"Jos sä vaan voisit nähä ittes sellasena ku mä nään sut, koska sulla ei oo pienintäkään käsitystä siitä, miten tärkee sä oot mulle."
3RACHA - For You
mIKs WAttpADIs oN MaINokSIA
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Mä oon ehk illal takas, tai sit yöl jos venyy. Koita olla ikävöimättä liikaa."
Jimin nyökkäsi vaisusti sohvalla poskensa sisäpintaa purren. Kello oli vasta vähän yli kuuden aamulla, ja väsymys painoi silmäluomissa. Yoongin huulet suukottivat nopeasti nuoremman otsaa, sormien pörröttäessä vaaleita, kirsikan kukilta tuoksuvia latvoja. Mustahiuksinen vetäisi eteisessä merenrannalla likaantuneet tennarit jalkoihinsa, nappasi avaimet taskuunsa ja nosti treenilaukun olalleen. Viimeinen hymy, ja sitten se oli rappukäytävässä.
Piinaava tinnitys kumisi Jiminin korvissa huumaavana. Blondi tuijotti katse harhaillen ikkunasta ulos, vain kohdatakseen harmaan taivaan ja sateen puhtaan tuoksun. Hän ei ollut ollut viikkoihin yksin, ja ajatus omasta rauhasta kokonaisen päivän ajan tuntui vieraalta, jopa ahdistavalta. Kättään ojentaen poika painoi television päälle, turhan saippuasarjan pyörähtäessä elävästi ruudulle. Taustamelu sai Jiminin hyppivän sielun vähän levollisemmaksi, mutta siltikin kummallinen tyhjyys blondin pamppailevassa sydämessä pysyi siellä visusti.
Onneksi kaikilla pilvillä oli hopeareunus. Elämä oli taas voittamassa, mutta kipeä kurkku ja vuotava nenä olivat tarpeeksi kahlitsemaan Jiminin neljän seinän sisään. Viikon ajan Yoongi oli ollut kotona pitämässä huolta sairastavasta nallekarhusta, mutta nyt sen oli ollut pakko mennä töihin lepyttelemään yrmeää pupujussia. Jungkook oli taas vaihteeksi joutunut sijaiskärsijäksi kun Yoongilla oli ollut tärkeämpiä asioita, ja nyt brune oli saamassa hermoromahdusta. Ajatus sai Jiminin suupielet kääntymään katkeransuloiseen hymyyn pojan tietäessä olevansa syy mustahiuksisen poissaoloille, mutta jostain syystä hän ei ollut ollenkaan pahoillaan.
Hunaja huokaisi nostaessaan jalat sohvatyynyille. Tuo leikki sormillaan miettiväisenä, saamatta mielikuvituksensa punaisesta langasta kiinni. Yoongin kanssa aika oli kulunut kuin kyyhkysen siivillä, ja sen seurasta oli tullut hetkessä tuttua ja turvallista. Vanhemman kanssa kaikki vain tuntui niin tarkoitetulta, että Jimin oli ehtinyt unohtaa aikaisemman hylkiön elämänsä. Häntä nauratti ajatus muutaman kuukauden takaisesta jätkästä, joka vielä itki kuolleen exänsä perään, pelkäsi omia vanhempiaan ja oli valmis tekemään mitä tahansa unohtaakseen pahan olonsa. Yoongin astuessa kehyskertomukseen jokin oli naksahtanut paikoilleen Jiminin rikkinäisessä palapelissä, tehden jokaisesta päivästi vähän helpomman elää ja pelottavasta tulevaisuudesta sekunneissa kirkkaamman.
