"Oon loistava tekee tilanteista tosi kiusallisia."
Selena Gomez, Marshmello - Wolves
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Seisoessaan siinä tatuointiliikkeen ulkopuolella Jimin epäili, ettei häntä ollut koskaan ennen jännittänyt näin paljon. Oli kulunut kuukausi, ehkä puolitoistakin, kun blondi oli tavannut Jungkookin metrossa. Aika oli vain jotenkin vierinyt eteenpäin, ihan huomaamatta. Puiden lehdet olivat vaihtaneet väriään, ilma muuttunut viileämmäksi ja kuu oli ollut täysi jo useammankin kerran.
Mutta Jimin oli pitänyt lupauksensa. Joka kerta, kun taivas oli tumma ja pirskotellut kyynelten lailla sadetta pojan niskaan, tai kun tähdet olivat tuikkineet pakkasöissä, hän oli muistanut lupauksensa.
Mutta siinä ovella blondi kirosi sitä lupausta.
Jiminillä ei edes ollut mitään järkeviä tekosyitä olla menemättä. Hän ei voinut sanoa unohtaneensa, sillä silloinhan blondi ei vieläkään seisoisi studion ulkopuolella. Jimin ei myöskään voinut valehdella olleensa kiireinen, kaikkihan tiesivät ettei hänellä ollut mitään tekemistä päivisin.
Asia nyt vain oli niin, että Jimin ei ollut saanut itseään liikkeelle. Ei mitenkään, vaikka oli kuinka yrittänyt. Ajatus tatuointistudioon menemisestä sai perhoset lentelemään jätkän vatsassa, eikä Jimin edes tiennyt, miksi hän tunsi niin. Mikä sai hänet reagoimaan niin?
Lopulta kerättyään rohkeutta vartin ajan, Jimin nosti kätensä lasipintaa vasten ja työnsi oven auki. Blondilla oli varsin kiusaantunut olo, mennä nyt niin pitkän ajan jälkeen ja vieläpä ilman mitään järkevää syytä. Ja jos nyt molemmat artistit olisivat olleet tatuoimassa, koko juttu olisi mennyt vieläkin kiusallisemmaksi.
Blondi hiipi sisään niin hiljaa kuin pystyi, ja katseli ympärilleen. Mikään ei ollut muuttunut, eikä ketään ollut näkyvissä. Jimin tunsi olonsa hyvin vaivaantuneeksi, ja tuo nielaisi tukalasti.
Jätkä asteli tiskin ohi ja päätyi seisomaan työhuoneen oven eteen. Silmät kiinni hän nosti kätensä koputtaakseen, mutta juuri silloin ovi lennähti auki ja kiukkuisen oloinen Yoongi tönäisi Jiminin lattialle. Pieni blondi kaatui selälleen, ja kompuroituaan melkein istuvaan asentoon hän peruutti selkänsä seinää vasten.
"Oho", mustahiuksinen jäätyi paikoilleen ja tuijotti lattialla makaavaa poikaa. Jimin tuijotti takaisin, pelästynyt ilme kasvoillaan. Blondi puraisi alahuultaan noustessaan seisomaan, ja hieroi osumaa ottanutta alaselkäänsä vasemmalla kädellä.
Hiljaisuus venyi ja venyi, kunnes Yoongi heräsi transsistaan. Artistin kasvoille nousi hätääntynyt ilme, ja sen alahuuli tärisi.
"Oh my, sori", se panikoi. Jimin heilautti kättään, pienen hymyn saattelemana. "Ei täs mitää, kaikki okei."
Yoongi nyökkäsi. Mies avasi suunsa, mutta puristikin huulensa tiukaksi viivaksi. Jimin kohotti kulmiaan, ja hetken ajan he vain katsoivat toisiaan.
Ja ihan sattumalta molemmat aloittivat puhumaan tismalleen samaan aikaan, toinen selitellen mitä edes teki siellä, ja toinen yhä pahoitellen yhtäkkistä ovenavausta. Hermostunut naurahdus Yoongilta kehotti Jiminiä sanomaan sanottavansa ensin.
"Niin siis", platinablondi aloitti ja jatkoi sitten yhteen hengenvetoon samalla sormiaan naksutellen, "mä siis tapasin Jungkookin vähä aikaa sitte ja se pyys käymää tääl ja pääsin nyt tulee nii onks se tääl nyt?"
"Öööh", mustahiuksinen mutisi yrittäessään sisäistää juuri tullutta uutta tietoa. "Siis.... mä oon nyt tääl yksin joten loogisesti Jungkook ei oo tääl."
"Ai."
"Mut jos haluut jäädä venaa sitä hetkeks ku se sano et tulis öää parin tunnin pääst nii se on ok."
Jimin keikutteli itseään kantapäillään. "No kai mä voin jäädä sit odottaa sitä."
Blondin teki mieli huutaa ääneen. Venata nyt kaksi tuntia liikkeessä kahdestaan sen yrmeän mustahiuksisen tatuoijan kanssa? Mikä häneen taas meni?
Jimin pudisti päätään ja yritti hymyillä Yoongille. Mustahiuksinen katsoi takaisin omituisella ilmeellä, mutta kysyi kuitenkin kohteliasuudesta blondilta, josko tämä haluaisi kahvia.
Seuratessaan kahvikuppi kädessään Yoongia työhuoneeseen Jiminin ainoa tavoite oli rauhoittaa itsensä, ja käyttäytyä kuin normaali ihminen toisen seurassa. Se vain tuntui hyvin vaikealta erityisesti tämän tietyn henkilön kanssa, ja Jimin saattoi vain toivoa, etteivät hänen poskensa loistaneet punaisina. Blondi varoi visusti katsomasta tatuoijaan, ja keskittyi sen sijaan juomaan kahvia ja hokemaan jotakin mantraa mielessään.
Koska omg, Jiminin pitäisi oikeasti viettää aikaa kahdestaan tatuoijan kanssa, ja selvitä siitä kiusallisesta tilanteesta vielä kunnialla.
A/N:story of my life.
tulin vaa nopeesti julkasee tän ja toivottaa teille hyvää yötä/aamua<3
ty et luit!
(ja ayyy oon kirjottanu tätä nyt kuukauden, jes!!)
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
