Prinsessa?

~30~ Vihan jälkeen onnellisuutta

"Pysy kaukana minusta", sanoin neutraalilla äänensävyllä. Joku pieni ääni huusi sisälläni lopettamaan tämän. Se ääni ei halunnut olla vihainen Groverille. Se halusi minun antavan anteeksi, se halusi antaa Groverille uuden mahdollisuuden.

"Minusta tuntuu että olen jo yrittänyt kaikkeni. Mitä voisinkaan enää tehdä? Tiedän että pilasin kaiken, mutta en ole sellainen. Haluaisin todistaa sen sinulle. Halusin vain että kaikki on taas hyvin, mutta välitän sinusta sen verran että haluan kunnioittaa pyyntöäsi, vaikka se onkin vasten kaikkea tahtoani. Ehkä sinun on sittenkin parempi ilman minua. Anteeksi että jouduit koskaan tutustumaan minuun", Grover sanoi. Hän oli jo luovuttanut toivossansa mikä sai sydämessäni tuntumaan pistoksen.

Pääni oli ihan sekaisin. Olin äsken halunnut hänen lähtevän ja nyt kun hän sanoi lähtevänsä, en enää halunnutkaan sitä.

"Kaikkea hyvää sulle. Onneksi sulla on vielä Logan", Grover sanoi ja lähti kävellen pois. Olisin halunnut huutaa häntä pysähtymään, mutta suustani ei tullut yhtäkään sanaa. Olisin halunnut juosta hänen luokseen ja tarttua häntä kädestä, mutta olin kuin liimattu paikalleni.

Miksi minun piti olla niin tyhmä? Miksi olin niin tyhmä. Olin vihainen itselleni. Mitähän Logankin ajattelee minusta kun saa kuulla tästä? Ainakaan hän ei ole iloinen. Hänhän on tai ainakin oli Groverin kaveri. Viime aikoina en vain ole nähnyt heitä yhdessä kun Logan on ollut niin paljon minun kanssani. Eli tavallaan 'varastin' Groverilta kaverin.

Mitä minun päässäni oli liikkunut kun olin kehdannut huutaa Groverille. Hän oli selvästi pahoillaan teoistaan ja halusi meidän olevan taas kavereita. Mutta nyt minun tyhmyyteni takia kaikki oli pilalla. Tajusin sen vasta kun Grover sanoi jättävänsä minut rauhaan. Ehkä olin sittenkin kaivannut hänen pahoittelujaan ja nyt kun ne loppui, en enää tiedä mitä tekisin.

Seisoin avuttomana paikallani ja tuijotin tyhjyyteen.

"Taisit häätää Groverin pois", kuulin Loganin äänen. Missä vaiheessa hän oli ehtiny tulla luokseni?

Nostin katseeni Loganin silmiin ja sitten hivutin taas katseeni takaisin lattiaan. "Mm..", mumisin.

"Tuliko hän pahoittelemaan tekojaan?" Logan kysyi. Nyökkäsin katse edelleen maassa.

"Mikset anna hänelle anteeksi?"

Tuijotin lattiaa ja yritin miettiä vastausta johon edes itse uskoisin. Seisoin hiljaa paikalla ja Logan alkoi jo pikkuhiljaa kyllästyä.

"Gianna miksi?" Logan kysyi uudelleen ja tarttui kädestäni. Hän silitti rauhallisesti peukalollaan rannettani.

Minulla oli erittäin syyllinen olo. Miksi minun piti olla niin ilkeä Groverille? Nyt Logankin vihaa minua.

Silmäni kostuivat ja kohotin katseeni Loganiin.

"En minä tiedä, en vain tiedä", sanoin kuin pahoitellen Loganille. Logan hymyili minulle surullisesti. Painoin pääni alas.

"Mene sitten puhumaan Groverille", Logan kehotti. Sisälläni oli sellainen tunne etten pystyisi siihen mutta tiesin että minun olisi pakko.

"Tiedän että haluat itsekin selvittää tämän tilanteen", Logan jatkoi.

Hän oli oikeassa.

"Minä menen nyt", sanoin. Tunsin kuinka Logan hätkähti hieman. Hän oli yllättynyt sanoistani. Logan päästi minusta irti ja minä lähdin pois.

Kävelin pois salista, sillä olin nähnyt kun Groverkin oli tehnyt samoin. Jatkoin matkaani korkokengillä kävellen hieman edemmäs, kunnes pysähdyin. En tiennyt minne olin menossa. Olin melko varma että Grover oli mennyt huoneeseensa, joten otin sen suunnakseni.