Prinsessa?

~28~ Viimehetken pysähdys

"Hei", Laverna sanoi hymyillen kun Grover oli saavuttanut meidät. Olin ihan kahden vaiheilla; lähtisinkö vai jäisinkö vielä hetkeksi aikaa?

"Hei myös Angelicalle ja Giannalle", Grover jatkoi tunnistettuaan minut.

"Hei", Angelica tervehti oitis.

Olin ajatellut jo pysyväni hiljaa, mutta sitten muistin Loganin sanat; sinä tarvitset kavereita. Tervehdin Groveria perinteisellä "moi"-tervehdyksellä. Grover oli vähän yllättynyt että vastasin hänelle, mutta tajusi kuitenkin hymyillä.

Hän siirsi katseensa pois minusta ja kääntyi Lavernan puoleen.

"Harmi että sun täytyy lähteä. Mä olin jo ehtinyt haaveilla että pysyttäis kaikki täällä loppuun asti ja tietysti kavereina", Grover sanoi. Tuhahdin äänettömästi. Miksi hän sitten halusi pilata välimme tunkeutumalla yksityisasioihini?

"Niin.. Me kolme oltais oltu hyvä tiimi", Laverna sanoi ja tiesin hyvin että hän puhui itsestään, Angelicasta ja Groverista. Pieni pettymyksen aalto levisi kehooni. Minua ei selvästikään tarvittu täällä. Missäköhän Logan olisi?

"Taidan tästä lähteä", sanoin kiusaantuneena ja pidin katseeni visusti poissa Groverista ja Lavernasta. Tiesin että Grover olisi halunnut minun vielä jäävän. Hän ei varmaankaan halunnut minun välittävän Lavernan sanoista, mutta kuka haluaisi kuulla tuollaista vapaaehtoisesti?

"Okei.. Nähdään tänään juhlissa", Grover sanoi ja lähdin pikaisesti pois paikalta. Minulla pitäisi olla niin kiireinen ilta ettei Grover ehtisi jutella kanssani hetkeäkään.

Olin jo aikonut etsiä Loganin mutta nyt ajatus tuntui törkeältä. Ehkä hän halusi hyvästellä kaverinsa rauhassa ilman minua.

Päätin kävellä vain huoneeseeni ja nukkua hetken.

~~~

Kävelin tarjottimen kanssa ruokasalissa Logan ja Carney perässäni etsien meille sopivaa pöytää. Istuuduin ikkunapöytään ja laskin tarjottimen pöydälle. Ruokasalissa oli yhä kova meteli vaikka opiskelijoiden määrä oli taas pienentynyt.

Grover istuutui minua vastapäätä ja Carney hänen viereensä.

"Eikö tämä ruokasali ikinä hiljene?" Carney kysyi valittavaan sävyyn.

"Ei ilmeisesti. Diana, Frida, Nadia, Loralie ja Felice eivät ainakaan ajatelleet hiljentyä missään vaiheessa. Nyökkäsin sillä olin täysin samaa mieltä. He vain nauroivat kuin hullut. Ainakin heillä oli hauskaa.

"Mä kuulin että sä jouduit Evan puhutteluun, miksi?" Carney kysyi yllättäen.

"Se on pitkä juttu", sanoin mitään kummempia ajattelematta.

"Mä haluan kuulla", Carney sanoi katsoen minua suoraan silmiini melkein anovalla katseella. Miksi hän halusi kuulla? Katsoin Logania ja näin hänen ilmeettömät kasvot. Tulkitsin hänet niin että Carneyyn voisi luottaa.

"Okein.. Mä kerron lyhyesti..", myönnyin lopulta. Siihen ei paljoa suostutteluja tarvittu. Carney katsoi minua kiinnostuneena ja päätin aloittaa:

"Mä juoksin käytävällä.." Melkein jatkoin että Aldenia ja Daleyta pakoon, mutta aloin epäröimään suunnattomasti. En voinut olla niin säälittävä, että juoksin jotain karkuun, se kuulosti liian tyhmältä. Ainakin Carneyn mielestä..

"Miksi?"

"Siis.. Juoksin Loganin huoneeseen", kerroin ja käänsin katseeni lautaseeni, jossa ruokani odotti jäähtyen. Olin yhtäkkiä hyvin epävarma.

"Mikset kävellyt?"

"Mm.. Olin tai siis menin.. ei vaan-"

"Gianna, mitä on tapahtunut?" Carney keskeytti minut huolestuneella äänellään. Hän oikeasti halusi kuulla. Vilkaisin Loganiin kuin pyytäen apua.