Prinsessa?

~46~ Haikea katse, ja kauneutta

Yllä oleva kappale Francesco Geminiani - La Follia ei liity tarinaan, mutta kuuntelin sitä kun kirjoitin tätä lukua. Kappale on mun mielestä tosi ihana, ja laitoin sen siksi tähän lukuun <3.

~~~

"Aedan!" huudahdin ja juoksin korkokengissäni lähemmäs tuota tummatukkaista poikaa. Pojan kasvoilla näkyi ihan pieni hymy, kun pääsin hänen luokseen.

"Niin paljon onnea sulle, Gianna", poika sanoi ja halasi minua lämpimästi. Hänestä huomasi, että hän oli kaivannut minua todella paljon. Halasin Aedania takaisin niin lämpimästi kuin vain osasin ja pystyin.

"Kiitos Aedan.. Mikä sulla oli hätänä..?"

Aedan oli pitkään hiljaa ja vain halasi minua. Työnsin pojan kauemmas, sillä halusin nähdä hänen ihanat silmänsä. Halusin nähdä niistä, mitä hän mietti.

"Mä kaipasin sua, mutta aattelin kuitenkin, että kyllä mä pystyn lähteä. Sitten näin sut ja mulle tuli mieleen kaikki meidän yhteiset muistot. Mua alko itkettää, kun tajusin, kuinka ikävä mulle tulee sua", Aedan sanoi hiljaa ja katsoi lattiaa.

"Mitä sä tarkotat.., ootko sä lähdössä?" kysyin hämmentyneenä. Aedan nyökkäsi hitaasti.

"Miksi?" kysyin surullisena.

"Mun perhe muttaa enkä saa jäädä tänne, pääsin muutenkin yhteen kouluun mihin oon hakenut. En haluis kuitenkaan lähteä kun sä ja mun muut kaverit jää tänne. Vielä vähemmän haluisin lähteä, kun mun kaveri kuoli viime viikolla meidän porukasta, ja haluisin vaan jäädä tänne muitten tueksi.."

En tiennyt mitä sanoa. En odottanut mitään tällaista. Olin vain hiljaa ja katsoin haikeana Aedanin kirkkaan sinisiä surullisia silmiä.

"Mä oon tosi pahoillani sun kaverin puolesta. Mun olis pitänyt jutella sun kanssa enemmänkin tänä aikana. Mä luulen etten voi kuitenkaan tehdä mitään tän asian suhteen, joten mä luulen et mun on vaan sanottava sulle heippa, sä oot tosi tärkee mulle. Kiitos kaikista muistoista. Mä en kuitenkaan päästä susta vielä irti, me nähään vielä, mä lupaan sen Aedan", sanoin ja katsoin Aedania vilpittömästi suoraan silmiin.

"Kiitos, säkin oot mulle tosi tärkee", Aedan sanoi hiljaa pidätellen kyyneliä ja halasi minua pikaisesti. "Mun pitää mennä nyt", poika sanoi ja lähti kävelemään pois.

"Nähään", sanoin haikeana. Aedan kääntyi katsomaan minua hymyillen surullista hymyä. Sitten hän kääntyi takaisin ovelle päin ja käveli pois. Seisoin paikallani hetken ja kävelin takaisin muiden luokse.

Juttelin entisten akatemialaisten, kavereideni ja perheeni kanssa. Vasta paria minuuttia vaille kaksitoista yöllä viimeisetkin vieraat alkoivat lähteä.

Muutamien minuuttien kuluttua sali oli tyhjentynyt vieraista, tunnin kuluttua linnan palvelusväki oli saanut linnan siistittyä juhlien jäljiltä ja sali tyhjeni täysin minua ja Logania lukuunottamatta.

Istuimme Loganin kanssa korkeiden ikkunoiden luona ja katselimme hämärässä salissa ikkunoiden takana aukeavaa kaunista, tummaa maisemaa. Nojasin vasten Loganin lämmintä olkapäätä ja mietin, kuinka onnekas olin, kun minulla oli hänet.

Asetin mekkoani paremmin ja otin korkokengät pois jaloistani. Logan laittoi kätensä takaisin selälleni ja piti minua halauksessa.

Ulkona tähdet tuikkivat kirkkaina ja ilma oli selkeä, taivas tummansininen. Alla oleva tummanvihreä metsä näytti satumaiselta, aivan kuin jostain tarinasta otettu. Kaukana näkyi puiden peittämiä vuoria, kaupunki taas oli juuri toisella puolella linnaa. Tämä linna sijaitsi kaupungin rajalla rauhallisella ja korkealla paikalla.

