Prinsessa?

~4~ Tervetuliaisjuhla

"Tervetuloa tänne prinsessa-akatemiaan! On ilo nähdä teitä kaikkia. Olen Melody Greenford ja teidän opettajanne. Olemme jakaneet teidät kolmeen ryhmään yhdessä muiden akatemian opettajien kanssa, jottei tunneilla tulisi olemaan liian ahdasta. Kuunneltaa tarkasti ja painakaa mieleen oma ryhmänohjaajanne. Ensimmäisenä luettelen oman ryhmäni opiskeliat: Allen Melinda, Bowie Zoe,-", jne, jne... Itse en kuulunut tähän ryhmään. Tunnistin kyllä eräät, nimittäin Gwendolyn Weber, Cecil Grant ja Didyme Swift.

Seuraava opettaja astui salin eteen. "Hei kaikki opiskeliat ja tervetuloa minunkin puolestani tänne prinsessa-akatemiaan! Olen Clarice Switt ja seuraavat opiskelijat kuuluvat ryhmääni: Brown Charlene,-" Sitten kuulin sen mitä odotinkin "Gibson Gianna,-" ryhmääni tulevat myös Eleazar Brathwaite ja Cornelia Dawson. En jaksaisi ryhmässäni sitä blondia, mutta ei voi mitään. Laskin, että omaan ryhmääni kuuluisi kaksikymmentäkolme opiskelijaa.

Viimeinen opettaja oli Zelda Gascoigne, jonka ryhmästä en tuntenut ketään. Hänenkin tunteja minulla olisi mitä luultavimmin.

Ryhmänjakojen jälkeen Melody jatkoi puhettaan. Hän kävi ensin tarkkaan sääntövihon asioita läpi, jotka olivat jo minulle tuttuja. Sen jälkeen hän kertoi, että täällä tullaan testaamaan meidän muistia, kärsivällisyyttä, fyysistä kuntoa, älykkyyttä, tietoa, ongelmanratkaisutaitoa... Kaikkea pitäisi osata, että voisi tulla hyväksi prinsessaksi, joka osaisi hallita omaa suurta valtakuntaa. Tietoa me ainakin tarvitsemme paljon, hyvin paljon.

Puheen jälkeen salin taakse oli tuotu kasapäin herkkuja ja juomisia. Ihan kun täällä olisi jotkut prinsessajuhlat, tai ehkä täällä olikin. Mehän juhlimme prinsessan saapumista linnaan, kukaan ei vain vielä tiennyt kuka se prinsessa on.

Meitä pyydettiin siirtämään tuolit salin reunaan niin että keskelle jäisi kunnolla tilaa. Sitten meidät jätettiin vain tutustumaan toisiimme. Herkkuja oli ja taustalla soi kuninkaalisen kuuloista klassista musiikkia. Tunnelma oli upea, vähän kuin hieno iltajuhla, vaikka päivä olikin vasta alkamassa. Ympärillä olevat ihmiset juttelivat kavereidensa kanssa ja tutustuivat ehkä uusiinkin ihmisiin.

Myös minä vaihdoin muutamia keskusteluita Gwenin ja Cecilin kanssa. Eleazar oli 'eksynyt' porukastaan ja tuli meidän luokse.

"Onnee! Sä pääset mun kanssa samaan ryhmään", hän sanoi iloisesti. "Ilo taitaa olla sinun puolellasi." "Mikä minussa on sitten vialla?" "Cornelia, joka vie sinut heti pois, kun olemme päässeet juttuun", sanoin ja toivoin, että Eleazar ymmärtäisi. Siellä paha missä mainitaan.

"Täällähän sä olet Eleazar. Mennään etsimään meidän muita ryhmäläisiä!", Cornelia huudahti -ihan kun hän ei tietäisi, että myös minä kuuluisin samaan ryhmään- yllättäen takaani. Katsoin ilmeellä: 'juuri tätä minä tarkoitin' Eleazaria, joka vaikutti siltä, kun joutuisi tekemään hyvin vaikean päätöksen, mitä tekisi. "Mmm... Odota hetki Cornelia", Eleazar päätyi vastaamaan. "Tänään kuudelta teidän huoneessa", hän kuiskasi, jonka jälkeen katosi ihmisjoukkoon ja tietysti Cornelian kanssa.

"Cornelia ei vissiin tykkää, että olet Eleazarin kanssa", Cecil huomautti. Ei varmaan ei. Mikä hänellä on minua vastaan, eihän se edes tunne minua?

"Harmi ettei päästy kaikki samaan ryhmään", Gwen sanoi. "Nooh. Nauttikaa te toisista", naurahdin. Todellisuudessa en todellakaan tietäisi miten tulisin selviämään Cornelian kanssa samassa ryhmässä. Didymekin olisi parempi vaihtoehto.

Haimme Gwenin ja Cecilin kanssa kermakakkua ja limsaa. Mikä onni, että täältäkin löytyy sitruunalimsaa, ehdottomasti suosikkijuomani.

"Hei. Me ollaan samassa ryhmässä. Tiedätkö sä sieltä ketään?", joku ujon oloinen tyttö kysyi minulta. Hänen nimikyltissään luki: "Brown Charlene". "Mm... tiedän kaksi, Eleazarin ja Cornelian. Sinä?" "En ketään. Vain nimiä, esim sinut." "Me voitaisiin yrittää tutustua jossain vaiheessa. Missä sun huone on?", ehdotin, sillä minusta tuntui ettei hän tuntenut täältä vielä ketään. Sain hymyn nousemaan hänen kasvoilleen, joka piristi minuakin. "Mm... kerroksessa yksi ja numero on 19." "Ai. Mun huone on kolmannessa kerroksessa ja numero on 50."

