"Mä olin sotku. Sisältä ja ulkoa. Mut sä sanoit et olin kaunis sotku."
Demons - Imagine Dragons
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Kirkkaat auringonsäteet tunkeutuivat itsepintaisesti sälekaihtimien takaa. Ne tanssivat vaalean huoneen ilmassa, heijastaen huoneessa olevan pölyn näkyviin. Valokeilat täplittivät huoneen puulattiaa ja lattialle heitettyjä vaatemyttyjä aamuauringon kultaisiksi.
Keskellä huonetta oli suuri parisänky. Peitot ja tyynyt olivat sekaisin patjalla, ja niihin kietoutuneina nukkui kaksi nuorta. Toisella harmaanhopeiset hiukset, toisella blondit.
Paljaat jalat pilkistivät valkoisen liinavaatteen alta. Kädet halasivat tiukasti tyynyä, ja olisi voinut luulla, että molemmat nukkuivat.
Jimin ei nukkunut. Blondi kierähti selälleen ja irvisti tuntiessaan ikävän kipupiikin alaselässään. Useat tummanvioletit mustelmat koristivat pojan kehoa, erityisesti kaulan ja lantion alueita. Turvonneet huulet olivat hieman raollaan ja tummat silmät katselivat valkoiseksi rapattua kattoa. Mieli kelasi epätoivoisesti edellisen illan tapahtumia, yrittäen muistaa tärkeimpiä yksityiskohtia yöstä. Tuloksena oli vain shottilasien kuvia ja sinertävät silmät.
"Ai hitto", vierestä kuului matala inahdus ja lakanat kahisivat. Jimin säpsähti ja käänsi katseensa vieraaseen mieheen. Hopeanharmaat hiukset heilahtivat tuon kömpiessä istuma-asentoon, ja lisää valittelua purkautui miehen huulilta.
Pian harmaahiuksinen hieraisi silmiään ja kirosi lisää. Se räväytti silmänsä auki, liu'utti sormiaan vesirajojaan pitkin ja veti esiin kaksi merensinistä piilaria. Jätkä hieroi lisää kuivahtaneita silmiään ja katseli sitten huokaisten menetetyistä piilareista pieneen blondiin.
"Huomenta", matala ääni kuiskasi ja Jimin nyökkäsi hiljaa. "Mä oon Taehyung, jos et muista", se jatkoi ja lyhyempi nyökkäsi taas kerran.
"Sä olit...Jimin?"
"Joo."
Molemmat istuivat sängyllä hiljaisina, katsellen huonetta. Lopulta Taehyung nousi seisomaan, etsi vaatteensa lattialta ja puki ne nopeasti ylleen. Sitten se istahti taas sängylle, ja katseli, kuinka blondi inahteli kivusta pukiessaan itsensä.
"Sori", toinen naurahti ja Jimin mulkaisi tuota. Taehyung nosti kätensä ylös antautuneena ja pudisti päätään: "Mut et voi kieltää sitä et oli kivaa."
Pieni jätkä nousi seisomaan ja hymähti sitten. "Oot oikees, mul oli kyl kivaa. Ja...sun kädet oli kivat", tuo lopetti ja antoi katseensa liukua harmaahiuksisen käsiin. Taehyung naurahti taas, ja lähti sitten Jimin vanavedessään ulos tunkkaisesta huoneesta, jossa kaksikko oli viettänyt yönsä.
Parivaljakko käveli vierekkäin pitkin käytäviä, kunnes luovivat tiensä uloskäynnille ja sieltä aurinkoiseen lauantaiaamuun. Oli vielä kylmä, ja Jimin kietoi takkiaan paremmin päälleen.
"Umh, täs on mun numero jos vaikka kiinnostais joskus", Taehyung ojensi pienen paperinpalan blondille, joka otti sen hymyillen. "Joo, nähään ehkä."
Sen sanottuaan lyhyt poika käännähti kannoillaan ja lähti kohti omaa vuokrayksiötään. Hän kokeili parilla taskuntaputtelulla avaimien, kännykän ja lompakkonsa olinpaikat, sujautti taitellun paperin samaan taskuun niiden kanssa ja vetäisi vetoketjun kiinni.
Lauantaiaamu oli vielä varhainen. Oli yllättävän kylmä. Auringon hohteessa kylpevä suurkaupunki oli vasta heräilemässä, liikennettäkin oli vähän. Matkallaan Jimin katseli, kuinka kivijalkamyymälät availivat liikkeitään, kahvilat asettelivat pöytiään pihalle ja töihin kiirehtivät juoksivat jalkakäytävällä. Jiminillä ei ollut kiire. Kukaan ei kaivannut blondia, kukaan ei halunnut nähdä. Kavereilla oli omia menoja, eikä pojalla ollut ikinä suunnitelmia.
Sen sijaan hänellä oli kyllä ajatuksia. Paljon ajatuksia, jotka tuntuivat pieniltä näin aikaisin aamulla, helposti ratkaistavilta.
Ajatuksia, jotka muuttuivat heti suuriksi ongelmiksi yön pikkutunneilla. Sellaisia aatteita, joille Jimin itki puolet yöstä, ja nukkui levottomasti toisen puolikkaan. Blondin oli pakko myöntää, että taipui helposti yliajatteluun. Hän olisi mielellään unohtanut kaiken, voinut vaikka aloittaa elämänsä alusta. Poika oli kyllästynyt olemaan yksin ajatustensa kanssa, ja se väsytti.
Kävelymatkan päätteeksi Jimin tunki avaimet huoneistonsa kotioveen ja raksautti lukon auki. Hän puikahti sisään sotkuiseen asuntoon, ja sulki narisevan oven perässään, kadoten keskelle omaa valtakuntaansa.
