30 ; rikkinäinen

764 127 63
                                    

Luku 30 | rikkinäinen

"Me oltiin rikkinäisiä kun me tavattiin. Miten tyhmää multa ajatella, että rakkaus vois korjata meidät."

Ina Wroldsen - Strongest

Kaksi yötä myöhemmin Yoongi laski nuhjuisen reppunsa tutun tatuointistudion tiskin taakse

¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.


Kaksi yötä myöhemmin Yoongi laski nuhjuisen reppunsa tutun tatuointistudion tiskin taakse. Hän napsautti pienen pöytävalon päälle, heilauttaen samalla kättään ikkunan takana seisovalle Janelle. Tyttö vastasi eleeseen hymyillen, ja lähti sitten kädet takintaskuissa kipittämään koroillaan takaisin kotiinsa.

Korpinmustat hiukset heilahtivat Yoongin istuutuessa alas ja katsellessa paperipinoja pöydällä. Mies oli juuri hyvästellyt lapsuudenkaverinsa, jonka luona oli viettänyt muutamia päiviä. Hänen oli ollut vain pakko ottaa etäisyyttä muusta maailmasta ja koota ajatuksiaan hetken, vaikka se kuulostikin aika naurettavalta. Aina niin kiltti Jane oli taas kerran ottanut Yoongin kattonsa alle, ja jätkä oli valtavan kiitollinen tytölle. Brunette oli tosiystävä, juuri sellainen jonka kaikki tarvitsisivat elämäänsä.

Mutta nyt kun jotain olisi viimein pitänyt tapahtua, mitään ei tapahtunutkaan. Yoongi vain istui paikoillaan ja tuijotti tyhjyyteen, samalla kynsiään hermostuneesti pureskellen. Hän oli luonut päänsä sisällä kuvan siitä, kuinka menisi ja pyytäisi anteeksi Jiminiltä, mutta nyt se vaikutti taas ylitsepääsemättömältä ja aivan liian vaikealta tehtävältä.

Voihkaisten tatuoija nousi seisomaan ja tassutteli pienen kahvinkeittimen luo. Kaikessa hiljaisuudessa jätkä vaihtoi keittimestä veden, lisäsi puruja ja napsautti laitteen päälle. Pian kirpeä vastapaahdetun tuoksu täytti huoneen, ja Yoongi vetäisi henkeä kuin mikäkin kofeiiniriippuvainen. Mustahiuksinen kaatoi itselleen kupin kahvia ja kaikessa kiireessä unohti lisätä sokeriakin, mutta se oli kuitenkin kahvia.

Kesken rauhallista hetkeään Yoongi tunsi kännykkänsä värisevän taskussaan. Huuli mutrulla mies kaivoi sen esiin ja kohotti kulmiaan näytöllä vilkkuvalle nimelle. Nimi 'jk' oli aivan liian tuttu, ja tuhahdellen mustahiuksinen vastasi puheluun.

"Moi Jungk-"

"Missä sä oot?"

Yoongi räpäytti silmiään hämmentyneesti. Bruneten ääni kuulosti jotenkin huolestuneelta, jonka takia tatuoija tunsi yhtäkkiä oman hermostuksensa kasvavan maksimilukemiin.

"Tatuointistudiol? Miten nii?"

"Luojan kiitos", linjan toisesta päästä kuulunut henkäys sai Yoongin varpailleen. "Taehyung soitti. Sun pitää kuulemma käydä hakee Jimin pois."

"Hakee pois mistä?"

"Ne kaks oli kuulemma strippiklubil."

Ja siinä vaiheessa Yoongi meinasi tukehtua kahviinsa.

_

Mustahiuksinen jätkä nojasi katkonaisesti hengittäen punatiiliseinää vasten. Yoongi oli juossut studiolta klubille niin nopeasti kuin oli ikinä pystynyt, sillä Jungkookin mukaan kyseessä oli hätätilanne. Sitä se ei ollut kyllä tiennyt, mitä ne kaksi olivat siellä tehneet, mutta pulassa ne silti olivat. Huokaisten mustahiuksinen oli lopulta myöntynyt kaksikon pelastamiseen, ja siinä sitä sitten oltiin.

