~13~ Tyttöjen ilta

186 14 2
                                    

"Kiva nähdä teitäkin täällä", Laverna vastasi iloisena. "Sulla on näköjään jo seuraa", toinen tyttö totesi. "Kuka sä olet?", hän jatkoi. Hämmennyin kysymyksestä, mutta vastasin silti niin normaalilla äänellä kuin vain kykenin: "Gianna Gibson". "Okei, mä olen Veronica Clark", tyttö esitteli itsensä. Hänellä oli tummanruskeat hiukset ja vihertävänharmaat silmät. "Mä olen Livia Wright", sanoi tyttö joka oli ensiksi puhunut Lavernalle, hän omasi vaaleat hiukset ja kirkkaan siniset silmät. "Ja mun nimen sä jo tiedätkin", Didyme sanoi pakottaen hymyn huulillensa "Ai. Mistä te tunnette?", Livia kysyi mielenkiintoisena. "Ei oikeestaan mistään", sanoin -hymyillen hymyä, joka kertoi että asia olisi nyt loppuun käsitelty- ja se oli oikeastaan totta. Eihän me tiedetty toisista kuin nimet ja pari kaveria.

"Mutta joka tapauksessa haittaako teitä jos me jäädään tähän vai haluatteko olla keskenään?", Veronica kysyi kohteliaasti. Laverna katsoi minua kysyvästi. "Ei haittaa", vastasin. Ehkä he ovat ihan mukavia. "Jes, kiitti", Livia sanoi ja loikkasi viereeni istumaan. Veronica ja Didyme lähtivät hakemaan itsellensä ruokaa.

"Miten sulla on mennyt täällä ja missä sun huone on?", Livia aloitti keskustelun. "Onhan täällä kivaa ainakin kun ei tarvitse olla yksin", aloitin ja vilkasin Lavernaa. "Ja mun huone on kolmannessa kerroksessa ja numero on viisikymmentä", jatkoin lauseeni loppuun. "Oho niin korkealla. Sun kannattaa nauttia siitä huoneesta. Meidän huone on toisessa kerroksessa ja numero on kolmekymmentäseitsemän", Livia kertoi. "Joku päivä mä tulen katsomaan teidän huoneen varmasti ihanaa maisemaa", hän jatkoi naurahtaen. "Tervetuloa", sanoin hymyillen. Livia vaikutti ainakin ihan mukavalta.

Hetken päästä Veronica ja Didyme saapuivat ja Livia lähti hakemaan itselleen syötävää. Veronica ja Didyme rojahtivat lähelle Lavernaa ja alkoivat heti jutella hänelle iloiseen sävyyn. Jäin heti vähän ulkopuoliseksi, vaikka Laverna yrittikin tasata tilannetta. Onneksi Livia tuli pian takaisin.

Loppuilta meni onneksi siedettävän hyvin. Juttelin hetken aikaa Livian kanssa kunnes hän hakeutui muiden seuraan ja 'veti' minut perässään. Ehkä Didymekin sieti minua paremmin loppuvaiheilla.

Mielestäni ilta oli onnistunut juuri niin kuin oli luvattukin,... rentouttava. Myöhään, luultavasti lähellä keskiyötä opiskelijat alkoivat valua pois salista nukkumaan, niin myös me. Kävelin huoneeseemme yhtämatkaa Cecin kanssa. Arvelimme että Gwen oli mennyt jollekin yökylään, koska hän ei palannut huoneeseemme koko yönä nukkumaan.

Seuraava aamu tuli liian aikaisin. Yö oli lyhyt ja minua väsytti erittäin paljon. Minun oli kuitenkin herättävä ajoissa.

Kävin aamupalalla, jonka jälkeen alkoi ensimmäinen tunti. Se oli jotain biologian ja maantiedon sekoitusta. Tunti oli mielenkiintoinen ja sitä seurasi seuraava tunti ja seuraava ja seuraava. Pysyin vain vaivoin hereillä. Lounaan aikaan kävin pikaisesti syömässä ja kiiruhdin sitten huoneeseeni pienille päiväunille, joiden jälkeen oli tunteja yksi toisensa perään päivälliseen saakka. Päivällisen jälkeen oli yhteistä aikaa ja sitten olikin jo ilta.

Seuraavat päivät olivat melko samanlaisia. Paljon tunteja ja vähän vapaa-aikaa. Ihan niinkuin Laverna oli sanonutkin.

Sitten tuli se juhlapäivä jota kaikki olivat odottaneet jo viikon. Sinä aamuna aurinko paistoi kirkkaana huoneeni ikkunasta sisään. Ulkoilma näytti houkuttelevan raikkaalta.

"Vihdoin tämä päivä koitti", Gwen huokaisi tyytyväisenä samalla kun letitti peilin edessä tuuheita hiuksiaan. "Sanos muuta. Pääsee vihdoin eroon siitä jännityksestä joka on leijunut tässä linnassa jo viikon", Ceci sanoi kyllästyneenä. Olin kyllä täysin samaa mieltä. "Onkohan joku käynyt sillä toisella puolella salaa?", Gwen mietti ääneen. "Enpä tiedä. Ehkä täältä joku sellainen utelias nuori löytyy vai mitä luulet Gia?" "Mm.. ehkä", vastasin rauhallisesti, vaikka sisälläni hymyilin leveästi kun mietin vierailuamme. "Tänään saamme tietää millaista väkeä siellä on", Gwen sanoi tyytyväisenä ja pomppasi tuolistaan ylös. Hänen lettinsä olivat nyt valmiit.

