"Surullinen asia on, ettei me koskaan tiedetä miten paljon keneenki sattuu. Me voidaa seistä jonku vieres joka on ihan rikki, eikä me ees tiedetä sitä."
Hold me tight or don't - Fall Out Boy
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Jungkook haukotteli väsyneenä. Takana oli tavallistakin pidempi työpäivä, asiakkaita oli ollut tatuoitavana ainakin viisi, eikä taukoja oltu pidetty kuin yksi lounaan aikoihin. Ja sekin lounas oli tarkoittanut kupillista mustaa kahvia ja pihalla poltettua röökiä. Tummapaahto ja tupakka olivat käytännössä asiat, joilla Jungkook ja Yoongi olivat oppineet elämään perustettuaan yhteisen tatuointistudion.
Vaalea ovi oli auki, ja odotustilasta oli suora näköyhteys siihen niin kutsuttuun työhuoneeseen. Jungkook nojaili kahvikuppi kädessä odotustilan tiskipöytään, ja järjesteli joitain papereita sekalaisiin kansioihin. Yoongi sen sijaan istui tapansa mukaan puhdistamassa tatuointikonetta edellisen asiakkaan jäljiltä pyörivällä toimistotuolillaan. Kumpikaan ei sanonut mitään keskittyessään omiin puuhiinsa.
Jonkin ajan kuluttua Yoongi nousi ylös laitettuaan tavarat paikoilleen, ja tassutteli bruneten seuraan tiskin taakse. Kasuaalisti hän hörppäsi toisen kahvista, ja pyyhki sitten suunsa liian ison hupparin hihan resoriin. Mustahiuksinen räpytteli silmiään pari kertaa huokaisten.
"Rankka päivä", brunette tokaisi toiselle sulloessaan kansiot pöytälaatikoihin. Jungkook nosti kahvikupin pöydältä irvistäen nähdessään mukissa toisen huulenjäljet, mutta joi siitä kuitenkin.
"No shit, Sherlock", Yoongi tuhahti. Jungkook virnisti leikkisästi ja nappasi lippiksen mustahiuksisen päästä. Se oli se samainen lippis, joka keikkui aina tummanpuhuvilla kutreilla. Kuulemma lisäsi Yoongin uskottavuutta tatuoijana, sen lippiksen omistaja oli kerran brunetelle kaverilleen todennut.
Jungkook laittoi lippiksen päähänsä ja kääntyi katsomaan toista. Yoongin suupielet vääntyivät pieneen hymyyn, ja molemmat naurahtivat. Lippalakki oli heidän vanha yhteinen juttunsa, joka jaksoi aina piristää. Vaikka takana olisikin ollut mitä tahansa.
Lopulta Yoongi oli se, joka painoi katseensa ensimmäisenä. Mies hieroi silmiään vimmatusti, johon Jungkook kurtisti kulmiaan. "Kuivat silmät?" brunette veikkasi ja Yoongi nyökkäsi vähän punertavin silmin.
"Aish, lopeta noiden piilareiden käyttäminen, ja kokeile lasien käyttöö täs välis", Kook mumisi ja katseli tarkasti ystäväänsä. Yoongi kitisi jotain, ettei halunnut, eikä Jungkook voinut olla huokaisematta. Hän oli vuosikausia hokenut mustahiuksiselle ystävälleen, joka kärsi likinäköisyydestä ja kuivista silmistä, että tämän pitäisi käyttää silmälasejaankin, mutta Yoongi ei ikinä uskonut. Sen sijaan se jatkoi piilareiden käyttöä ja valitusta jostain epäreilusta elämästä.
Ja ihan luonnollisesti Jungkook oli huolissaan parhaasta kaveristaan, jonka oli tuntenut jo yli kymmenen vuoden ajan. Ihan skidistä, jos tarkkoja oltiin. Ja no, huolissaan ja huolissaan, lähinnä yritti saada toisen toimimaan optiikon sanojen mukaan, mutta syvällä sisimmässään tiesi, ettei Yoongi tulisi koskaan muuttumaan. Ja varmaan sen takia brunette oli vieläkin parhaita kavereita mustahiuksisen kanssa, koska oli kiintynyt lyhyeeseen, oikukkaaseen, mutta aika ajoin ystävälliseenkin jätkään.
Jungkook huokaisi saadessaan työt loppuun ja haki takkinsa naulakosta. Hän kiskaisi sen päällensä, sitoi huivin kaulansa ympärille ja veti hanskat käsiään suojaamaan. Sen jälkeen brunette kävi tapansa mukaan halaamassa kolleegaansa ja parasta kaveriaan. "Käytä niitä laseja", Jungkook muistutti taas kerran Yoongia, joka vilkaisi syyllisen oloisena mustaa laukkuaan. Brunette epäili, että lasien käytön takana olisi ollut jotain muutakin, mutta antoi asian olla. Ehkä Jungkook ei tuntenutkaan mustahiuksista kokonaan.
Jungkook asteli ulos studiosta ja kääntyi vasemmalle, kohti omaa kämppäänsä. Yoongia oli kokemuksesta turha venailla, sillä oli aina kestänyt pitkään ja sitä sai odotella. Ihan niinkuin Yoongin luonnekkaan ei muuttunut, ei sen tavatkaan muuttuneet.
A/N: Ayyyy hello taas!
Must tuntuu et täst tuli hirmu kömpelö luku, sori kaikki xDmut!!!omg!!! täl kirjal on jo yli kolmesataa lukuu, guess who is crying mwah i love y'all!!!!!<3333333
