"Grover ja Adler? Sä puhut joistain jätkistä?", Gwen kysyi lievästi järkyttyneenä. Ceci vain tuijotti minua ihmeissään joka sai oloni epämiellyttävän tukalaksi. "Niin", sanoin ja nielaisin möntin joka oli noussut kurkkuuni. "Sä olet käynyt sillä toisella puolella?", Ceci sai vihdoin suustaan ääntä. "Niin. Lavernan kanssa", paljastin.
"Mikset sä ole kertonut aiemmin vai kuinka tuore tämä juttu on?", Gwen kysyi. "Ainakin viikko sitten kävimme ensimmäistä kertaa", kerroin kierrellen katseellani hermostuneena huonetta, joka oli päässyt yllättävän sotkuiseksi. "Ensimmäistä kertaa? Kuinka monta kertaa olet sitten käynyt siellä?", Ceci kysyi vielä enemmän järkyttyneenä. "Kerran sen jälkeen ja kerran yksin sitä ennen." "Mitä ihmettä!? Millaista siellä oli?", Gwen huudahti kiinnostuneena. "Luvatkaa ettette kerro kenellekään meidän vierailuista ja siellä oli ihan samanlaista kuin täälläkin", sanoin ja toivoin että Gwen rauhottuisi.
"Mä lupaan, jos saan edes kerran nähdä ne ja sä lupaat esitellä meidät niille", Gwen suostui. "Hyvä on. Kiitos. Ceci?" "Tottakai mä pysyn hiljaa. Enhän mä halua että sinut häädetään täältä pois", Ceci sanoi ja vastasin hänelle hymylläni.
"Oletko sinä löytänyt vielä mekkoa itsellesi?", Gwen kysyi minulta kiinnostuneena katsoen itseään kokovartalopeilistä. "En", vastasin lyhytsanaisesti. "Ala sitten etsiä."
Kävelin kaapille ja avasin sen. Näin sinisen, vihreän ja vaaleanpunaisen mekon. Vaaleanpunainen oli niistä kyllä hienoin. Nappasin vaaleanpunaisen mekon henkarista käteeni ja asetin sen sängylleni. Otin häiritseviä vaatteita pois päältäni jonka jälkeen aloin pukemaan mekkoa päälleni.
Mekkoni oli lähes samanlainen kuin Gwenin, mutta vain eri värisenä. Kun olin saanut mekon päälleni, katsoin itseäni peilistä ja tunsin itseni prinsessaksi. Mekko oli niin kaunis ja sopi minulle täydellisesti. Ripustin kaulaani vielä tummanpunaisen korun, joka ei mielestäni esittänyt yhtään mitään.
Riisuin mekon ja vaihdoin sen tavallisiin vaatteisiin.
Päätimme lähteä Gwenin ja Cecin kanssa yhteisiin toisen kerroksen tiloihin. Siellä olisi kuulemma joku huone missä olisi sohvia ja muutenkin mukava olla.
Saavuimme huoneeseen jossa makoili jo monia opiskelijoita. Miksen ollut koskaan aiemmin kuullut tästä paikasta? "Tänne vaan!", joku huusi kun olimme vain jääneet ovelle seisomaan. Kävelimme peremmälle ja istahdimme parille säkkituolille. Huoneessa käytiin kiihkeää keskustelua illan juhlista. Päätin liittyä siihen mukaan ja vaihdoin hieman paikkaa päästäkseni mukaan 'keskusteluympyrään'. Aika vain kului nopeaa tahtia ja yhtäkkiä joku jo huomasi että olisi päivällisen aika.
Lähdimme kaikki syömään, minä vieläkin siinä sekaporukassa. En ollut ennen tiennyt että tykkäsin olla myös isoissa porukoissa, olin aina vaan ollut pienissä porukoissa.
Ruokajonosta tuli pitkä kun niin moni tuli samaan aikaan syömään. Onneksi minä pääsin melkein jonon alkuun. Juttelin jonkun tytön kanssa tästä linnasta. Missään vaiheessa en saanut kuulla hänen nimeään tai että missä hänen huoneensa oli.
Söin ruokani villissä tunnelmissa. Pöytäkaverini olivat todella äänekkäitä ja taisivat muutenkin unohtaa käytösvihon säännöt. Pari kertaa he saivat huomautuksenkin, mutta ei sekään auttanut. Olin jotenkin varma että ensimmäisissä karsinnoissa ainakin joku heistä saisi lähdön.
Minulla oli kiire pois ruokailusta. Laverna ei ollut tässä porukassa joten hän varmaan tulisi sitten ovelleni koputtelemaan. Itse lähdin ruokasalista ajoissa pois. Kipitin portaat ylös ja kävelin suoraan huoneeseemme sulkien oven perässäni.
Päätin alkaa jo valmistautumaan ja otin hameeni pois. Vaihdoin sen ihonvärisiin sukkahousuihin. Otin myös paidan pois ja jätin alle valkoisen hihattoman topin. Puin mekon päälleni ja sain vedettyä sen takana olevan lyhyen vetoketjun itse kiinni. Asettelin mekkoa suoraksi ja kävin etsimässä itselleni korkokengät, ne eivät olleet liian korkeat, en nimittäin ole koskaan viihtynyt kunnolla korkokengissä, joten en varmaankaan osaisi edes kävellä liian korkeilla koroilla.
Korkokengät olivat valkoiset, joissa oli joitain kauniita hopeisia kuvioita. Jätin ne lähelle ovea josta voisin sitten napata ne mukaan, kun sen aika koittaisi.
