18 ; hattara

795 111 12
                                    

Luku 18 | Hattara

"Meistä 93% on tähtipölyä ja sielut tehty liekeistä; me ollaan kaikki tähtiä, joilla on vaan ihmisten nimet."

Let her go - Passenger

Let her go - Passenger

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

"Sä lähit sillo."

"Niin taisin tehä", Jimin mumisi ja kieritti lankapuhelimen johtoa sormensa ympärille. Taehyungin ääni oli selvästi närkästynyt, ja blondi pyöräytteli sille silmiään.

"Oisit ees sanonu jotai!"

"Sä nukuit ja ei huvittanu. Oliks sul jotai asiaaki?"

"Chill, mä halusin vaa soitella ja kysyy kuulumisia. Ja ehk tulla kylääki", hopeahiuksinen vihjaili linjan toisessa päässä.

"Oisit heti sanonu."

"Jimin pliis, onks kaikki hyvi? Vaikutat nimittäin tosi oudolt."

"Kaikki on hyvin. Tuut jos tuut, tai jätä tulematta; seki käy. Tekstaan sulle osotteen."

Sen sanottuaan vastaherännyt blondi laski lankapuhelimen luurin alas pöydälle. Puhelin oli ikivanha ja koristeltu tarroilla, sitä käytettiin vain harvoin jonkun kotona ollessa, mutta se oli yhä toimiva, ja Jiminin mielestä söpö.

_

Platinahiuksinen keitti itselleen kupin teetä. Hän sekoitti sekaan pari lusikallista laventelihunajaa, sytytti tuoksukynttilän ja istahti sitten keittiöön pöydän ääreen.

Jätkä näytti ihan Marianne-karkilta, sellaiselta punaiselta suklaanamilta lastenosastolta ostetussa raidallisessa kylpytakissaan ja aamutohveleissaan. Sotkuisat hiuskiehkurat olivat kasvaneet viime leikkauskerrasta, ja valuivat tuon kasvoille epämääräisesti. Ilmeisesti olisi taas aika ottaa sakset sieviin kätösiin, ja siistiä kutrit itse. Tai sitten pyytää Taehyungia.

Samaan aikaan ovelle koputettiin. Jimin nousi seisomaan, ja parilla laiskalla askeleella ja lukonkäännöllä ovi aukesi.

Se oli Taehyung, haudattuna talvitakkiin ja kaulahuiviin. Hopeahiuksinen kietoi huivin nopeasti pois naamansa edestä, paljastaen suloisen hammashymyn, ja kumartui sitten halaamaan karkilta näyttävää kaveriaan. Vasta halauksesta vetäydyttyään Taehyung riisui ulkovaatteensa, ja katsoi blondia ensimmäistä kertaa kunnolla.

"Sä et näytä iha hyvinvoivalt", se tuumasi mietteliäänä. Jimin kohautti olkiaan, haroen samalla vaaleita hiuksiaan.

"Ooksä kipee?"

"En", blondi nauroi. Pojan kädet tipahtivat kylpytakin taskuihin. "Ehkä vähä väsyny, en saa oikee nukuttuu."

Taehyung nyökkäsi, katse viipyen toisen hiuksissa. Harmaahiuksisen kasvoille levisi irvistys, kun se osoitti Jiminin päätä: "Ja ilmeisesti sul ei oo ollu aikaa värjäillä uudellee, i mean aika kiva juurikasvu."

Raidallinen hiha heilahti ilmassa ja osui pidemmän rintakehään. "Shut up", Jimin nauroi, "en mä vaa jaksa tehä tälle mitää. Mistä tuliki mieleen, et tartten sua leikkaa mun hiukset, voisiks?"

Ja paremman tekemisen puutteessa Taehyung suostui.

_

"Saisinks mä kans värjätä sun hiukset?"

Jimin nojasi lavuaariin ja kohotti kysyvästi kulmiaan Taehyungille. Hopeahiuksinen oli ollut yllättävän taitava ja saanut blondin hiukset tasaisesti leikattua, ilman kaljuja kohtia. Värjäys ei sen sijaan oikein houkutellut.

"Ja miks?"

"Juurikasvu pois? Muodonmuutos?"

"No fine, mut mil väril?" Jimin huokaisi ja katseli itseään likaisesta peilistä.

"Riippuu siit mitä sul on", Taehyung kohautti olkiaan. Blondi osoitti nopeasti vanhojen markettiväripurkkien sijainnin toiselle, ja hetken kuluttua harmaahiuksinen kääntyi ympäri väri käsissään.

Jiminin suu loksahti. "Shokkipinkki?"

Taehyung nyökkäsi. "Mietin todellaki miks sul on näin pinkkii tääl mut tehää sillee et laimennetaa sitä semmoseks pastelliks. Ei se tuu kuitenkaa pysyy sun hiuksis kovinkaa pitkää aikaa ku kuluu pesus pois mut se vois olla söpöö ja sä näytät silt et tarttet piristystä. Ees hetkeks."

"No tehää sit nii", Jimin mumisi hetken huumassa. "Mä toivon todella et osaat värjätäkki."

"Osaan mä, munki hiusten väri on purkista mun sekottamaa, joten suu kiinni ja luota muhu. Täst tulee nii hienoo!"

Kun tunnin kuluttua viimeisetkin huuhteluvedet olivat kirkkaita ja entisen blondin hiukset kuivattu kuiviksi, Taehyung retuutti Jiminin peilin eteen tarkastelemaan ylpeänä lopputulosta.

Jiminin kutrit olivat nyt lempeän pastellin sävyiset. Taehyung kampasi sormiaan hiusten läpi kuin mikäkin ammattilainen typerä virne huulillaan, saaden vaaleanpunaisen pehkon muistuttamaan pilveä. Sellaista pilveä, joka leijuu taivaalla auringonlaskun viimeisten säteiden punertavuudessa.

"Ei yhtään paha", Taehyung nyökkäsi.

"Ei", Jimin myönsi tapittaen omaa kuvaansa.

"Mut arvaa mitä Chim?"

"No mitä?"

"Sä näytät hattaralta."

Ilmassa viuhahti taas raidallinen kylpytakin hiha, joka osui kohteeseensa; Taehyungin kasvoihin.

A/N: hi!

Halusin vaa tulla kiittää teitä kaikista näteistä sanoista mitä oon saanu, ne tekee mut tosi iloseks!

Kiitos kun luit, seuraavaan lukuun<3

fetisisti ; yoonminWhere stories live. Discover now