Prinsessa?

~29~ Kerro minulle

Avasin vaatekaappini oven, jossa oli kaikki mekkoni. Mekot olivat ripustettu siististi henkareihin alkaessani käydä niitä läpi. Nappasin kaapista sinisen, mustan ja hopeanharmaan mekon.

Kokeilin ensin hopeanharmaata mekkoa, joka oli loppujen lopuksi liian koristeellinen. Siinä oli liikaa timantteja.

Seuraavana vuorossa oli enemmän tummaan kääntyvä sininen mekko. Myös tässä mekossa oli timantteja ja hameosa oli tylliä. Mekko oli ihan kiva mutta halusin kokeilla vielä viimeistä vaihtoehtoa.

Viimeinen mekko oli kokonaan musta. Se oli ihonmyötäinen ja ylettyi reiden puoliväliin. Mekossa oli pitkät pitsiset hihat.

Peilailin itseäni huoneeni kokovartalopeilistä ja päädyin lopulta valitsemaan mustan mekon.

Jätin mekon päälleni ja kävin vessassa kihartamassa hiukseni. Minulla ei ollut kovinkaan juhlallinen olo, joten en halunnut edes kokeilla mitään hiuskoristeita. Hiukseni jätin muutenkin auki.

Hetken mietin laittaisinko ollenkaan koruja, mutta lopulta päädyin kuitenkin kolmeen kultaiseen sormukseen. Muuta en vaivautunut laittamaan.

Hain kaapistani vielä mustat korkokengät ja vein ne eteiseen odottamaan. Olisin juhlissa edes vähän samankokoisempi kuin Logan, hän kun oli muuten minua pidempi. En kyllä korkokengilläkään saisi meitä samankokoisiksi. Hän oli jokatapauksessa minua pidempi, oli minulla korkokengät tai sitten ei.

Kun kello oli kymmentä vaille kuusi, laitoin korkokengät jalkaani ja lähdin kävelemään kohti tyttöjen puolen toisen kerroksen salia.

Matkalla kysyin viestillä Loganilta missä nähtäisiimme ja hän kertoi odottavansa minua salin ovilla.

Kävelin ripein askelin salin oville, tai niin ripein kuin vain korkokengillä pystyin.

Logan oli odottamassa minua mustat farkut ja musta kauluspaita yllään. Oltiinpas me tänään mustia molemmat.

Kävelin hänen luokseen ja sain Loganin hymyilevän katseen itseeni.

"Hei", tervehdin häntä iloisesti.

"Hei kaunokainen", hän vastasi minulle katsellen asuani. Hymyilin nimelleni ja ehkä punastuinkin.

"Mustia tänään", huomautin huvittuneena.

"Siltä näyttää", Logan naurahti.

"Mennäänkö?" hän kysyi. Nyökkäsin hänelle ja kävelimme sisälle tunnelmalliseen saliin. Ovilla oli runsaasti ilmapalloja, samoin salissa. Kukkiakin näkyi, sekä aitoja että silkkipaperista tehtyjä. Osaisinpa minäkin tehdä tuollaisia.

Kaikilla ympärilläni olevilla ihmisillä oli yllään juhla-asu. Tytöillä näkyi hienoja erivärisiä mekkoja ja pojilla paitoja. Salissa oli hyvä tunnelma, sellainen rento ja rauhallinen. Ei liian villi.

Näytetäänköhän me joltain parilta muiden silmissä kävellessämme täällä kahdestaan?

Näin hieman kauempana salin sivuseinällä olevan buffetpöydän luona Felician ja ne hänen ystävänsä, jotka olivat käyneet huoneessamme. Porukka vilkuili vähän väliin meihin päin.

Käänsin katseeni takaisin Loganiin.

"Mennäänkö ottamaan jotain syömistä?" hän kysyi minulta kohteliaasti.

"Mennään vaan", vastasin kun en kehdannut kieltäytyäkään. Minulla itselläni ei ollut yhtään nälkä.

Kävelimme buffetpöydän luokse ja Logan alkoi ottamaan itselleen syömistä. Minä seisoin hieman kauempana odottamassa häntä.