"Mä pelkäsin et saisin naarmuja sun viiltävistä sanoista."
Hellevator - Stray Kids
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Se on tosi nätti", Taehyung totesi katsellessaan blondin tatuointia. Jimin ei ollut sitä aikaisemmin hopeahiuksiselle näyttänyt, mutta siinä baarin ulkopuolella istuessaan asia tuli mieleen.
Jimin laski paitansa ja kohautti olkiaan tupakka etu-ja keskisormen välissä. Sen pää hehkui punaisen ja oranssin sävyissä, kun jätkä otti siitä henkoset. Savu kiemurteli hetken ilmassa, ennen kuin haihtui tuulen mukana pois.
"Mites elämä?" Jimin kääntyi katsomaan Taehyungia. Mies puhalsi savua vain vähän raottuneiden huulten välistä ja nojasi kätensä kuluneen retkipöydän pintaa vasten. Muoviset penkit olivat epämukavat istua, ja Jimin vaihteli asentoaan samalla odottaen toisen vastausta.
"En mä oikee tiiä, tuntuu et kaikki on vähä perseellää", tuo vastasi lopulta. Moottoritien humina kuului jostain kaukaa, ja vähän kauempana näkyi mäkin korkea ja huomiota herättävä valomainos. Kello taisi olla jo yli puolen yön, mutta kumpaakaan ei kiinnostanut.
"Mites sä?"
Jimin avasi suunsa mutta sulkikin sen heti. "Ei tapahdu oikee mitää."
Taehyung nosti kulmiaan. Se nosti taas röökiä pitelevän kätensä huulilleen ja naputti sormiaan alahuulta vasten. "Tiiäks", hopeahiuksinen mutristi huuliaan, "oot tosi mystinen henkilö. Sä oot silleen tosi kiehtova mut en tiiä susta yhtään mitään. Literally."
"Ja ehkä on parempi ettet tiiäkkää", Jimin naurahti kepeästi. Hän oli jollain tavalla otettu pojan sanoista.
"Mutku mä haluisin. Todella haluisin."
"Sori Tae", blondi pudisti päätänsä, "sä et ehkä haluu tietää minkälaist mun elämä on. Se on vähä vaikeeta."
"Kaikil meil on."
Jimin kiemurteli suklaanruskeiden silmien katseen alla. Tällä kertaa ei ollut piilareita, vaan tummat, pimeässä kiiltelevät ja rehellisyyttä huokuvat silmät. Ja yhtäkkiä Jimin tajusi, ihan ohimennen, miksi silmiä sanotaan sielunpeileiksi. Hän käänsi katseensa alas pelokkaana, pelokkaana siitä, että todella näkisi toisen sieluun.
Jimin nyökkäsi ja puhalsi savua keuhkoistaan. Hän tunsi Taehyungin katseen yhä itsessään, kun tuijotteli taivaalle.
Hetken aikaa oli ihan hiljaista. Sitten Jimin nousi seisomaan, ja horjuvin jaloin kiersi pöydän. Taehyungin luo päästyään hän katsoi nolona muualle, ja antoi ajatustensa purkautua huuliltaan: "Voisinks mä istuu sun sylis?"
Toinen katsoi blondiin hämmentyneenä, kunnes nojautui taaksepäin ja antoi tilaa pienemmälle. Kömpelösti Jimin ahtautui tuon syliin, kädet pojan olkapäille aseteltuina ja jalat tuon lantion ympärille kiedottuina.
He istuivat siinä jonkun aikaa, kytevät röökit sormissaan savupilven keskellä. Jimin ei vieläkään rohjennut katsoa toista silmiin, ja tuijotteli toisen solisluita.
Pehmeä etusormi kallisti blondin päätä, pakotti katsomaan harmaahiuksista. Uteliaana he katsoivat toisiaan, kunnes hymy levisi Taehyungin huulille. Sen silmistä välittyi miljoona ja yksi sanaa ja tunnetta, mutta Jimin ei kääntänyt katsettaan.
"Saanks mä tehä yhen jutun?" blondi henkäisi, ääni väristen. Jimin ei tiennyt mikä häneen meni, mutta jokin tilanteessa vaati sitä.
"Saat...?"
Jimin hymyili ja kumartui lähemmäs, painaen otsansa toisen otsaa vasten. Hän liu'utti kätensä toisen niskaan, upottaen sormensa toisen hiuksiin. Blondi tunsi Taehyungin hitaan hengityksen ihollaan. Hopeahiuksinen oli lämmin, eikä Jimin voinut vastustaa kiusausta.
Hän painoi huulensa toisen omille, silmät suljettuina. Suudelma oli varovainen, maistui minttupurkalta ja tupakalta, vähän rommiltakin, ja blondi halusi pysäyttää ajan siihen paikkaan. Se suudelma oli samaan aikaan niin kevyt, addiktoiva ja lempeä.
Jimin vetäytyi henkäisten suudelmasta. Se ei ollut sisältänyt tunteita, pelkästään puhdasta kaipuuta. Ja se oli tuntunut hyvältä.
