"Sä oot todiste siitä, et voit kävellä helvetin läpi ja siltikin olla enkeli."
Calum Scott - Dancing On My Own
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Katukivetyksen hopeinen hehku varjostui Yoongin askelten alla. Rytmittömästi viheltäen jätkä kytki nappikuulokkeet kännykkäänsä, laittoi ne korvilleen ja valitsi niin monista soittolistoistaan kuunnelluimman. Surumielinen melodia kietoi mustahiuksisen ajatukset pikkusormensa ympärille, Yoongin nykäistessä svetarin kaulusta ylemmäs. Kukaan ei ollut koskaan ymmärtänyt tuon rakkautta ja mieltymystä melankolisiin sointuhin, mutta niissä oli jotain käsin kosketeltavan kaunista, jota Yoongi ei luultavasti koskaan osaisi selittää.
Musiikkiin hukuttautuneena tatuoija otti pari juoksuaskelta ehtiäkseen bussiin. Länteen suuntava linja oli melkein tyhjillään, ja raskaasti huokaisten Yoongi heittäytyi takapenkeille jalat pehmusteille nostettuina. Sormet liikkuivat näytöllä tahdissa, sen hetkistä biisiä vaihtaen. Sävel muistutti epäilemättä menneisyydestä, ja härnäsi mustahiuksisen etsimään tapahtuneen muistelmiensa joukosta. Soljuva nimi nousi välkkyvästi muiden ylle, ja takauma yhden perjantain treffeistä Jiminin kanssa muistutti kyseisen biisin soineen baarissa, kun he olivat tanssineet toisiaan vasten diskopallon alla.
Mökötys valtasi Yoongin jo valmiiksi tummanpuhuvan huumorin, ja tuon huulet vääntyivät mutristukseen. Sitä ei ihan oikeasti ollut huvittanut sulkea ovea ja jättää blondia yksin, varsinkin kun tatuoija tiesi jo valmiiksi illan menevän myöhään ylitöiksi. Mutta raha oli rahaa, ja rahalla sai hemmoteltua Jiminiä.
Bussin kääntyessä jyrkästi vasemmalle kaupungin huonomaineisimpaan kortteliin, Yoongi painoi stoppia. Ei mustahiuksinenkaan olisi sinne aikoinaan tatuointistudiotaan halunnut avata, mutta köyhinä opiskelijoina, jotka kurkottelivat unelmiaan sateenkaaren kultasammiosta, heidän Jungkookin kanssa oli pitänyt kohdata totuus. Vuokratilat olivat olleet pakolliset, sillä jonkun keittiössä mystisissä olosuhteissa leimaaminen ei tullut kysymykseen. Se olisi ollut aivan liian epäammattimaista, ja ajan kuluessa levottomiin katuihin ja hämäriin dokaajiin oli loppujen lopuksi tottunut aika hyvin. Yoongi ei enää keksinyt, mistä olisi saanutkaan yhtä halvalla liikkeelleen yhtä hyvät tilat.
Graffiteilla sotketun bussipysäkin lasiseinät makasivat edelleen kahden kuukauden jälkeen sirpaleina asvaltilla. Yoongi puisteli päätään näylle, ja lasinsirujen yli tottuneesti varvastellen tuo suuntasi kulkunsa tornitalojen väliin. Konserttien julisteet, seinänsotkijoiden taiteelliset näkemykset kielletyistä puheenaiheista ja huonokuntoiset residenssit loivat oman tunnelmansa instagramin pahiksille, eikä se haitannut mustahiuksista.
Liikkeen oven avaten Yoongi astui työpaikkansa kynnyksen yli. Vuosien aikana mustahiuksinen oli oppinut rakastamaan sitä ikuista kahvintuoksua, joka leijaili aina kutsuvana vähintään tuoksukynttilöistä. Tällä kertaa radiosta ei tullut viime kesän hittejä, mutta takahuoneesta kuului ryminää ja kiroilua. Ilmiselvä pahvilaatikkopinon kaatuminen ja epämääräinen tiuskaisu saivat Yoongin kohottamaan kulmiaan, ennen kuin kaulastaan punasteleva Jungkook ryntäsi näkyviin. Sen perässä seurasi hiuksensa villin magentan sävyisiksi värjännyt Taehyung, jonka huulet olivat turvonneet ja kauluspaita puoliksi napitettu auki. Yoongi puri huultaan koettaen kovasti näyttää yllättyneeltä, mutta epäonnistui surkeasti nähdessään ystäviensä nolostuneet katseet.
