"Muste iholla on ikuista. Vähän niiku mun rakkaus sua kohtaa."
Stargazing - Kygo feat. Justin Jesso
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Taisi kulua parikin viikkoa ennen kuin Jimin sai aikaiseksi kaivella takkinsa taskua. Taiteltu paperinpala oli rypyssä, mutta siihen sinisellä musteella kirjoitettu puhelinnumero oli vielä luettavissa- vaikkakin haalistuneena.
Blondi kopioi lapun numerot puhelimensa näytölle, kiroten jokaisen näppäilyvirheen kohdalla. Lopulta pienet sormet saivat numeron kirjoitettua ja Jimin tallensi sen yhteystietoihin. Nimi lyhentyi kolmen kirjaimen pituiseksi, mutta ainakin Taehyungin toiveen mukaan Jiminillä oli hänen numeronsa. Se ei tosin tarkoittanut uutta yhden yön juttua.
Nopean tervehdyksen laitettuaan Jimin lukitsi näytön ja laski kännykkänsä keittiön ruokapöydän puista pintaa vasten. Taas yksi uusi yhteystieto, jolle pitäisi jutella ja olla kiva. Blondi nielaisi tukalasti. Hän oli aina ollut huono sosiaalisissa tilanteissa, tapahtuivat ne sitten kasvotusten tai netin välityksellä. Jimin ei vain pitänyt ihmisiin tutustumisesta. Tutustuminen tarkoitti aina, että joutui kertomaan jotain itsestään ja omasta elämästään, eikä Jimin tykännyt puhua itsestään ja omista ongelmistaan. Hän ei myöskään pitänyt siitä, miten lopulta kaiken sen tutustumisen jälkeen ne ihmiset lähtivät hänen elämästä. Jättäen blondin taas kerran. Ei sillä, hän oli kyllä tottunut.
___
Taehyung saattoikin olla erilainen. Istuessaan siinä kahvilan pöydän ääressä kädet kahvikupin ympärillä Jiminin oli vaikeaa olla hymyilemättä. Harmaahiuksinen oli ihan oikeasti halunnut nähdä, ja tutustua paremmin. Se oli sanonut, että haluaisi oikeasti olla kavereita. Jimin ei ollut kuullut noita sanoja pitkiin aikoihin, ja se sai blondin silmät muuttumaan kuunsirpeiksi hymyn voimasta.
Jimin nosti katseensa pöydän pinnasta kuullessaan tuolin narahtavan. Taehyung istahti oma juoma kädessään blondin seuraan, hurmaava hymy huulillaan. Jiminin hymy vain leveni automaattisesti ja poika laski ujona katseensa.
Riisuttuaan kermanvärisen huopatakkinsa Taehyung käännähti taas lyhyemmän puoleen. Mies oli ristinyt kätensä eteensä, ja katseli silmät tuikehtien toisen pähkinänruskeisiin.
"Jimin."
Jimin pudisti päätään ja nosti kahvikupin huulilleen. "Kiva nähdä."
"Sä sanot usein kiva", Taehyung kommentoi omasta kahvistaan juoden. "No siis, kiva on kiva sana", blondi selitteli hiljaisena.
"Tarkotaksä sitä joka kerta?" pidempi kysyi. Ei, Jimin ei aina tarkoittanut sitä. Kivan pystyi sanomaan myös sarkastisesti, eikä sitä aina huomannut, miten blondi sen lausui. Se jäi puhtaasti toisen tulkinnanvaraan.
Jäätävän hiljaisuuden jälkeen Taehyung naurahti ja Jimin väänsi kasvoilleen jonkinlaisen hymynkaltaisen. Blondin onneksi harmaahiuksi vaihtoi aihetta, ja alkoi kyselemään muita yhtä puskista tulevia kysymyksiä kuin keskustelu sanasta kiva.
"Mä aattelin ottaa tatuoinnin", Taehyung jutusteli. Lause sai Jiminin nostamaan katseensa yllättyneenä mieheen: "Tatuoinnin?"
Toinen vain nyökkäsi iloisesti. "Joo, löysin yhen hyvän tatuoijan, tekee tosi nättejä. Semmosia ohutviivasia."
"Mä en tienny et haluut tatuoinnin", Jimin tunnusti leikkien teelusikalla.
"Höpsö, eihä me ees tunneta kunnolla. Vielä", Taehyung nauroi ja nojautui tuolissaan taaksepäin. "Ja siis mul on jo pari tatuointii, et tosin niit sillo nautinnossas huomannu", se iski silmää ja sai Jiminin punastumaan.
"Mut niin, mun piti itseasias kysyykki, haluuksä lähtee mun kaa sinne tatuoijalle? Tartten kato henkistä tukee", harmaahiuksinen naurahti ja katseli blondia anova ilme kasvoillaan. Jimin katseli arvioivasti toista, kunnes nyökkäsi lopulta. "Fine, mä lähen sun kaa."
A/N: En tiiä mitä mun kirjotustaidoille on tapahtunu, mut tyyli vaihtelee tosi paljon keskel lukuu, joten toivottavasti se ei haittaa lukemista :') Kiitos, kun luette<3
