Prinsessa?

~24~ Haluan jutella

"Öm.. Logan. Mitä toi tekee meidän ovella?" Angelica kysyi tylysti ja nyökkäsi minuun päin. Nielaisin vaivalloisesti. Kuinka paljon hän vihasi minua? Olin kirjoittanut kirjaani kaikkea mikä ei ollut totta. Nopeita päähänpistoksia ja kuviteltuja tilanteita, jotka eivät missään nimessä tapahtuisi.

"Älä nyt heti kiihdy", Logan yritti. "Tulimme kysymään että sattuisitko tietää missä Giannan päiväkirja on?" hän jatkoi. Puristin hetken silmiäni kiinni ennen kuin uskalsin taas katsoa Angelicaan.

"Vai että sellaista. Miksi se täällä olisi?" Angelica kysyi välinpitämättömästi.

"Satuit lukemaan sitä eilen", Logan muistutti. Angelica tuhahti ja kääntyi ympäri.

"Laverna!" hän huusi, "Tiedätkö missä Giannan päiväkirja on?"

Astuimme peremmälle kun Angelica lähti hakemaan Lavernaa, joka makasi kuulokkeet korvillaan sängyllänsä. Angelica veti Lavernan kuulokkeet sivuun ja osoitti minua.

"Tiedätkö missä hänen päiväkirjansa on?" Angelica kysyi Lavernalta uudelleen.

Laverna nousi istumaan ja lopulta kokonaan ylös. Hän katsoi minua halveksuvalla ilmeellä.

"Hänenkö?" Laverna kysyi tuijottaen minua. Tunsin oloni erittäin vaivaantuneeksi.

"Niin."

"Groverilla luulisin", Laverna vastasi huolettomalla äänellä.

"Groverilla?" Logan ihmetteli.

"Juuri niin."

Logan katsoi Lavernaa epäuskoisella ilmeellä, mutta lähti kuitenkin huoneesta pois vetäen minua perässä. Seurasin häntä kiltisti huoneesta pois kun lähdimme seuraavaksi toiselle puolelle etsimään Groveria.

Matka oli hiljainen ja minulle tuskallinen. En halunnut että kaikki vihaisivat minua.

Kun saavuimme Groverin ovelle, Logan koputti siihen. Odotin hiljaa hänen takanaan niin että Logan itse olisi Groveria vastassa.

Ovi aukisi ja Loganin takaa näin Groverin. Laskin katseeni heti maahan. Grover ei sanonut mitään.

"Onko sinulla Giannan päiväkirja", Logan kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Sydämeni takoi rinnassani epämiellyttävän äänekkäästi.

"On. Haluan jutella Giannan kanssa", Grover vastasi hetken päästä. Sisälläni muljahti epämukavasti.

Logan kääntyi minuun päin. Hän yritti saada välillemme katsekontaktia, mutta minä vain katsoin lattiaa.

"Haluatko sinä?" Logan kysyi vähän hiljempaa. Hän halusi että tämä keskustelu olisi täysin meidän kahden välinen.

Nyökkäsin. En tiedä miksi. En todellakaan ollut suunnitellut niin. Se vain tuli.

"Mene sitten", Logan sanoi ja väistyi tieltäni. Hän työnsi minua liikkeelle ja jatkoin sitten omatoimisesti kävelyä. Kuin joku olisi ohjannut minua, vetänyt narusta jossa olin kiinni.

Vilkaisin ylöspäin ja näin Groverin. Hän itse oli jo huoneessaan kädessä minun päiväkirjani. Kävelin sisälle hämärään huoneeseen ja Grover sulki oven. Verhot olivat kiinni ja niiden läpi kajasti hieman valkoista valoa. Muuta valoa ei ollut.

Yritin hengittää rauhallisesti vaikka se olikin vaikeaa. Minulla ei ollut mitään käsitystä mitä mieltä Grover oli minusta tällä hetkellä. Vihasiko hän minua?

"Anteeksi", kuulin pitkän hiljaisuuden jälkeen kun olin vain seissyt paikallaan. Säpsähdin hieman. En pystynyt sisäistämään hänen sanojaan. Minunhan tässä pitäisi pyytää anteeksi.