Prinsessa?

~42~ Perhosia vatsassa

"Gianna, herää", kuulin heti aamulla Loganin ihanan äänen. Hän kutitteli minua kaulasta ja avasin uniset silmäni hymyillen. Näin edessäni Loganin joka katsoi suoraan silmiini.

"Nukuitko hyvin?" hän kysyi ja veti minut istumaan vierelleen. Nyökkäsin ja painoin pääni Loganin lämmintä kehoa vasten.

"Entäs sinä?" kysyin unisella äänellä.

"Joo, näin susta unta. Tai siis meistä; sä olit prinsessa ja me elettiin siellä valkoisessa linnassa", Logan kertoi ja silitti minua selästä.

"Sun unesta tulee ihan kohta totta. Missä muuten mun huonekaverit on?"

"Tais herätä aika aikasin. Ei ne ainakaan täällä huoneessa oo. Pitäiskö sunkin nousta?"

"Joo, pitäis", sanoin ja nousin peiton alta. Nappasin vaatekaapistani tummansiniset reikäiset farkut ja valkoisen paidan, johon oli painettu kuva kahdesta vaaleanpunaisesta kukasta. Vaihdoin yöpaitani ja -housuni juuri valitsemiin vaatteisiin vessassa. Laitoin vielä valkoiset sukat. Sitten tein aamutoimet ja kiharsin hieman hiuksiani. Laitoin hiuksiini myös valkoisen ruusukoristeen, koska Logan pyysi.

Katsoin itseäni tyytyväisenä vessan peilistä ja lähdin sitten huoneen ovelle, jossa Logan odotti minua. Kävelimme yhdessä ylempään ja pienempään ruokasaliin. Otimme aamupalaa ja menimme pöytään syömään.

"Kaikki muut taitaa olla alhaalla", naurahdin kun ketään muuta ei näkynyt.

"Niinpä taitaa. Meillä onkin täällä ihan kahdenkeskeinen aamupala."

"Mitä luulet, onko muut katkeroita siitä että mut valittiin?" kysyin Loganilta, sillä minusta tuntui ettei kukaan uskaltanut tulla sanomaan siitä suoraan minulle. Olin kuitenkin varma että ainakin joku, mm. Cynthia ei ole ihan sinut tämän asian kanssa.

"Mm.. Ei varmaan moni, ehkä Cynthia, luulisin. Se vähän vaikuttaa siltä, mutta voin olla väärässäkin."

"Ai säkin luulet niin?" kysyin yllättyneenä. "Mustakin tuntuu ettei Cynthia ole ihan sinut tän asian kanssa tai niiden, keiden kanssa se yleensä liikkuu, siis Daley ja ehkä Casey. Mutta luulen et kuitenkin Alden niitten porukasta on ihan ilonen mun puolesta", sanoin ja Logan nyökkäsi. "Niin mäkin."

Söin niukan aamupalan, sillä minua jännitti niin paljon etten millään olisi saanut kurkustani alas enempää ruokaa. Juttelin samalla Loganin kanssa vähän mitä sattuu, oli kivaa olla ihan vain kahdestaan.

Aamupalan jälkeen menimme alakertaan missä muutkin olivat. Eva otti minut heti vastaan ja sanoi että voisin vielä harjoitella esiintymiskappalettani Lucindan kanssa ja sen jälkeen kirjoittaa itselleni jonkun puheen. Tiemme erkanivat Loganin kanssa ja menimme Lucindan kanssa juhlalliseen ja todella hienosti koristeltuun saliin.

"Miten mä uskallan soittaa täällä sitten kun tää sali on täynnä juhlavieraita?" Lucinda kysyi jännittyneenä katsellen ihastellen salia.

"Sitä samaa mäkin mietin", sanoin ajatuksissani ja sain Lucindan kääntämään katseensa minuun melkeinpä säikähtäneenä. "No ei vaan, hyvin me selvitään", rohkaisin ja yritin hymyillä.

Soitimme vuorotellen flyygeliä, joka oli asetettu salin ylemmäs niin että kaikki varmasti näkivät sen. Kun olin mielestäni soittanut tarpeeksi, aloin kirjoittaa itselleni puhetta ja jätin Lucindan soittamaan. Oikeastaan jäin kuitenkin saliin.

"Gianna ja Lucinda, tulkaa syömään? Muut meni jo", Melody kutsui meitä salin ovilta. Olin juuri saanut puheeni valmiiksi ja Lucinda osasi kappaleensa jo todella hyvin. Kehuin häntä siitä matkallamme ruokasaliin.

Kaikkialla oli niin ihanan puhdasta ja koristeltua että en voinut kuin olla onnellinen että olin päässyt tähän linnaan. Illemmalla tosin saisin ihan oman linnan Loganin kanssa. Minua jännitti erittäin paljon. Tykkäsin kyllä esiintyä ja olla huomion keskipiste mutta silti. Nyt yleisönä olisi koko valtava kansa ja olisin vieläpä prinsessana. Kansalaisilla oli varmasti suuret odotukset ja se sai paineeni kasvamaan. Miten minä riittäisin? Onko minusta edes tähän?