Prinsessa?

~11~ Tieto leviää

"Olette varmaankin kuulleet, että teidät on kutsuttu tänne jonkin tärkeän asian takia. Meidän olisi nyt aika kertoa teille totuus linnan toisesta puolesta. Olette varmaankin miettinyt sitä, sillä puolet linnasta on teille vielä täysin tuntematonta-." Paitsi eräille, mietin mielessäni, ja yritin olla mahdollisimman vähän epäilyttävä, vaikka sisimmässäni tunsin pakottavaa tarvetta paljastaa vierailumme tuolla puolen.

"Toisella puolella linnaa on menossa juuri prinssi-akatemia", Melody paljasti, jolloin ympärillä olevat opiskelijat päästivät kysyviä ja ihmetteleviä ääniä. "He tulivat linnan toisella puolella olevaa reittiä pitkin, joten suurin osa teistä ei ole varmaan nähnyt vilaustakaan heistä. Teillä tulee olemaan yhteisiä hetkiä toisen puolen linnan asukkaiden kanssa niin pääsette tutustumaan heihinkin. Ensimmäinen tapaaminen on viikon kuluttua tämän puolen isossa salissa. Tapahtuma on juhla, joten muistakaa laittautua hyvin. Lisää tietoa tulee lähempänä tätä kyseistä juhlapäivää."

"Nyt vielä selvennykseksi. Molemmilla linnan puolilla on käynnissä opiskelu hallitsijaksi tähän samaan valtakuntaan ja jotenka tämä tulisi toimimaan, hieman myöhemmin joudumme karsimaan teitä opiskelijoita pikkuhiljaa pois. Lopulta linnaan jää vain kaksikymmentä prinsessaehdokasta ja kaksikymmentä prinssiehdokasta. Silloin linnan puolet yhdistetään. Joku onnekas ja täydellinen tähän tehtävään kruunataan prinsessaksi tai prinssiksi hallitsemaan tätä valtakuntaa. Joten antakaa kaikkenne ja näyttäkää mihin pystytte, sillä tämä tehtävä on tarkoitettu vain yhdelle. Kruunajaisjuhliin kutsutaan ensisijaisesti kaikki jotka ovat täällä akatemiassa opiskelleet. Onnea kaikille opiskeluihin. Voitte poistua." Melody piti puheen joka oli ollut ainakin minulle ja Lavernalle jo ennalta-arvattavissa. Tiesin prinssi-akatemiasta ja siitä kuinka lopulta hallitsija päätetään.

Ympärillämme alkoi heti hälinä. Kuulin lähes kaikkien ihmettelevän prinssi-akatemiaa, joka olisi vain seinän toisella puolella. Suurin osa oli hyvin innoissaan.

Sitten tajusin jotain ja aloin heti etsiä Lavernaa katseellani. "Ketä sä etsit?", Gwen kysyi huomattuaan katseeni joka kiersi ympäri salia. "Lavernaa." "Lavernaa?" "Niin se Charlenen huonekaveri", selitin.

"Tuolla!", huudahdin innoissani ja lähdin kävelemään ripein askelein kohti häntä. Laverna huomasi minut ja käveli minua vastaan jättäen kaverinsa odottamaan.

"Tajusitko sä?", kysyin melkein hengästyneenä saavutettuani Lavernan. "Mitä?", hän kysyi täysin ymmällään. "Adler ja Grover oli varmasti kuullut tästä tapaamisesta." "Miten niin?" "Eikö kuulostanutkin iltajuhlalta?" "Siis mikä?" Huokaisin turhautuneena. "Siis tämä minkä takia meidät kutsuttiin tänne", selvensin. "Joo, tietenkin." "Meidän piti tavata ne jätkät sillon." "Totta." Vihdoin hän ymmärsi.

"Mennään huomenna sinne. Ei me voida mennä viikon päästä niille kylään, meidän pitää olla siellä juhlissa", Laverna ehdotti ja nyökkäsin hyväksyvästi. "Päivällisen jälkeen? Mulla on silloin tauko." "Sopii ja niin on mullakin", vastasin hymyillen. "Mä tulen sillon teidän ovelle." Nyökkäsin ja lähdin etsimään taas Gweniä ja Ceciä. Se ei ollut vaikeata, he nimittäin itse kävelivät luokseni.

"Mikä oli noin kiireellistä?", Ceci uteli. "Mm... siis..." Yritin äkkiä keksiä jotain sopivaa sanottavaa, mutta minulla pyöri vain päässä, että olemme menossa Lavernan kanssa huomenna kielletylle alueelle. Sitä en tietenkään voisi paljastaa, lupasin Lavernalle. Miten voisin kiertää asian mahdollisimman normaalisti.

Mitä jos Gwen ja Ceci seuraisivat meitä jätkien puolelle. He saisivat tietää, ettei se olisi edes ensimmäinen kertamme, tai mitä jos me jäisimme kiinni, häädettäisiinkö meidät vain pois tästä linnasta?

Heräsin ajatuksistani todellisuuteen, Gwenin silmiin. Hän katsoi minua odottavasti ja minusta tuntui kuin olisin seissyt paikallani jo monta minuuttia, joka ei tietenkään ollut mitenkään mahdollista, enhän ollut käynyt päässäni kuin pari ajatusta.

"Niin?", Ceci kysyi kummastunut ilme kasvoillaan odottaen vastausta. "Mä olen huomenna päivällisen jälkeen Lavernan kanssa", selitin luonnottoman pikaisesti.

