Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 19: Mä en halua kuolla

Olli

Tuijotan Aleksia. Hän seisoi siinä veitsi ranteella ja katsoi minua pelokkaan näköisenä. "Aleksi, anna se veitsi mulle" sanon ja lähestyn poikaa hitaasti. Aleksi perääntyy. "O-olli kiltti älä tuu lähemmäs" hän sanoo pitäen yhä veistä ranteellaan. "Aleksi rakas" yritän mutta Aleksi perääntyy taas. "M-mä viillän jos sä tuut yhtään lähemmäs!" hän sanoo. Huokaisen. "Hyvä on en tuu. Mut Aleksi miksi?" kysyn. Aleksi purskahti itkuun, tiputti veitsen kädestään ja lyyhistyi lattialle haudaten kasvonsa käsiinsä. "Hei ei mitään hätää kulta!" huudahdan ja menen halaamaan poikaa. Kun Aleksi on vähän rauhoittunut nostan hänen katseensa minuun. "Haluutko kertoa?" kysyn. Aleksi on hetken hiljaa. "Mä en tiiä mikä mulle tuli. Mä...mua vaa ahdisti se tilanne ja kun mä tulin kotiin ni aattelin et haluun rangaista itteäni jotenki" hän selitti pyyhkien kyyneliä. Laitoin käsivarteni tämän ympärille. "Aleksi rakas ei sun tarvi rangaista itteäs. Sä et oo tehny mitään väärää" sanon hänelle. Aleksi laskee katseensa maahan. "M-mut mua ei oo ikinä hävettäny näin paljon" hän sanoo hiljaa. Pussaan poikaa otsalle. "Mä ymmärrän että susta tuntuu pahalta jäädä kiinni ja viel omalle kaverille mut ei se auta että sä murehdit sitä loputtomiin" yritän lohduttaa. On ehkä hyvä pitää kaikki terävä ja sellainen, jolla voi vahingoittaa itseään pois Aleksin ulottuvilta. Nousen ylös ja otan veitsen Aleksin vierestä. "Mä pidän huolen että sä et koske näihin enää. Ainakaan niissä aikeissa" sanon hänelle. Mutta hän ei vastaa. Laitan veitsen laatikkoon ja suljen sen. Kun käännyn takaisin Aleksiin päin hän ei enää ollutkaan siinä. "Aleksi!" huudahdin. Etsin häntä ympäri kämppää kunnes löydän hänet makuuhuoneesta sakset kädessä. "Aleksi ei! Ei, ei, ei!" huudan ja syöksyn nappaamaan sakset tämän kädestä. "Ja nyt säkin oot mulle vihanen" Aleksi vinkaisee ja purskahtaa taas itkuun. "Ei, Aleksi en mä oo sulle vihainen. Eikä oo kukaan muukaan" sanon ja vedän pojan halaukseen. "Mut Joonas...." Aleksi aloittaa. "Shh ei Joonas oo vihainen. Se oli vaa järkyttynyt" selitän hänelle. Aleksi katsoo minuun. "Mut miks se huus?" Aleksi kysyi. Nostan hänet syliini paremmin. "No just siks. Se oli järkyttyny" sanoin. "Mä en näköjään osaa tehä enää mitään oikein" Aleksi nyyhkyttää. Silitän tämän selkää. "Aleksi kuuntele. Mä autan sua pääsemään yli tästä. Mä oon sun tukena" sanon. En kestä katsoa kun hän itkee. "Shh kaikki on hyvin" supisen tämän korvaan.

---

Joonas

Istun sohvalla Nikon kanssa. Siitä asti kun Aleksi ja Olli olivat lähteneet olimme istuneet siinä hiljaa. "Pitäskö sun mennä kattoo et onks se vessa siisti?" Niko sanoo lopulta. Kai se on pakko. Nousen ylös ja menen vessalle. Ei siellä muita sotkuja näy kuin että vessan lattialla ollut matto on rutussa nurkassa ja saippuapullo on pudonnut lavuaarin reunalta. Luojan kiitos ei mitään muuta. Suoristan maton ja nostan pullon paikalleen. Kun palaan olohuoneeseen Niko katsoo minua jotenkin oudosti. Katsomme siinä toisiamme hetken. Molemmilla on varmasti sama mielessä. Sanaakaan sanomatta nostan Nikon syliin ja kannan hänet makuuhuoneeseen. Käyn tämän päälle hajareisin. "Mä haluun sua" Niko sanoo. Minäkin haluan Nikoa. Taas. Ei mene kauaa kun vaatteet ovat taas hujan hajan lattialla. Tämä on vielä parempaa kun ei ole ilta eikä kumpaakaan väsytä. Voimme siis jatkaa nautintoa niin pitkään kuin haluamme.

---

Niko

Makaamme sängyssä hengästyneinä. "Vielä parempaa ku eilen" Joonas sanoo. Olen samaa mieltä. Pussaan Joonasta poskelle. "Oot rakas" sanon. Joonas katsoo minuun ja hymyilee niin söpösti. "Niin säki" hän sanoo. Äkkiä Joonaksen ilme vakavoituu. "No, mikä tuli?" kysyn häneltä. "Mä vaan jäin miettimään sitä Aleksia" Joonas sanoo. Pörrötän hänen hiuksiaan. "Hei älä murehdi sitä. Aleksilla on kaikki varmasti hyvin ja Olli on siellä sen kanssa" sanon ja Joonas hymyilee taas. Olen miettinyt kihloihin menemistä. Olisiko pian jo aika kosia? Odotan kuitenkin että pääsen kävelemään. Olisikohan Oulun jäähyväiskeikka hyvä päättää siihen että kosin Joonasta? Sitä pitää vielä miettiä. Mutta olen varma että haluan olla koko loppuelämäni Joonaksen kanssa. Joonas auttoi minut ylös sängystä ja suihkuun. Sillä välin hän vaihtoi lakanat. Hetken päästä istun taas pyörätuolissa. "Onko nälkä?" Joonas kysyy. Nyökkään. Ja tuo pörröpää menee keittiöön tekemään ruokaa. Rullaan perässä koska tykkään katsella kun Joonas laittaa ruokaa.