"Pitäkää kiirettä. Mulla on nälkä", Gwen sanoi kärsimättömänä jo valmiina. Kun Ceci sai laitettua merensinisen kaulakorun kaulaan, pääsimme lähtemään.

Käytävillä opiskelijat olivat levottomia. Harva pystyi olemaan rauhallisena. "Kaikkia taitaa jännittää", Ceci sanoi huvittuneena vilkuillessaan ympärilleen. "Varsinkin sinua", Gwen sanoi hymyillen viatonta hymyä. Ceci vain tuhahti. "Eiköhän me kaikki tiedetä ketä täällä eniten jännittää", sanoin ja tarkoitin Gweniä. Hän oli kuitenkin puhunut kaikkein eniten niistä juhlista.

Saavuimme ruokajonoon. Aamupalaksi otin tarjottimelleni raikkaan näköistä hedelmäsalaattia, paahtoleipää ja appelsiinimehua.

Menimme syömään siihen tuttuun ikkunan viereiseen pöytään. "Onpas tuolla kaunis sää", Ceci sanoi katsellen ulos suuresta ikkunasta. "Niin on", sanoin mutta siirsin sitten katseeni ruokasaliin.

Laverna käveli juuri ohitseni josta tuli mieleen että minun olisi kerrottava jossain vaiheessa että Grover ja Adler tulee käymään huoneessamme. Se tieto saisi kyllä vielä odottaa hetken.

Aamupalan jälkeen kävelimme takaisin huoneeseen. Kävimme pikaisesti valmistautumassa seuraavaan oppituntiin. Niitä olisi lounaaseen asti jonka jälkeen olisi vapaata päivälliseen asti. Päivällisen jälkeen juhla saisi alkaa.

Minulla oli kemian ja fysiikan sekoitusta. En edes tiedä mihin niitä tarvitsisin prinsessana, mutta kai se kuuluu johonkin yleissivistykseen. Ja tietenkin ne kaikki muut jotka eivät pääse prinsessaksi, hehän olisivat kuluttaneet täällä vain turhaan aikaa, jos emme opiskelisi perus kouluaineita.

Minulla ehti olla vielä pari tuntia ennen lounasta, jonne menin Lavernan kanssa. Olin hyvin tyytyväinen että ehdin löytää hänet ajoissa.

Söimme hiljaisina ruokaa. "Haittaako sinua jos kerron tämän ruokailun jälkeen Gwenille ja Cecilille Groverista ja Adlerista?", keskeytin hiljaisuuden kysymyksellä joka oli vaivannut minua jo jonkin aikaa. "Ei tietenkään. Muista kertoa heille ajoissa ettei se tule heille yllätyksenä." "Kiitos. Ajattelin että haluaisit pitää sen salaisuutena niin pitkälle kuin mahdollista", sanoin. "Jos sinun huonekaverisi ovat luotettavia, tietenkin voit heille kertoa. En vain haluaisi että kaikki saisivat tietää meidän luvattomasta vierailusta." "Voit luottaa heihin. He kyllä pysyvät hiljaa jos niin pyydän", sanoin luotettavasti. "Hyvä."

Lounaan jälkeen tapasin Gwenin ja Cecin huoneessamme. He olivat sovittamassa joitain mekkoja illan juhlaan. Kävelin hieman epävarmana heidän keskuuteen.

"Gia, mitä mieltä sä olet tästä mekosta?", Ceci kysyi minulta pyöriessään tummansininen timanteilla koristeltu mekko päällään. "Siis toi sopii sulle täydellisesti. Mä haluan nähdä tuon mekon sun päällä niissä juhlissa", sanoin yllättyneenä. Mekko oli oikeasti kaunis ja oli kuin tehty Cecille. "Kiitos. Tämä on jo kolmas mekko jota olen sovittanut ja kaksi edellistä mekkoa eivät sopineet minulle ollenkaan", Ceci kertoi.

Gwen sovitti mintunvihreää mekkoa, jonka yläosa oli tiukka ja koristeellinen ja alaosa tuuhea. Hän oli selvästi jo päättänyt ottaa juuri tuon kyseisen mekon. Minäkin ajattelin jo alkaa etsiä itselleni mekkoa kunnes muistin asian joka minun piti kertoa.

"Mm.. Gwen ja Ceci", sanoin kiinnittäen ensin ystävieni huomion. "Niin?", Gwen kysyi ja käänsi katseensa minuun samalla kiinnittäen kaulaansa hopeista kaulakorua.

"Haittaako teitä jos tänne tulee pari vierasta päivällisen jälkeen?", kysyin hermostuneena nypläten samalla paidan helmaa. "Kyllä sä saat kutsua tänne ketä sinä haluat", Ceci sanoi ihmeissään. "Ne vieraat on tuolta toiselta puolelta... Grover ja Adler", paljastin.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Prinsessa?Where stories live. Discover now