"Katoin sun silmiin ja löysin mun uuden lempivärin."
Skinny Love - Birdy
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Seuraavan viikon aikana satoi joka päivä. Jimin oli ollut omassa kämpässään, eikä blondia oikeastaan huvittanutkaan lähteä ulos saatikka nähdä ketään. Taehyung oli kovasti tuolta kysellyt, josko uusi kahvilakäynti piristäisi, mutta Jimin kieltäytyi joka kerta kohteliaasti. Lopulta harmaahiuksinen oli luovuttanut ja jättänyt pienemmän omaan rauhaansa.
Sängyn lakanat olivat rullautuneet ja yöpöydän lukulamppu heijasteli kelmeitä valokiiloja pimeään huoneeseen. Sängyn vieressä lattialla oli pinoissa mukeja ja kulhoja, likaisia sellaisia. Jiminin hento ja kevytrakeinen ruumis istui kivisellä ikkunalaudalla kännykkä kädessä. Valkoiseen, pehmeään peittoon kääriytynyt hahmo hörppäsi kahvimukistaan, joka oli kuvioitu kissanpennuilla. Semmoisilla lasten piirretyissä näkyvillä kissoilla.
Poika sääti kännykän näytön kirkkautta himmeämmälle. Verho oli ylhäällä ja ikkunaan piiskaavat sadepisarat näyttivät lohduttavilta. Pinterestin punainen logo vilahti näytöllä, ja pienet sormet koskettivat kuvaketta. Etusivun selailun sijaan blondi puri huultaan ja meni suoraan hakuun. Tärisevin sormin tuo kirjoitti hakukenttään sanoja, ja pian pojan silmien eteen latautui uusi sivu. Tatuointikuvat vilisivät tuon silmissä, kun Jimin selaili sivua. Sen hetkinen trendi oli ilmiselvästi sen tyyliset tatuoinnit, jollaisen Taehyungkin otti. Ohuita viivoja risteili useimmiten ihmisten käsissä, ja ne muodostivat kuvioita.
Nopeasti Jimin huomasi päätyneensä tietynlaisten tatuointien pariin. Yep, aiheena olivat kädet. Molemmat kämmenet, pelkät sormet, sormet ristissä. Yksityiskohtaisia ja yksinkertaisia. Ne olivat kaikki silti pienen blondin mielestä nättejä.
Poika nosti oman kätensä silmiensä eteen. Katse pyyhki käsivartta pitkin arvioivasti, seuraten selvästi näkyviä arpia. Viiltelyarpia, jotka blondi oli itse itselleen pimeimpinä hetkinään aiheuttanut. Jimin hymyili kädelleen surullisesti. Siinä arvet näyttivät syyttäviltä ja tekivät pojalle likaisen ja merkityn olon, vaikka aikoinaan haavat olivat helpottaneet nuoren oloa. Eikä edellisestäkään kerrasta ollut kauheastikaan aikaa. Partaterä oli yhä vessan peilikaapissa piilossa hammasharjan ja hiuslakan takana, siellä toisella hyllyllä vasemmalla.
Jimin pudisti päätään ja siirsi katseensa takaisin kännykkäänsä. Kahvimuki kohosi taas pojan huulille, kun toinen vaihtoi asentoaan ikkunalla.
Kellon tikitys keittiössä kaikui ympäri asuntoa. Se tuntui blondista painostavalta, ja blondi kirosi mielessään ajannäyttäjää. Jimin veti peittoaan pään yli ja uppoutui taas hiljaiseen maailmaansa. Maailmaan, jossa oli vain hän.
Tatuoitujen käsien kuvat viehättivät nuorta. Tatuoinnit näyttivät näteiltä. Jos ne sopivat muiden iholle, voisivatko ne sopia myös Jiminin iholle? Tekisikö se hänestä kauniimman? Tuntuisiko hänestä silloin paremmalta?
Jimin valitsi jonkin kuvan sen tarkemmin miettimättä ja katseli sitä pitkään hiljaisena. Se oli hyvin yksinkertainen ääriviivatyö jonkun käsivarressa, mutta näytti tavattoman kauniilta. Lopulta poika avasi kuvan sen nettisivulle ja painoi käden suunsa eteen. Nettisivulle ilmestyi suurin kirjaimin sen tatuoijan nimi, jolla Taehyung oli käynyt. Se mustahiuksinen, joka oli lyhyt ja yrmeän oloinen.
Jimin siristi silmiään ja katsoi kuvaa taas uudelleen. Hän ei olisi arvannut, että tatuoinnin takana oli se Min Yoongi. Poika katsoi nyt kuvaa uudelleen, mutta hänen oli yhä myönnettävä, että kädet näyttivät kauniilta. Nettisivun yläpalkista löytyi lisää tietoa tatuoijan töistä. Jimin ei ihmetellyt enää lainkaan, miksi Taehyung oli valinnut juuri tämän henkilön.
Ihan sattumalta blondi löysi itsensä pian hinnastosta ja ajanvarauskalenterista. Nopeasti laskeskeltuaan hän totesi, että hänellä olisi varaa ottaa tatuointi. Halusiko hän? Ehkä. Pienellä todennäköisyydellä Jimin oli saattanut koukuttua ideaan ottaa tatuointi. Tatuoinnit olivat alkaneet kiinnostaa häntä, kun blondi oli nähnyt Taehyungin oman. Ehkä hän myös halusi rebellöidä vähän äitiä vastaan, joka oli aina pitänyt lastaan kovassa kurissa. Jiminin äiti oli aina paheksunut tatuointeja, sen Jimin muisti. Toisaalta tämä samainen äiti oli aina kehottanut poikaansa toteuttamaan unelmia. "Sä voit tehä mitä ikinä haluat", se oli kerran sanonut seitsemän vuoden ikäiselle pienelle Jiminille. Koomista kyllä, nyt se äiti ei enää puhunut pojalleen. Oli ollut puhumatta jo monia vuosia, ja se jos mikä romutti pienen ihmisenalun sydäntä ja olemusta.
"Äiti ei oo tääl", Jimin kuiskasi ilmaan, lähinnä muistuttaen itseään. Kostein silmin blondi kirjoitti lyhyen sähköpostin tatuointiartistille ja lähetti sen liikoja ajattelematta. Jimin oli aikuinen ja sai tehdä mitä halusi. Jos tatuointi tekisi hänet edes hetkeksi iloiseksi, hän ottaisi tatuoinnin.
A/N: Oh well. Tää oli tosi helppo mut samaan aikaan vaikee kirjottaa?? Oon kuitenkin iha ylpee tästä, joten kai se menee. Vähän ehk filler, mut sit ens luvus tapahtuu taas!(joo hehe a big no.) Anyway kiitos teille kaikille jotka luette, ootte upeita!
Ja kiitos sun ihanasta kommentista edelliseen lukuun sugalesscookies<3
(Ja psst yritän lisäillä alkuun jonku kivan biisin joka tois tunnelmaa lukies. Ei oo pakko kuunnella, mut jos tääl on joitai jotka tykkää kuunnella musiikkia samaan aikaan ku lukee like me, niin toi on sit teille!)
