Luku 4: En saa rakastaa sinua

880 40 4
                                    

Niko

Heräsin seuraavana aamuna asuntoni sohvalta järkyttävään päänsärkyyn. Minulla oli aivan kamala olo. Pidin silmiä kiinni. En muistanut mitään muuta edellisestä illasta, kuin Joonaksen viestin. Raotin silmiäni. Aurinko paistoi suoraan silmiini, mikä vain pahensi päänsärkyä. Nousin istumaan ja pitelin päätäni. Tuntui että se räjähtää. Näin melkein tyhjän viinapullon sohvapöydällä. "Miten tämä nyt tähän meni?" mietin itsekseni. Minunhan piti ottaa vain pari kulausta. Nousin ylös, vaikka tuntui siltä, että pyörryn jos yritän kävellä askeltakaan. Vaivalloisesti sain itseni raahattua keittiöön. Otin särkylääkepaketista yhden pillerin ja täytin ison lasin vedellä. Nielaisin pillerin ja join melkein koko lasin kerralla tyhjäksi. Tunsin jotain karvaista jaloissani. Rommi kiehnäsi jalkaani vasten ja kehräsi. Se oli kummallista, että vaikka oloni oli huonompi kuin koskaan, en oksentanut. Päätäni kuitenkin kivisti edelleen aivan järkyttävästi.

---

Joonas

Avasin silmäni. En ollut nukkunut kovin hyvin, sillä olin itkenyt koko yön Nikoa ja sitä, kuinka kauhea ihminen olen. Aamuaurinko valaisi makuuhuoneeni. Vedin peiton kasvojeni eteen. Ei todellakaan huvittanut nousta vielä. Minullahan on vapaapäivä. Voisin siis vapaasti maata koko päivän sängyssä ja miettiä miten paskaa elämäni oli. Kai minun pitäisi olla onnellinen. Minulla oli viisi todella hyvää kaveria, joiden kanssa muodostamme bändin, joka vielä joskus valloittaa maailman. Mutta miten voin enää elää normaalia elämää, kun olen ihastunut Nikoon ja hän vielä tietää sen? Olemmehan me keikoilla pussanneet, mutta niillä pusuilla ei ainakaan Nikolle tuntunut olevan mitään merkitystä. Helvetti! Minun pitäisi vain hyväksyä se tosiasia etten voi saada Nikoa ja etsittävä joku toinen. Mutta vaikka kuinka yritän, en vain pysty unohtamaan häntä. Yritin saada uudestaan unta, mutta eihän siitä mitään tullut, joten päätin vain nousta ylös. Menin kylpyhuoneeseen. En edes vilkaissut peiliin. Ei tee mieli itkeä heti aamusta omaa rumuuttaan. Riisuin bokserit jalasta ja menin suihkuun. Kun lämmin vesi valui vartaloani pitkin, suljin silmäni ja yritin ajatella jotain ihanaa, mutta ainoa asia, jota pystyin ajattelemaan oli Niko. Mutta en minä häntä halunnut ajatella. "Ääh, lopeta tuo hölmöily ja unohda se mies!" huusin itselleni ja läimäisin itseäni poskeen. Tulin pois suihkusta ja kiedoin pyyhkeen vyötärölle. Menin keittiöön. "Ai niin" huokaisin. Eihän minulla ollut enää mitään syötävää. Päätin siis pukea päälleni ja lähteä johonkin ulos syömään. Puin päälle mustan hupparin ja verkkarit. Juuri nyt en jaksanut vaivautua pukeutumaan hienosti. Yritin etsiä reitin, jossa olisi mahdollisimman vähän faneja. Kyllähän minä tykkään kun fanit tulevat moikkaamaan, mutta nyt halusin olla rauhassa. Vedin hupun syvälle päähän ja yritin piilottaa pörröiset hiukseni sen alle. Katselin ravintoloita ja kahviloita. Ei tehnyt mieli oikein mitään. Lopulta päädyin pieneen kuppilaan, josta tilasin croissantin ja kahvia. Aina, kun näin jonkun vähänkin fanilta näyttävän, katsoin poispäin ja vain toivoin ettei tämä tunnistaisi minua. Puraisin croissanttia. "Hei Joonas, mitä sä täällä yksin istuskelet?" kuului tuttu ääni takaani. Käännyin katsomaan, kuka minulle puhui. Se oli Aleksi. Pyöräytin silmiäni. Mielummin olisin syönyt aamiaiseni kaikessa rauhassa. En kuitenkaan kehdannut sanoa sitä Aleksille ja tämä istui minua vastapäätä. Hän hymyili minulle pirteästi, mikä äsytti minua hieman. "Mietitkö sä vieläkin sitä eilistä?" Aleksi kysyi ja siemaisi kahviaan. Teki mieleni vastata "Mitä muutakaan?" mutta se olisi kuulostanut töykeältä, joten päädyin vain nyökkäämään ja mutisemaan "mhm" . Aleksi katsoi minua säälivästi ja otti taas huikan kahvistaan. "Mä oon sun kaveri, kyllä sä mulle voit kertoa". Minua ärsytti tämä tilanne aivan liikaa, mutta yritin pitää kiukun sisälläni. Olin jo sanonut etten tahtonut puhua siitä. Onneksi olin jo saanut syötyä aamiaiseni. Nousin ylös, ja jätin Aleksin yksin juomaan kahviaan. Kävelin merenrantaan ja nappasin maasta kiven. Viskasin sen veteen niin että loiskahti ja istuin sitten laiturille. Riisuin kengät ja sukat ja huljuttelin jalkojani viileässä vedessä. Se tuntui rauhoittavalta. Suljin silmäni ja vedin syvään henkeä.