Kirkkaat neonvalokyltit vilkkuivat kaikkialla tatuoijan luoviessa tietään sisään klubille. Hikisiä kehoja, kovalla soiva musiikki ja vahva alkoholin haju saivat Yoongin pään sekaisin ja aistit hämärtymään. Jätkä ei pitänyt siitä tunkkaisesta ilmapiiristä ollenkaan, ja halusi mahdollisimman nopeasti pois klubilta. Hengitystään pidätellen se antoi katseensa kiertää tilassa, erästä tuttua blondia hiuspehkoa etsien.

Minuutit kuluivat, eikä hunajapäätä näkynyt. Vieraita kasvoja ja humaltuneita ilmeitä oli kyllä joka nurkan takana, mutta yhtäkään Jiminiä ei löytynyt. Yoongi naksautteli kieltään ja oli jo luovuttamassa, mutta tuli toisiin ajatuksiin huomatessaan tutun henkilön.

Huojuva Taehyung heittäytyi tatuoijan kaulaan melkein itkien, kädet ilmaa epätoivoisesti hapuillen. "Yoongi!" se vinkaisi ja tiukensi otettaan mainitun miehen lantiolla. Hämmentynyt mustahiuksinen kurtisti kulmiaan ja taputteli Taehyungin selkää rauhoittelevasti, yrittäen pitää itsensä ja harmaahiuksisen ystävänsä pystyssä.

"Hei hei shh, onks kaikki hyvin ?"

Toinen pudisti päätään ja kiskaisi Yoongin mukanaan lattialle. Hopeahiuksinen päästi räkäisen nyyhkäyksen kurkustaan, ja katsoi tatuoijaan vetisillä silmillään. "Ei oo! Jimin on ihan mahdoton ja must tuntuu et mä-!"

Taehyung käänsi päätään ja oksensi lattialle. Yoongi tuijotti jätkää silmät lautasen kokoisina, ja työnsi tuon sylistään maahan. "Ok hei nyt, kerro mulle missä Jimin on?"

Hopeahiuksinen kohotti kättään pyyhkiessään suutaan ja osoitti jonnekkin. Tatuoija seurasi sormea katseellaan, ja löytäessään Jiminin lopulta väenpaljouden keskeltä, tuo meinasi tukehtua toisen kerran saman päivän aikana- tällä kertaa vain omaan sylkeensä.

Koska siellä, ihmisten edessä korokkeella oli Jimin. Se roikkui kikatellen yhdessä stripparien metallitangossa, ympärillä olevan piirin taputtaessa kannustavasti. Rahaa ja vihjailevia käsiä työntyi joka puolelta pojan keimaillessa parrasvaloissa, niin kännissä kuin ikinä pystyy olemaan. Välillä blondin ote tangosta kirposi ja tuo mätkähti lavalle polvilleen, mutta aina uudelleen ja uudelleen löysi tiensä tangon luo, ja kietoutui kuin käärme sen ympärille.

"Jimin!"

Hunajablondi pyörähti ympäri kuullessaan Yoongin äänen, ja virnisti leveästi huomatessaan mustahiuksisen yleisön joukossa. Tuo huiskutti kädellään tatuoijaa lähemmäs, ja kiljui jotain mistä kukaan ei saanut selvää.

Häpeästä punainen Yoongi kätki kasvonsa käsiinsä. Jiminin tuolta alas saaminen tulisi olemaan aikamoinen mahdottomuus, ja mustahiuksisen teki mieli itkeä.

Yoongi valitettavasti tajusi, että tästä tulisi vielä pitkä ilta.

A/N:

lmao hyvää synttäriä mulle.

ja täs kirjas meni just 4k rikki, kiitos!<3

ja täs kirjas meni just 4k rikki, kiitos!<3

¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
fetisisti ; yoonminDonde viven las historias. Descúbrelo ahora