Prinsessa?

~5~ Linnan esittelyä

Astelin Gwenin kanssa luokkaan. Etsimme itsellemme paikat ikkunan viereiseltä riviltä. Ajattelin että Eleazar tulisi ehkä taaksemme istumaan, mutta niin ei käynytkään. Hän etsi paikan toiselta puolelta luokkaa ja istuutui sinne Cornelin ja Didymen kanssa tänään olleen ärsyttävän ylimielisen nuoren viereen. Tai mistä minä tiedän millainen tämä nuori oikeasti on? He olivat kyllä kovaäänisiä, mutta kuitenkin niin kilttejä kun opettaja tuli katsomaan miten asiat edistyy.

Opettaja Melody aloitti tunnin jakamalla meille kaikille ohuen vihon, siinä oli havainnollistavia kuvia tästä linnasta. Oli ihanaa vihdoin tietää miltä tämä linna suunnilleen näyttää. Minulle tämä oli jo paljon, mutta sitten Melody sanoi jotain vielä ihanempaa.

"Ottakaa nyt vihot mukaan ja lähdemme tutustumaan linnaan niin teidän on helpompi liikkua täällä." Opiskelijat nousivat innoissaan pystyyn ja ottivat vihkonsa mukaan, niin myös minä.

Melody johdatti meidät käytävälle ja sieltä portaat alas ja ulos niistä samoista isoista ovista, mistä olin tänne ensimmäisenä päivänä tullutkin.

Ensimmäisenä kohteena oli siis piha. Tämä linna sijaitsi vähän matkan päästä kaupungista, korkeammalla. Olimme tavallaan vuorella. Alhaalla oli metsää ja metsän takana kaupunki. Toisella puolella oli vähän matkan päässä vuorta. Piha oli enemmän vuoreen ja eteen päin suuntautunut ja ensimmäisen kerroksen ruokasalista näkyikin suoraan alaspäin metsään. Myös kaupungin pystyi nähnä ruokasalin ikkunasta.

Etupihalla oli kaunisti laatoitettu maa ja sieltä lähti kaunis hiekkatie mutkittelevasti alas rinnettä metsän läpi kaupungin kaduille. Sitä tietä olin tänne hevosvaunuilla saapunut. Pystyin vain kuvittelemaan kuinka kauniit näkymät avautuivat prinsessan parvekkeelta, joka oli kaikkein korkeimmalla ja sieltä näkyi suoraan metsän yli kaupunkiin.

Tie linnaan oli särmä ja sen molemmin puolin kasvoi kauniita puita. Linnan pihaa koristi kukkivat kirsikkapuut ja monet muut puut ja kasvit.

Kiersimme linnan puutarhaa läpi, mutta takapihalla emme käyneet ollenkaan. Puutarha oli niin kukoistava ja juuri oikein hoidettu, että olisin voinut jäädä sinne paljon pidemmäksi aikaa. Puutarhassa oli myös valkoisia penkkejä joihin pystyi jäädä vain ihailemaan tätä näkymää.

Linnan yhdellä sivupihalla oli pieni hautausmaa, johon muut kuninkaaliset olivat haudattu. Tunsin nimistä muutaman, kuten Elizabeth Veronica Luciana Quagraine, joka oli tämän linnan viimeisin kuningatar. Hänellä oli kaksi tytärtä, mutta ne kuolivat äkillisesti jo nuorina. Itse Elizabeth kuoli vanhuuteen yhdeksänkymmentä vuotiaana, jolloin kukaan ei ollut perimässä häneltä valtaansa. Elizabethillä ei ollut prinsessaksi halukkaita sukulaisia, joten päätettiin, että seuraava prinsessa olisi joku tavallisista kansalaisista. Ja niin siitä ilmoitettiin kansalaisille.

Hakioiden piti täyttää tarkat pääsyvaatimukset ja lähettää hakulomake linnaan. Tälläisiä tilanteita ei tule ihan joka päivä vastaan, joten kun huomasin täyttäväni hakukriteerit, tietenkin hain tänne prinsessa-akatemiaan. En voinut uskoa että juuri minä pääsisin oikeasti tänne opiskelemaan, minulla oli myös pieni mahdollisuus. Minusta voisi tulla ihan oikea prinsessa, se ajatus sai minut hymyilemään.