---

Aleksi

Istuin kahvilassa juomassa kahviani. Joonas oli käyttäytynyt todella oudosti. Hän myös vaikutti todella väsyneeltä. Ja kun otin eilisen puheeksi hän vain lähti tylysti sanomatta sanaakaan. Se, mitä ikinä Nikon ja Joonaksen välillä sitten tapahtuikin, tuntuu vaivaavan häntä todella paljon. Sen täytyi olla jotain järkyttävää, koska hän ei halua puhua siitä. Kyllä minä toisaalta ymmärrän. Mutta meidän muiden olisi helpompi auttaa häntä jos tietäisimme, mikä hänen on. Ehkä Niko voisi kertoa mitä on tapahtunut. Kaivoin puhelimeni esiin, ja laitoin Nikolle viestin.

"Moi, ja anteeksi jos häiritsen, mutta voisitkohan sinä kertoa, mitä sinun ja Joonaksen välillä tapahtui eilen? Joonas käyttäytyy todella oudosti ja se, mitä ikinä onkaan, tuntuu vaivaavan häntä. Haluaisin vain auttaa sitä".

Ei mennyt kuin kaksi minuuttia, niin Niko vastasi.

"Se, mitä eilen tapahtui ei kuulu teille. Me selvitämme tämän Joonaksen kanssa kahden".

Nikokin käyttäytyy kummallisesti. Mitä ihmettä oikein on meneillään? Olivatko he riidelleet? Ei sen oven takaa kuitenkaan ollut kuulunut mitään. Ja miten niin se ei kuulu meille? Olemme parhaita kavereita emmekä yleensä salaa mitään toisiltamme, mutta jos Niko ja Joonas haluavat pitää tämän heidän välisenään niin olkoon niin.

---

Niko

Vihdoin olen saanut pahimman darran pois. Edelleen on vähän heikko olo, mutta muuten olo on paljon parempi. Vituttaa vähän tuo viesti minkä Aleksi laittoi, mutta hän on vain huolissaan Joonaksesta. Kyllä minä ymmärrän. Mutta tämä on meidän oma asiamme ja kunhan olen saanut puhuttua Joonaksen kanssa, niin eiköhän hän ole taas normaali. Maanantaina on taas treenit. Puhun Joonaksen kanssa silloin. Annan hänelle aikaa siihen asti. Istuin keittiön pöydän ääressä ja nojaan päätäni käsiini. Tuijotan pöydällä olevaa hedelmäkoria. Sen vieressä on tyhjä maitotölkki, jonka ilmeisesti unohdin siihen eilen. Ajattelen Joonasta. Kyyneleet nousevat silmiini kun ajattelen tuota suloista pörröpäätä. Mutta... ei en voi. Minä en saa rakastaa Joonasta! Mitä muutkin bändiläiset siitä ajattelisivat? Mutta en voi lakata ajattelemasta häntä. Päästän suustani huudon ja huitaisen maitotölkin alas pöydältä. Sitten painan pääni pöytää vasten purskahtaen itkuun.

---

Joonas

Olen istunut laiturilla nyt kaksi tuntia ja vain miettinyt. Miettinyt kaikkea mahdollista. Lempeä merituuli pörröttää hiuksiani. Otin hupun pois päästä ja haistoin. Meri tuoksui ihanalta ja rahoittavalta. Vedän taas syvään henkeä ja alan laulaa hiljaa

"Beibi mä oon sun tänään. Oot sä mun tänään ihan sydän selällään niin kuin mä sun pöydän päällä näin. Ollaan yöl aina niin lähekkäin"

Tunnen kyyneleet silmissäni. Nielaisen. Kyyneleet valuvat poskilleni kun tajusin sen. Minä en saa rakastaa Nikoa.

---

Joonas ja Niko: Kielletty rakkausWhere stories live. Discover now