Juuri silloin ovelta kuului koputus. Olin lähellä ovea ja sain sen heti auki. Ovella oli Grover ja Adler, joten väistyin tieltä ja päästin heidät mitään sanomatta sisälle. Heillä molemmilla oli yllään juuri juhlaan sopivat mustat puvut. Minulla korkokengät tulisivat todella käyttöön, en nimittäin haluaisi olla näin lyhyt verrattuna heihin.
"Onko Laverna tullut?", Adler kysyi. "Ei vielä", vastasin, "Luulen että hän tulee tänne valmiina mekossaan. Minulla kestää vielä jonkin aikaa".
Menin vessaan ja kaivoin hiusten kihartimen esille. Kiharsin hiukseni laineille ja asettelin niitä pinneillä päältä kiinni. Lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä minun tekemäksekseni. Luulin että tämä vaihe olisi ollut ehdottomasti kamalin ja tuskastuttavin, mutta ei, ei se ollut. Pesin hampaani ja olin kaikin puolin tyytyväinen kasvojeni ulkonäköön.
Tulin pois vessasta ja silloin ovelta kuului ääniä kun Gwen ja Ceci tulivat sisälle. Kiiruhdin paikan päälle ennen kuin he ehtisivät saada aikaan kiusallisia tilanteita.
"Mm.. Gwen ja Cecil, tässä ovat Adler ja Grover", sanoin, "Adler ja Grover, tässä ovat Gwen ja Cecil".
"Huonekaverisi?", Grover kysyi. "Juuri niin", vastasin. "Kiva nähdä teitä. Cecil meidän pitää alkaa nyt heti valmistautumaan", Gwen sanoi iloisesti ja tuli sitten peremmälle Ceci mukanaan. "Samoin", Adler vastasi väläyttäen pienen hymyn.
Nappasin pöydältä korun jota olin jo tänään aiemmin kokeillut ja ripustin sen kaulaani. Nyt asuni oli korkokenkiä vaille valmis. Laitoin siis kengät jalkaan ja olin valmis juhlaan.
Silloin oveen koputettiin ja Grover päästi Lavernan sisälle. Hänellä oli kaunis ja juhlallinen timanteilla koristeltu musta mekko. "Wow. Toi mekko sopii sulle niin hyvin", kommentoin heti kun olin nähnyt hänet. "Kiitos ja samat sanat. Näytät ihan prinsessalta", Laverna sanoi hymyillen kauniisti. "Kiitos. Mennäänkö?" "Mennään", Grover vastasi ja lähdimme pois huoneesta.
En ollut ikinä ollut missään tälläisessä juhlassa ja minua jännitti erittäin paljon. Korkokengillä käveleminen oli häiritsevää mutta päätin kestää niitä tämän illan.
Käytävillä oli paljon opiskelijoita kauniit mekot yllään. Monet olivat selvästi ottaneet vinkkejä tyylitunneilta, joita täällä järjestettiin. Näin Veronican, Livian ja Didymen käytävällä. Veronicalla oli tumman punainen mekko, jonka aiheena olivat selvästi punaiset ruusut. Livialla oli taas kauniin keltainen ja pirteä mekko. Didymellä oli musta mekko, vähän samanlainen kuin Lavernalla.
Kävelimme portaat alas ja sieltä ensimmäisen kerroksen juhlasaliin. Ovilla oli jonkun verran väkeä, mutta myös salissa. Jätkät olivat jo saapuneet tälle puolelle ja suurin osa heistä oli isossa salissa. Yllätyin siitä kuinka näin niin monta sekaporukkaa, vaikka tämän pitäisi olla vasta ensimmäinen tutustumiskerta.
Astelimme saliin. Laverna tervehti paria tuttua ja vaihtoi heidän kanssaan pari sanaa.
"Hei Adler ja Grover!", kuulin tutun äänen. Adrien, joka auttoi meitä toisella puolella, tuli luoksemme. "Mitäs sinä?", Grover kysyi tuttavallisesti. "Te näytätte olevan ihan frendejä", Adrien totesi. "Niimpä taidetaan", Adler sanoi. "Tämä ei taida olla vasta toinen kerta kun tapaatte", Adrien sanoi virnistäen. "Juu ei", Laverna sanoi ja käänsi katseensa pois. Adrien naurahti. "Hauskaa juhlaa teille", hän sanoi ja lähti takaisin kavereidensa luokse.
"Ohhoh, eikö me näytetäkkään toista kertaa näkeviltä", Grover sanoi ja virnisti sitten. Naurahdin hänen eleelleen.
"Mä käyn hakemassa vettä", ilmoitin ja lähdin kävelemään pois päin kavereideni luota. Salin takaa löytyi jotain muutakin syömistä ja juomista mutta minun ei tehnyt mieli mitään muuta. Kaadoin vettä lasiini ja otin siitä kulauksen. Vesi oli ihanan raikasta ja join sen kokonaan. Jätin tyhjän lasin astianpalautukseen ja lähdin kävelemään takaisin ystävieni luo, mutta joku pysäytti minut kävelemällä suoraan eteeni. Yritin ohittaa häntä, mutta hän ei päästänyt minua menenään. Mitä hän minusta halusi?
"Mä näin sinut toisella puolella", hän sanoi katsoen minua suoraan silmiini jotenkin... tuomitsevasti?
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kirjoitanko mä sopivan pituisia lukuja, vai pitäisikö näiden olla pidempiä tai lyhyempiä?
ESTÁS LEYENDO
Prinsessa?
Novela Juvenil"Älä ikinä luovuta, jos sinulla on pienikin mahdollisuus voittaa." ...................................................................... Tarinan edetessä kirjoitustyyli sekä juoni tulevat muuttumaan. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa kirjoittaa ens...
