Prinsessa?

~22~ Päiväkirja

"Logan. Kiva nähdä", hän vastasi hymyillen. "Samoin."

"Pääsenkö näkemään sua myöhemminkin vai kuinka? Jäätkö tänne?" Logan kysyi miettien miten muotoilisi lauseensa.

"Jään tänne", vastasin. Ääneni tuli jotenkin itsepäisenä, vaikka en ollut tarkoittanut sitä niin. Ainakaan en jännittänyt Loganin seurassa. Hän vaikutti helposti lähestyttävältä.

"Wow, hyvä. Muista sitten jatkaa hengailua Groverin kanssa. Nyt kun se on jo täysin sallittuakin." No voi elämä. Mitä hän seuraavaksi haluaa? Ainakin hän vaikuttaisi olevan hauskaa seuraa.

"Aijaa.. Kuulutko sinä siis Groverin kaveriporukkaan?" kysyin availlen hänen vihjailuaan.

"Voi ei, mä jäin kiinni", Logan sanoi saaden Groverin naurahtamaan. "Niin taisit jäädä."

"Keitä muita tähän porukkaan kuuluu?" kysyin katsoen molempia vuorotellen.

"Carney, Hunter ja Dorian", Grover luetteli. Hetkinen.. Olen varmasti kuullut nuo nimet aiemminkin. Mietin hetken aikaa, kunnes muistinkin.

"Aivan.. Grover onkin puhunut niistä ja susta-" Katsoin merkitsevästi Loganiin päin. "-aiemmin", kerroin.

"Mitä?"

"Ai silloin.. Silloin me ei vielä oltu mikään kaveriporukka", Grover selitti, mutta Logan ei tietenkään tajunnut mistään mitään.

"Häh?"

"Siis silloin kun Algernon oli alkanut tapella Carneyn kanssa", selvensin, vaikka en tiennyt tapahtumasta oikeastaan yhtään mitään.

"Niin silloin kun me oltiin paikan päällä", Logan sanoi. Vihdoin hänkin tajusi. "Juuri niin."

"Joten.. Oletko viihtynyt täällä?" Logan kysyi minulta yllättäen.

"Tietysti. On ollut ihanaa selvitä näinkin pitkälle", sanoin tyytyväisenä.

"Mä en näkisi mitään syytä miksi sinut pitäisi pudottaa täältä. Sä vaikutat rehelliseltä ja muutenkin mukavalta."

"Kiitos", vastasin hämilläni ja laskin katseeni alas. Gianna ota kehut tyynenä vastaan. "Mutta ethän sä edes tunne mua", jatkoin. Kuinka hän pystyi sanomaan minulle noin?

"Sanoinkin, että vaikutat siltä ja varmasti oletkin."

"Odota vain kunhan pääset tutustumaan minuun", sanoin pyöräyttäen silmiäni.

"En malta odottaa sitä", Logan sanoi hymyillen pienen virnistyksen kanssa.

"Nonni. Mentäisikö sitten jonnekin?" Grover kysyi meiltä. "Tutustumaan", hän jatkoi naurahtaen. Logan nyökkäsi hyväntuulisena. "Mä tiedän hyvän paikan", hän sanoi ja lähti johdattamaan meitä jonnekin. Toivottavasti ei hänen huoneeseensa.

Pysyimme kerroksessa kaksi. Logan avasi jonkun oven ja käveli sisälle. "Tässä se on!" hän huudahti ja levitti kätensä näyttäykseen niillä huonetta.

Itse en kiinnittänyt ensimmäisenä huomiotani siihen mikä huone se oli, vaan siihen, että se ei ollut tyhjä. Nopeasti laskettuna siellä oli meidän lisäksemme yhdeksän poikaa ja kolme tyttöä.

Kaikki kääntyivät katsomaan meitä Loganin huudahduksen takia. Pienen hetken oli ihan hiljaista ja mietin mitäköhän tästäkin seuraisi, mutta sitten huoneessa oleskelijat jatkoivat juttuaan.

Kaksi suunnilleen ikäistämme poikaa nousivat ylös ja suorastaan juoksivat luoksemme hyppien tyynyjen ja säkkituolien yli. Tämä huone oli oleskelutila, vähän samanlainen kuin tyttöjen puolella. Sohviakin löytyi.