Seuraavaksi kävelimme takaisin sisälle niistä tutuista pääovista. Vartioita ei paljoa ulkona näkynyt, mutta Melody sanoi niiden lisääntyvän heti kun yksi meistä julistetaan prinsessaksi.

Sisällä kiersimme ensimmäisen kerroksen ruokasalin ja keittiön joka siihen kuului. Seuraavana oli ensimmäisen kerroksen juhlasali. Se oli vielä isompi kuin toisen kerroksen. Siellä pidettäisiin varmasti prinsessan kruunajaiset. Kiersimme käytävillä ja näin Charlenen ja monen muun luokan ja huoneen oven. Ensimmäinen kerros oli kokonaisuudessaan järjettömän sekava. Joka puolella oli vain koristeellisia käytäviä.

Yhdestä käytävän päästä pääsi myös lukittujen ovien ja vartioiden ohi alakertaan, kellariin, jossa oli sellejä. Kävimme vilkaisemassa niistä yhtä. Se oli sellainen paikka mihin viimeiseksi haluaisin joutua. Onneksi emme olleet siellä kauaa kun jo palasimme takaisin maan päälle.

Toisessa kerroksessa oli toinen juhlasali, jossa olimmekin jo tänään olleet. Siellä oli siivoamiset kesken. Näin Eleazarin oven yhdellä käytävistä. Meiltä jätettiin useita paikkoja ja ovia näyttämättä. Se oli hieman epäilyttävää, mutta kuitenkin ihan ymmärrettävää. Suurin osa linnasta jäi meille tuntemattomaksi. Ehkei se kuullut vielä meille.

Kolmannessa kerroksessa menimme huoneemme oven ohi. Monet ryhmästä kuiskivat, kuinka siistiä olisi jos oma huone olisi näin ylhäällä. Tämä oli viimeinen kerros, johon meitä oli majoitettu. Kerros oli kyllä siistimpi ja paljon arvokkaamman näköinen kuin muut. En ollut edes huomannut sitä kunnolla aiemmin. Ikkunat olivat isoja ja käytävät hienosti koristeltuja.

Vielä neljännessä kerroksessa saimme käydä, joka oli tietenkin vielä upeampi. Silmäni suunnilleen sokaistuvat siitä puhtaudesta ja arvokkuudesta. Tässä kerroksessa asuisi kuninkaalisien läheisiä ja ystäviä. Kävimme ihanalla parvekkeella, sieltä näkyi suoraan loisteliaaseen kaupunkiin. Olisin voinut vain jäädä siihen istumaan, mutta kierrosta piti vielä jatkaa.

Kävimme neljännen kerroksen ruokalassa joka oli pienempi kuin ensimmäisen, mutta arvokkaampi. Olisin helposti voinut sanoa sitä viiden tähden ravintolaksi. En todellakaan osannut kuvitellakaan mitään tälläistä. En edes tiennyt mitä olin ajatellut tästä linnasta, mutta joka tapauksessa jotain mikä oli hyvin kaukana tästä todellisuudesta.

Korkeammalle emme menneet. Neljännestäkin kerroksesta näimme vain pienen murto-osan. Koko muu kerros jäi täydeksi salaisuudeksi.

Kierros oli loppumassa ja kävelimme kauniita portaita pitkin takaisin toiseen kerrokseen siihen samaan luokkaan mistä olimme lähteneetkin. Meillä oli kulunut jo koko tunti ja saimme poistua heti kun olimme vain käyneet hakemassa tavaramme.

"Tämä oli kyllä mielenkiintoisin tunti ikinä.", kommentoin Gwenille heti tunnin loputtua. "Hyödyllinen. Osaa arvostaa paljon enemmän sitä, että pääsimme asumaan niin korkealle. Sitä seuraava kerros oli jo todella todella kuninkaalinen."

"Seuraava tunti alkaakin ihan kohta. Mulla on jotain pukeutumisesta ja tyyleistä", kerroin. "Mulla on jotain muuta, ehkä liikuntaa. Nähdään, mä lähden nyt", Gwen sanoi perääntyen ja lähti sitten pois.

Mm... tunti on kolmannessa kerroksessa. Kävelin portaat ylös ja jäin odottamaan seuraavaa tuntia luokan eteen.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Olkaa hyvät tästä uudesta luvusta jossa tuli vähän paremmin esille millaiseen linnaan tämä tarina perustuu.