Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 67: "Tahdon"

Joonas

Herään sohvalta aivan järkyttävään päänsärkyyn ja huonoon oloon. "Ai helvetti. Miks piti juoda nii paljo" mutisen itsekseni samalla kun raahaudun vessaan oksentamaan. Uskomatonta. Tänään se tapahtuu. Toivottavasti saan itseni kuntoon ennen h-hetkeä. Kuulen askelia takaani. "Ooks ok?" Tommi kysyy. Hän ei yllättäen ole juuri ollenkaan darrassa. "Mä en juo enää ikinä" totean ja otan Tommin tuoman vesilasin ja buranan. "Voi vittu mä meen tänää naimisiin ja olo on ku oisin jääny katujyrän alle tai jotai" sanoin ja hieroin päätäni. "No kyllä se siitä ku saat syötyä vähä" Tommi järkeilee kuten aina. Burana kyllä onneksi auttoi eikä oksettanutkaan enää. Yllättävän helpolla tästä päästiin. Nousin vessan lattialta ja vedin pöntön. "Missä Joel on?" kysyn. "Se nukkuu vielä" Tommi sanoo. Menen keittiöön ja kaadan itselleni ison kupin mustaa kahvia, jonka Tommi on keittänyt. Juuri nyt tarvitsen tätä enemmän kuin koskaan. Vihkiminen tapahtuisi joskus kello kolmen aikaan iltapäivällä joten tässä on vielä hyvin aikaa. Pitäisi käydä kampaajalla ja sitten hakea puku. Olemme sopineet että Niko odottaa alttarilla ja minä kävelen sinne isäni saattamana. Se tuntui jotenkin luontevalta valinnalta. Kaiken pitäisi muutenkin olla suunniteltu valmiiksi niin, että kaikki olisi täydellistä meidän tärkeänä päivänämme. Tänään saisin Nikon viimein omakseni. Olen todella hermostunut ja tuntuu epätodelliselta että tänään on se päivä. Darra vain painaa päälle mutta kyllä tämä kai tästä. Hörpin kahvia ja selaan puhelintani. Kaikkia hauskoja kuvia ja videoita meistä. Yksi video oli niin hauska että vedin vahingossa kahvia henkeen. Aloin yksiä hullun lailla ja henki ei meinannut kulkea. Tommi rientää luokseni. "Joonas! Joonas onks kaikki hyvin?" hän kysyy. En saa vastattua mitään koska yskin taukoamatta. Yskä menee lopulta ohi. Pyyhin silmiäni, jotka ovat vuotaneet koska yskin niin rajusti. "Onks kaikki hyvin?" Tommi kysyy uudelleen. "Mhh joo. Vedin vaa kahvia henkeen vahingossa" selitän. Tommi vain nyökkää. Silloin Joel ilmaantuu keittiöön melko unisen näköisenä. "Mitä tääl tapahtuu?" hän kysyi käheällä äänellä. "Ei mitää ihmeellistä. Porko vaa meinas tukehtuu kahviinsa" Tommi sanoo ja Joel vain nyökkää ja laahustaa kahvinkeittimen luo.

---

Tommi

Joel näyttää todella väsyneeltä. Saikohan hän yhtään nukuttua? Päätän kysyä asiasta. "Ootko kunnossa kulta. Näytät aika väsyneeltä?" kysyn. Joel haukottelee. "No oli taas vähä rankka yö ton unettomuuden kaa" hän sanoo ja hieroo naamaansa. "Niin tai eihän me edes nukuttu oikee ku juhlittiin niitä Porkon polttareita" hän jatkaa ja kaataa kuppiinsa kahvia. Minusta jotenkin tuntuu että Joel tarvitsee halin joten menen tuon luokse ja vedän hänet halaukseen kietoen käsivarteni hänen ympärilleen suojelevasti. Olimme siinä hetken. Sitten irrottauduimme. "Mistä sä tiesit et tartten just tota nyt?" Joel kysyy. "Mä aistin kyllä jos sulla ei oo kaikki hyvin" sanon ja suutelen häntä. Olimme kokonaan unohtaneet Joonaksen, joka istuu pöydän ääressä melko kiusaantuneena tilanteesta. Naurahdan vähän. Saamme aamupalan syötyä. Joelin väsymys onneksi helpottaa vähän kun hän juo pari kuppia kahvia. Minun käy silti vähän sääliksi häntä. Hänellä on kyllä lääkkeet nukkumiseen mutta ei siitä silti tahdo tulla mitään. Varsinkin jos on jotain jännittävää tulossa. Silloin Joelin unettomuus pahenee entisestään.

