Prinsessa?

~45~ Prinsessa Gianna

"Logan ei nyt", pyysin ja vetäisin käteni pois. Ihmiset hälisivät ympärillämme, enkä olisi nyt ollenkaan jaksanut heitä. Vartijat joutuivat työntämään häiriköiviä ihmisiä pois läheltämme.

"Gia, tule, meidän pitää mennä nyt", Logan sanoi koventaen ääntään ja veti minua luokseen niin että minun oli katsottava häntä. Logan näytti huolestuneelta. "Kuuletko sä mitään?" hän kysyi. Yritin katsoa taas Aedania mutta Logan haki minuun sinnikkäästi kontaktia.

Yhtäkkiä joku riuhtaisi minua kovakouraisesti käsivarresta. Meinasin kaatua, mutta Logan piti minua pystyssä ja repäisi jonkun miehen käden irti minusta. Heräsin ryminällä takaisin todellisuuteen. Aistini herkistyivät. Vartija työnsi miehen pois lähettyviltäni ja käski minua nousemaan pikaisesti vaunuihin. Hevoset näyttivät vauhkoontuneilta, ne likkuivat paikallaan, pärskivät ja yksi niistä yritti nousta takajaloilleen.

Logan veti minua pois mellakan keskeltä ja minä seurasin häntä. Logan väistyi tieltäni vaunujen luona ja päästi minut ensimmäisenä kyytiin. Logan itse seurasi perässä ja sulki oven.

"Entä Aedan?!" huudahdin hätääntyneenä. Poika jäi keskelle mellakkaa.

"Kuka Aedan?" Logan kysyi. Tunsin hänen katseensa itsessäni, vaikka katsoinkin itse muualle. Yritin löytää Aedania ihmisjoukosta ja pian erotinkin hänet.

"Aedan!" huusin. Poika kääntyi katsomaan minua ja lähti tulemaan nopeasti minua kohti. Vartijat päästivät pojan vaunujen luokse.

Nousin takaisin seisomaan ja avasin vaunujen oven. Poika katsoi minua hämmästyneenä. Olin juuri pyytämässä hänet kyytiin kun ratsastaja tuli paikalle estämään yritykseni.

"Valitettavasti emme voi ottaa kyytiin ylimääräisiä matkustajia turvallisuuden vuoksi." Kenen turvallisuuden vuoksi? Eikö hän ymmärtänyt kuinka että olimme hyviä ystäviä? Ei Aedan mitään pahaa tekisi. Katsoin epätoivoisena vuoroin ratsastajaa ja vuoroin Aedania.

"Olen pahoillani", ratsastaja sanoi ja sulki oven. Hän käveli ratsunsa luokse ja hyppäsi ratsaille. Vaunut lähtivät nytkähtäen liikkeelle. Jäin katsomaan Aedania haikeana. Tunsin Loganin käden olkapäälläni ja käännyin katsomaan häntä.

"Kyllä sä saat vielä jutella sille", Logan sanoi lohduttavasti. Katseeni oli silti epätoivoinen. "Mikä sillä oli hätänä?"

~~~

Valkoinen linna linna pilkotti jo ylöspäin johtavan hiekkatien varrelta puiden välistä. Seurasin katseellani tarkasti linnaa kunnes saavuimme sen pienelle, mutta kauniille pihalle. En ollut koskaan ollut näin lähellä tätä kaunista linnaa. Katsoin Logania, joka hymyili minulle tuuheat hiuksensa söpösti hieman hänen kasvojensa edessä.

Pääsin viimein linnan eteen ja avasin oven. Eteeni avautui kaunis, korkeakattoinen, vaalea aula. Henkäisin hiljaa. Muutamien metrien päästä suoraan edestä johti kahdet valkoiset portaat kaarevasti ylöspäin niin, että niiden väliin jäi jokin pylväs, jonka päällä oli suuri punainen timantti, rubiini. Katsoin kaunista timanttia hiljaa ja mietin, oliko se aito.

Melody oli tullut perässämme linnaan ja käännyin hänen puoleensa.

"Onko tuo...", sanoin ja käännyin osoittamaan rubiinia.

"Se on aito rubiini ja meidän lahjamme sinulle", Melody kertoi. Minulle? Nyökkäsin kiitokseksi häkeltyneenä. Jatkoimme matkaamme eteenpäin. Molemmilla puolilla oli suuret kaariovet, jotka johtivat joihinkin huoneisiin, mutta me kuljimme eteenpäin portaille. Valkoisilla portailla oli juhlallinen punainen pitkä matto, samanlainen, kuin ovelta linnaankin tultaessa. Tuota punaista näkyi muuallakin linnan koristeluissa ja se sai linnan näyttämään jotenkin vielä arvokkaammalta. Rappusten reunalla oli kaunis valkokultaisin värein ja erilaisin muodoin koristeltu kaide. Portaiden yläpäästä näkyi kuin parvelta linnan aulaan.