Istuminen Loganin kanssa hämärässä salissa sai ajatukseni virtaamaan. Ansaitsinko edes tätä kaikkea? Olisiko joku muu ansainnut olla enemmän prinsessa? Miten minä omistin yhtäkkiä näin kauniin linnan? Miten pääsin Loganin kanssa samaan akatemiaan? Ja miten minä löysin niin ihanan poikaystävän?

Tunsin olevani niin onnellinen, että suljin silmäni kyynelkanavien aukeamisen varalta. Nojasin Loganiin ihan paikoillani ja nautin.

"Onko kaikki hyvin?" Logan kysyi hiljaisella äänellä.

"Paljon paremmin kuin hyvin. Kiitos, että sä oot siinä", kuiskasin, avasin silmäni ja katsoin hymyillen Logania. Tunsin märkää poskellani, ja käännyin katsomaan ulos tummaa taivasta sekä taivaan tuikkivia tähtiä.  Pyyhkäisin huomaamattani pudonneen kyyneleen pois kämmenselälläni.

"Haluisitko sä joskus lapsia?" kysyin varovasti ja katsoin taas Logania. Logan näytti ensin hämmentyneeltä, mutta sitten hän alkoi hymyillä. Häntä näytti huvittavan aihe, ihan kun hän olisi odottanut minun kysyvän tuota kysymystä.

"Haluisin.., ehkä kolme", Logan vastasi haaveilevalla äänellä ja katsoi taas ulos.

"Minkä nimisiä?" kysyin. Halusin tietää tietää, kuinka paljon hän oli ajatellut asiaa aiemmin.

"Mm ehkä.. Vita, Isabel ja Darcy", Logan sanoi. Nimet ainakin olivat selvänä hänen mielessään.

"Aa", sanoin hymyillen, "Nättejä nimiä, varsinkin tuo Vita. Mä en oo edes kuullut sitä nimeä aikaisemmin."

"Aijaa. Mä oon aina halunnut Vita nimisen tytön", Logan sanoi naurahtaen tyytyväisenä. "Mitä nimiä sä oot miettiny?"

"Mm.. ainakin Lucy ja Edan, ehkä myös Clayton ja Jade", vastasin antaen ajatuksieni liikkua. Näin jo silmissäni vierellämme kolme ihanaa lasta. Lucy, joka katselisi onnellisena ulos kädet ikkunassa, Edan, joka istuisi sylissäni unisena juuri nukahtamaisillaan ja Vida, joka näyttäisi innoissaan juuri valmiiksi saamaansa piirrustusta Loganille pilven päällä istuvasta enkelistä.

"Ihania nimiä nuo Edan ja Lucy", Logan sanoi. Olin niin ajatuksissani, että vain nyökkäsin vasten Loganin olkapäätä.

"Mitä sä mietit?" Logan kysyi kiinnostuneena. Naurahdin hiljaa. "Niitä lapsia", sanoin huvittunut sävy äänessäni. Logankin naurahti, ja veti minut vielä tiukempaan haliin. Hän tuntui niin hyvältä.

"Aaws", hän sanoi söpöllä äänellä. "Alkaako kohta yksisarviset lennellä ikkunasta sisään?" hän kysyi.

"Alkaa", totesin unisena.

"Anna niitten lentää. Jonain päivänä meillä on kolme ihanaa lasta", Logan sanoi.

"Siihen asti oot mun ainoo prinssi."

"Ja sä mun prinsessa", Logan sanoi vasten hiuksiani ja suukotti minua hiuksiini timanttisen kruununi viereen.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tässä on tarinani 'Prinsessa?' viimeinen luku. Aloin kirjoittaa tätä tarinaa 20.2.2018 eikä sillon ihan heti tullut mieleen, että tätä tarinaa tulee lukemaan niin moni. Kiitos ihan jokaiselle! Nyt on jo 20.5.2019, kun sain tän viimein valmiiksi. Toivottavasti teillä oli kivaa lukea tätä tarinaa, ainakin tätä oli kiva kirjoittaa :D.

Kertokaa ihmeessä mielipide tästä koko tarinasta! Kiitos jokaiselle lukijalle, äänestäjälle ja kommentoijalle <3. Love you <3.

ps. Alan tässä varmaan jossain vaiheessa julkaisemaan uutta tarinaa ;). Ja ehkä jossain vaiheessa kerron mun toisenkin Wattpad-käyttäjän.