---

Niko

Avaan silmät raskaasti. Koko keho tuntuu painavalta. Enhän minä edes juonut paljon. Ehkä tämä johtuu siitä, että en nukkunut kovinkaan hyvin viime yönä. Olohuoneen valo häikäisee ikävästi. "Mhh" päästän suustani. Hieron silmiäni. En jaksaisi nousta mutta tänään on tärkeä päivä. Huulet ja kurkku ovat rutikuivat. "Huomenta" kuulen Aleksin sanovan. "Huomenta.." sanon käheällä äänellä. "Sun kannattaa varmaan nousta et kerkeet käydä kampaajalla ja muuta" Aleksi sanoo. "Mhh jooh kohta" sanon ja käännän kylkeä. Jos nukkuisi vielä vähän aikaa. "Niko sinuna en nukkuis enää" kuulen puolestaan Ollin äänen. "Turpa kii paraski puhuja" mutisen ja näytän hänelle keskisormea. Raahaudun kuitenkin ylös sohvalta ja vessaan. Teen tarpeeni ja pesen kädet. Sitten huuhtelen naamani kylmällä vedellä. Herättää mukavasti. "Noni Niko sä pystyt tähän. Tänään on sun elämän onnellisin päivä. Tänään sä saat maailman ihanimman miehen sun aviopuolisoksi" puhun omalle peilikuvalleni. Menen keittiöön ja kaadan itselleni kahvia. Olli ja Aleksi ovat näköjään jo syöneet mutta he ovat jättäneet minulle aamiaistarvikkeet esille. Mihinköhän ne kaksi muuten menivät? Kurkkaan heidän makuuhuoneeseensa. Siellä he ovat nuolemassa. No kunhan se pysyy vain pussailuna niin kaikki on hyvin. Menen jatkamaan aamupalan syömistä. Minulla on aika kampaajalle kello 12. Häät olisivat kolmelta. Aleksi on luvannut kyyditä minut kampaajalle. Kello on nyt kymmenen. Pari tuntia aikaa siis. Puen päälleni t-paidan ja farkut. Katson itseäni peilistä. Hiukset ovat aivan sekaisin ja naamaa koristavat silmäpussit. Pakko kai näille on jotain tehdä. Olisi noloa mennä kampaajalle tällaisen peikkotukan kanssa. Tässähän alkaa käydä kateeksi Ollia ja Aleksia kun heillä ei ole hiuksia hoidettavana. Toisaalta Aleksi ei vapaaehtoisesti menettänyt hiuksiaan. Hän menetti ne syövälle. Ja se on surullista. Toivottavasti hän paranee. Harjaan hiukset niin, että ne näyttävät edes jotenkin siedettävältä. Menen olohuoneeseen ja lösähdän sohvalle alkaen selata puhelinta. Fanit eivät onneksi tiedä häistä. Aiomme kyllä häiden jälkeen julkaista söpön hääkuvan. Katson Instagramista mihin kaikkeen minua on taas tägätty. Näen kuvan jossa minun ja Joonaksen päät on muokattu Titanicin Jackin ja Rosen päiden tilalle. Naurahdan vähän. Päähän lähettää kuvan Joonakselle.