"Oletko sä ihan kunnossa", Gwen kysyi huolestuneella äänellä, vaikka hänestä pystyi kuulemaan myös hiukan huvittuneisuutta. "Tietenkin", yritin vastata täysin normaalisti, joka oli erittäin vaikeaa äskeisen kohtauksen jälkeen. "Enpä usko", Ceci päätti pyöräyttäen silmiään. Olin hyvin kiitollinen etteivät he kyselleet enempää, vaan tajusivat olla hiljaa.

Matka huoneellemme oli hiljainen. Minusta tuntui että äskeinen kohtaus oli jo unohdettu. Ceci haki vain kamansa ja lähti sitten jollekin kaverilleen, samoin Gwen. Sain siis olla ihan rauhassa koko loppuillan.

Mietin rauhassa eri vaihtoehtoja mitä kävisi jos jäisimme kiinni toisella puolella. Kaikki päätyivät vain siihen, että meidät heitettäisiin ulos, ellei vastassa olisi joku niinkin ystävällinen henkilö kuin nainen, jonka tapasin ensimmäisellä vierailullani. Sitä sopi vain toivoa.

Seuraava päivä kului hitaasti. Olin hermostunut koko päivän miettiessäni eilen keksimiäni kauhutarinoita tämän päivän vierailusta. Välttelin tietoisesti Gwenin ja Cecin seuraa, pelkäsin että he huomaisivat jännittyneen oloni.

Päivällisen jälkeen kiiruhdin niin nopeasti kuin suinkin pystyin takaisin huoneeseemme. Onneksi Gwen ja Ceci eivät olleet paikalla. Huohotin hetken aikaa suljettuani oven.

Hetken päästä kuulin koputuksen ovelta. Riensin avaamaan oven innoissani. Viimein pääsisin eroon tästä odottelusta, mutta kun avasin oven en nähnytkään Lavernaa. Ovella oli Charlene. "Hhei..?", vastasin hämmentyneenä. "Hei. Ettei sulla sattuisi olemaan tänään jotain tekemistä?" "Itse asiassa on. Nähdään me joku toinen kerta, mulla on vähän kiire", selitin nopeasti. "Okei.. saanko kysyä kenen kanssa ajattelit viettää illan?" "Mm.. yhen vaan. Kaveri tuolta alakerrasta." Charlene nyökkäsi ja lähti sitten pois.

Pääsin takaisin huoneeseen odottamaan. Taas ovelta kuului ääniä, mutta ne eivät tulleet koputuksesta, vaan joku avasi avaimellaan oven. Gwen ja Ceci astuivat huoneeseen, he olivat olleet koko päivän jossain ja nyt sitten piti tulla takaisin. Voi ei, ihan kun en olisi jo muutenkin tarpeeksi jännittynyt. Yritin näyttää iloiselta ja pakotin tekohymyn kasvoilleni. Sanaakaan sanomatta kävelin ovesta ulos suoraan käytävään sulkien oven perässäni.

Nojasin seinään ja tärisin hieman. Tuijotin lattiaa, sillä en pystynyt tekemään mitään muutakaan joka olisi helpottanut oloani. Mikä minua vaivaa?, yritin huutaa mielessäni, mutten saanut siihen mitään vastausta, en tietenkään.

Havahduin ylös kun kuulin askelia. Laverna, vihdoin Laverna. Kun hän oli tullut kohdalleni, minun oli ihan pakko halata häntä pikaisesti. Laverna näytti yllättyneeltä eleestäni, mutta minä vain hymyilin. Oloni oli heti parempi kun sain lähelleni jonkun joka tiesi mitä minun päässäni liikkui juuri tällä hetkellä.

"Mennään", Laverna sanoi hymyillen salaperäisesti. Nyökkäsin hänelle lähes huomaamattomasti ja sitten lähdimme liikkeelle.

Suuntasimme käytävälle, jossa oli paljon väkeä. Näytti kun kaikilla olisi ollut kiire jonnekin, hyvä niin. Silloin kukaan ei ehtisi jäädä seuraamaan meitä ja salaisia puuhiamme. Pääsimme nopeasti ovelle ja livahdimme käytävään, mutta juuri silloin sieltä kuului askelia.

Vetäisin Lavernan takaisin valoisampaan paikkaan, pois siitä kivisestä käytävästä. Laverna loi minuun kysyvän katseen, mutta tajusi pian kun käytävästä asteli pois joku vanha nainen. Huokaisin helpotuksesta, ettemme jääneet kiinni.

Livahdimme takaisin käytävään ja silloin siellä oli hiirenhiljaista. Vain omat askeleemme kuuluivat meidän kävellessä lähes pimeää kivistä käytävää. Yritin tasata hengitystäni normaalimmaksi matkan aikana, joka oli vaikeaa, sillä pahin saattaisi olla vielä edessäpäin.

Valoa tulvi, kun työnsimme vastapään ovea sen verran että pääsimme toiselle puolelle. Räpyttelin silmiäni hetken aikaa, sillä olin jostain syystä ehtinyt jo tottua pimeyteen.

"Mä luulen että meidän kannattaisi olla todella varovaisia", Laverna kuiskasi minulle. Nyökkäsin, vaikka luulin ettei hän edes huomannut sitä.

"Mistä me löydetään ne? Eihän me edes tiedetä niiden huonetta." Ajatus tuli ensimmäistä kertaa mieleeni. Laverna näytti ihan yhtä toivottomalta. "Meidän on pakko kysyä joltakin", sanoin. "Niin on."

Kävelimme hetken aikaa eteenpäin kunnes Laverna kysyi joltain jätkältä: "Tiedätkö keitä ovat Adler ja Grover?".
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~