~26~ Pysy kaukana minusta

184 22 4
                                    

"Mm.. Sori. Taidan jättää välistä", sanoin hetken mietittyäni asiaa.

"Hei Gianna ei me mitään pahaa sulle haluta", Alden yritti suostutella, mutta minä en jostain syystä uskonut häneen. Miksi he minun parastani haluaisivat, hehän ovat tunteneet minut vasta muutaman tunnin?

"Sanoin jo ei. Nähdään myöhemmin", sanoin korottaen ääntäni. Olin tosissani eivätkä he uskoneet sitä.

"Gianna.. Miksi?" Alden kysyi jo vähän turhautuneena. Kuinka häneltä meni hermot näin aikaisin ja kuinka hän jaksoi jankuttaa niin kauan?

"Minulla on vähän muuta tekemistä. Nähdään joskus", Zac sanoi vaivaantuneena ja lähti ripeästi pois paikalta.

"Joo mä lähden myös", sanoin ja lähdin jo kävelemään pois päin kun joku tarttui kädestäni. Daley. Eivätkö he vain voineet päästää minua menemään?

"Irti kädestäni", tiuskaisin ja vedin käteni pois hänen otteestaan. Katsoin vihaisesti Daleyta joka vain kohautti harteitaan.

"Sitten osaat varmaan kävellä ihan itse huoneeseemme", Daley sanoi ärsyttävän kuuloisesti.

"En todellakaan", sanoin varautuneesti ja peruutin pari askelta. Mikä heitä oikein vaivasi?

"Äläs yritä karata", Daley sanoi ja tuli pari askelta lähemmäs minua. En harhauttanut katsettani hetkeksikään pois Daleysta. Pidin Aldeniakin silmällä. Hengitykseni alkoi pikkuhiljaa kiihtyä. Tämä oli ahdistavaa, hyvin ahdistavaa.

Daleyn kännykkä piippasi ilmeisesti viestin merkiksi. Hän otti kännykän taskustaan ja peruutin taas hieman kauemmaksi. Daley alkoi lukea viestiä ja näin hetkeni tulleen.

Käännyin salamannopeasti ympäri ja lähdin juoksemaan pois. Jo sekunnin murto-osassa tiesin minne olin menossa.

Niin kuin arvasinkin Alden ja Daley lähti perääni. Tosin myöhempää joten minulla oli etumatkaa. Juoksin niin nopeasti kuin jaloistani pääsin. Tiesin että se oli kiellettyä sisällä mutten voinut muutakaan. Minähän en ollut lähtemässä Aldenin ja Daleyn mukaan. Onneksi käytävällä oli muutamia muitakin opiskelijoita, joten en ollut kokoajan Daleyn ja Aldenin nähtävillä.

Pääsin nopeasti haluamaani paikkaan, Loganin huoneen käytävälle. Onnekseni näin kun hän oli juuri avaamassa oveaan. Minulla oli vielä etumatkaa ja saavutin Loganin. Hän käveli ovestaan sisälle ja minä syöksyin perässä. Suljin oven nopein liikkein.

Logan säikähti minua ja oli jo työntämässä minua pois huoneestaan kunnes huomasi että tulija olin vain minä.

Huohotin hengästyneenä ja tärisin jännityksestä. Logan tuli lähelleni ja halasi minua. Se oli ihana ele häneltä tässä mielentilassani. Nojasin hänen rintakehäänsä vasten tasaten hengitystäni.

"Mikä on?" Logan kysyi huolestuneella äänellä.

"Alden ja Daley, tiedätkö keitä he ovat?" kysyin heikolla äänellä. Tunsin Loganin vetävän syvään henkeä. "Tiedän", hän sanoi.

"Millaisia he ovat?" kysyin sillä juuri siihen kysymykseen minun pitäisi saada vastaus.

"Mm.. He ovat.. vahingoniloisia ja jollain tapaa epäilyttäviä", Logan sanoi saaden sydämeni jysähtämään. Olin siis oikeassa sen suhteen etteivät he olleet ihan puhtaita tyyppejä.

"Mitä he minusta halusivat kutsuessaan minua huoneeseensa?"

"Mm.. Hetkinen. Yhdessä ryhmässä ollaan keskusteltu jostain tytöstä. Alden ja Daleykin on siinä ryhmässä. Voisin katsoa liittyykö se jotenkin tähän", Logan ehdotti ja nyökkäsin oitis.

Prinsessa?Where stories live. Discover now