"Mä pelkään et jonain päivänä joku muu tekee sut onnellisemmaks kun mä ikinä."
Why Don't We - 8 Letters (♡)
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Jimin pisti juoksuksi.
Vielä eilen yöllä hänellä oli ollut mielessä herätä aikaisin, mutta jotenkin jätkä oli onnistunut nukkumaan kolmen herätyksensä ohi niin kuin yläasteaikoinaan. Myöhäinen aamukahvi oli siinä sivussa jäänyt väliin ja kukkakauppakäynti oli venynyt viidellä minuutilla liian pitkäksi, jolloin jätkä oli missannut ainoan keskustaan menevän dösänsä.
Liioittelematta blondi oli ihan helvetin vittuuntunut ja pahasti myöhässä sovituilta treffeiltään.
Jimin todella toivoi deittinsä vielä odottavan siinä kulmatalon kissakahvilassa. Myöhässä oleminen oli jo yksin tarpeeksi kamalaa, mutta feidatuksi tuleminen vielä pahempaa. Varsinkin, kun vasta pari päivää sitten hunaja oli viimein niellyt ylpeytensä ja pyytänyt Yoongilta Janen numeroa. Stressi tuntui rintalastan alla sydämessä, ja Jimin puristi huomaamattaan pitelemiään neilikoita turhan väkivaltaisesti. Kukkien varteen mustuivat tummat kynnenjäljet, kuin veritahrat valkealla silkkiliinalla.
Neilikka oli kuuleman mukaan Janen lempikukka, ja kaiken aikaa huonoa omatuntoa potenut blondi, joka oli valmis tekemään vaikka mitä anteeksiannon vuoksi, halusi pyytää kunnolla anteeksi kukkien kera.
Tennarit hakkasivat rytmikkäästi iltapäivän lämmittämää katua. Vaaleanpunainen taivas näkyi kaistaleina kattojen yläpuolella, saaden punaisessa t-paidassaan ja revityissä farkuissaan juoksevan pojan auringonsuuteleman ihon roosaksi. Kimaltava vaniljapehko valui silmille Jiminin liiratessa kahvilan eteen ja tarttuessa ovenkahvaan.
Lehmänkello kilahti puun yllä hunajan astuessa kahvintuoksuiseen kafeteriaan. Ruskeat mahonkikalusteet, kelmeilevät kattolamput ja kuluneet kirjanselkämykset olivat omiaan saamaan paikan huokumaan retroa. Sohvilla makoilleet lempeät kissaeläimet maukaisivat raukeina uudelle ihmiselle, kun kauniit silmät tapittivat pöytien välissä hissuttelevaa jätkää uteliaina.
Hajamielisesti Jimin etsi ristiverikön suklaanruskeita kutreja tassujen ja leivosten seasta. Matala puheensorina sekoittui astioiden kilinään, ja poika puristi kimppua tiukemmin syliinsä.
Spotattuaan tytön kulmapöydästä blondia alkoi todella hermostuttaa. Aikaisempi jännitys vatsanpohjassa muuttui perhosiksi, eikä Jimin ollut enää varma, halusiko hän sittenkään nähdä tummatukkaa. Kaikessa elegantteudessaan istuva Jane nimittäin kirjoitti kynnet napsahdellen kännykän näyttöön sellaista viestiä, että se sai tällä kertaa vadelmiksi maalatut huulet mutruun.