"Sopisiko että nähtäisiin tänään iltapalan jälkeen teidän ovella?", kysyin kohteliaasti. "Tietysti. Kiitos", tyttö henkäisi onnellisena. Hän kääntyi ympäri ja katosi ihmisjoukkoon.

Ei se Cornelia Eleazarin kanssa kauaa jaksanutkaan olla, kun nyt hän onkin Didymen ja jonkun minulle tuntemattoman tummahiuksisen, vaalea ihoisen tytön kanssa. Eleazar juttelee myös jonkun tuntemattoman kanssa. Cornelia vain halusi minut pois Eleazarin luota, mutta miksi. Mitä pahaa minä olen tehnyt, tai voisin tehdä? Tälläinen pikkutyttö, ainakin hänen sanojensa mukaan.

Tuo hänen kaverinsa näyttää ihan yhtä ärsyttävältä. Säälittää Didymeä, joka joutuu kestämään heitä. Hän ei varmastikaan ole sisimmiltään tuommoinen. Näen hänessä ihan mukavan ja kiltin tytön, mutta sitä hän ei ehkä halua olla, sillä on ajautunut tuollaiseen porukkaan. Tai jos sittenkin Cornelian seura muuttaa heidät molemmat tuollaisiksi samanlaisiksi kuin hän itse on.

Juhla kesti pari tuntia, jonka jälkeen Melody nousi lavalle sanomaan loppusanat: "Te olette huikeita nuoria aivan kaikki. Toivon että kaikki tulee menemään yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Tämä juhla on nyt päättymässä ja on aika aloittaa opiskelu. Nyt on tunnin tauko, jonka jälkeen teillä alkaa ensimmäinen oppitunti, muistakaa katsoa lukujärjestyksestä mikä se on. Muistakaa myös, että kaikki tunnit eivät ole oman ryhmän kanssa niin, että pääsette tutustumaan mahdollisimman moneen nuoreen. Onnea kaikille opiskeluihin. Voitte poistua. Kiitos".

Lähdimme valumaan Gwenin kanssa pois salista muiden opiskelijoiden mukana.

"Mm. Saanko kysyä, että mitä Eleazar kuiskasi sinulle ennen kun se lähti Cornelian mukaan?", Gwen kysyi. "Se sanoi, että se tulee tänään kuudelta meidän huoneeseen." "Outoa, että sen piti kuiskata se." "Niin on."

"Missä Cecil on?", kysyin, kun huomasin ettei hän ollut enää meidän seurassa. "Joku tuli juttelemaan sille." "Okei."

Selvisimme sokkeloisia reittejä pitkin huoneeseemme. "Etkö sä sanonutkin tapaavasi vielä tänään sitä tyttöä. Mikä sen nimi nyt olikaan...?", Gwen kysyi. "Charlene, ja joo. Me nähdään iltapalan jälkeen. Saitko sä sovittua yhtään tapaamista tälle illalle?" "En".

"Mm... tää ei nyt liity yhtään tohon aiheeseen, mutta saanko mä kysyä kuinka vanha sä olet? Mä olen seitsemäntoista", Gwen kysyi. "Olen myös seitsemäntoista", vastasin ihan mielelläni, sillä olin itsekin miettinyt asiaa, mutta en ole vain saanut aikaiseksi kysyä.

Avasin hiukseni poninhännältä ja aloin letittää niitä kahdelle letille. Halusin olla ajoissa valmis ennen ensimmäistä prinsessa-akatemian tuntiani, joka olisi ihan vain tutustumista tähän elämään, tai jotain sellaista siinä lukujärjestyksessä luki.

"Gwen mitä sulla on ensimmäisellä tunnilla?", kysyin mielenkiintoisena. "Jotain tähän elämään tutustumista, mitä sulla?" "Sitä samaa luokassa kaksikymmentäyhdeksän ja kerroksessa kaksi." "Sitten me olemme samalla tunnilla", Gwen sanoi iloisena. "Jes."

Pakkasimme opiskelutarvikkeet mukaan. Hyllyyn oli laitettu valmiiksi sen tunnin kirja, joka piti ottaa varmasti mukaan.

Juuri silloin Cecil tuli huoneeseemme. "Sulla taitaa tulla kiirre", huomautin hänelle. "Niin tulee. Mitä teillä on ensimmäinen tunti?", Cecil kysyi. "Tähän elämään tutustumista. Sulla?", vastasin. "Mm... olisikohan ollut historiaa." "Okei. Selviätkö sä täällä, jos me mennään nyt?", Gwen kysyi Cecililtä. "Tietenkin."

Lähdimme etsimään Gwenin kanssa oikeaa luokkaa kerroksesta kaksi. Kaksikymmentäseitsemän, -kahdeksan, -yhdeksän. "Tässä."

Kello oli vain paria minuuttia vaille. Suunnilleen kaikki opiskelijat olivat jo odottamassa tunnin alkua käytävällä, kun tulimme.

"Voitte käydä sisälle", pirteä nainen sanoi ovelta. Vihdoin. Mitenköhän selviän tästä, ensimmäisestä tunnista.

Eleazar kiiruhti vielä juuri ajoissa paikalle. Olisi ollut aika kiusallista myöhästyä heti ensimmäiseltä tunnilta.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tähän lukuun tuli vähän yli 1000 sanaa.