ja huokaisin hiljaa. Sitten siirsin katseeni taas eteen, jossa opettaja jatkoi selittämistään.

"Voitte opiskella ensin kirjasta tästä aiheesta. Tunnin lopussa on pieni koe. Tämä on sitten parityötä, joten valitkaa parinne." Miksi parityöt pitää olla juuri silloin kun kavereitani ei ole samalla tunnilla?

Siirsin katseeni pöytään ja olin jo luovuttamassa parin etsimisen suhteen.

"Gianna", kuulin vahvan äänen vierestäni. Säpsähdin ja katsoin heti opettajaan joka oli juuri säikäyttänyt minut.

"Tämä oli parityö", hän muistutti. Älä masenna enää.

"Ei minulla ole paria", vastasin selkeästi. Pidin yllä ystävällistä äänensävyä jotta en saisi opettajan vihoja päälleni.